Aseistakieltäytyjäliitto ry:n kirje yleisen asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä selvittävälle parlamentaariselle komitealle ja siviilipalveluksen kehittämisen asiantuntijajaostolle liittyen ehdotuksiin siviilipalveluksen kytkemiseksi nykyistä enemmän kriisivarautumiseen 28.1.2021
Siviilipalvelus on olemassa aseistakieltäytymisoikeuden toteutumista varten
Oikeus kieltäytyä asepalveluksesta niin rauhan kuin sodankin aikana on ihmisoikeus, joka kuuluu vakiintuneesti osaksi ajatuksen-, uskonnon- ja omantunnon vapautta.
Ihmisoikeuslinjausten mukaan asevelvollisuutta toteuttavien valtioiden on joko vapautettava vakaumukselliset aseistakieltäytyjät kaikesta palveluksesta tai järjestettävä heille erikseen heidän vakaumustaan kunnioittava siviilipalvelus.
YK:n ihmisoikeuskomitea on linjannut, että valtiot ovat velvollisia järjestämään siviilipalveluksen, joka on sotilaallisen vaikutuspiirin ja asevoimien alaisuuden ulkopuolella. YK:n ihmisoikeusneuvosto kehotti määräaikaisraportissaan vuonna 2017 Suomea varmistamaan siviilipalveluksen pysymisen siviilien hallinnoimana.
Useat mediat uutisoivat 26.1.2021 komitean varapuheenjohtaja Joonas Köntän ehdotuksen siviilipalveluksen uudistamisesta sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeiden lähtökohdasta käsin. Könttä ehdotti siviilipalveluspaikkojen vähentämistä ja siirtymistä hänen mielestään yhteiskunnan kannalta keskeisiin tehtäviin joista esimerkkeinä hän toi esiin palo- ja pelastustoimen, ensihoidon, logistiikan, öljyntorjunnan, puolustusvoimien tukitehtävät ja väestönhallinnan.
Ehdotus osoittaa ymmärtämättömyyttä siviilipalveluksen lähtökohdasta, joka on yksinomaan aseistakieltäytymisoikeuden toteuttaminen. Kuten ylempänä toimme esiin, ei siviilipalvelus voi olla puolustusvoimien alaista tai asevoimia tukevaa palvelusta. Sellaisen palveluksen järjestämisen mahdollistaa asevelvollisuuslakiin sisältyvä aseeton palvelus, ei siviilipalvelus.
On otettava huomioon, että myös epäsuorasti asevoimia tai sotilaallista valmistautumista tukeva palvelus on vastoin monien aseistakieltäytyjien vakaumusta. Pasifistiseen tai muuhun sodanvastaiseen vakaumukseen liittyy usein ajattelu, jossa halutaan rakentaa rauhaa, mutta kieltäydytään osallistumasta millään tavalla toimintaan, jonka nähdään edistävän sotavalmistelua.
Mikäli siviilipalveluspaikkojen moninaisuus poistettaisiin ja tilalle jäisi ainoastaan ns. kokonaisturvallisuuteen liittyvät palveluspaikat, tarkoittaisi se, että laajalle joukolle vakaumuksellisia aseistakieltäytyjiä ei olisi olemassa heidän vakaumustaan kunnioittavaa laillista palvelusmuotoa. Seurauksena olisi siis luopuminen aseistakieltäytymisoikeuden toteutumisesta Suomessa ja todennäköisesti nykyistä laajempi totaalikieltäytyjien joukko.
Nykyinen siviilipalvelus ottaa jo kokonaisturvallisuuden huomioon
Tällä hetkellä siviilipalveluksen kuukauden mittaisella koulutusjaksolla siviilipalvelusvelvolliset jaetaan viiteen eri ryhmään. Lähtökohtaisesti sivareilla on mahdollisuus valita ryhmänsä oman mielenkiintonsa mukaan. Ryhmät ovat 1) kansalaisvaikuttaminen, 2) palo, pelastus ja väestönsuojelu, 3) ympäristö ja yhteiskunta, 4) väkivallan ennaltaehkäisy ja 5) arjen turvallisuus.
Siviilipalvelus 2020 -työryhmä katsoi vuoden 2011 mietinnössään, että tavoitteesta käyttää siviilipalvelusvelvollisia kriisitilanteessa joissakin erityisissä tehtävissä tulisi luopua ja peruskoulutusjakson turvallisuuskoulutus tulisi kohdentaa normaaliolojen riskeihin ja vahvistamaan arjen turvallisuutta.
Valinnastaan riippuen henkilöiden koulutukseen sisältyy jo nyt erilaista kokonaisturvallisuuden kannalta hyödyllistä oppisisältöä. Oppikokonaisuudet keskittyvät mm. turvallisuuteen ja väestönsuojeluun, ympäristönsuojeluun, ympäristöturvallisuuteen, alkusammutukseen, kulttuuriomaisuuden suojeluun, poliittiseen ja yhteiskunnalliseen toimintaan, kestävään kehitykseen ja ihmisoikeuksiin, aseellisiin konflikteihin ja konfliktien ratkaisemiseen, väkivaltatietouteen, yhteiskunnan ja yhteisöjen varautumiseen sekä yksilön varautumiseen.
Kaikki velvolliset suorittavat EA1 kurssin. Lisäksi on mahdollista suorittaa EA2 kurssi, tulityökurssi, asuinkiinteistön turvallisuuskurssi, järjestyksenvalvojan peruskurssi, sosiaali- ja terveydenhuollon turvakorttikoulutus, alkusammutuskurssi sekä vapaaehtoisen pelastuspalvelun peruskursseja. Sivareita kannustetaan hyödyntämään koulutusjakson aikana opittuja taitoja ja liittymään vapaaehtoisina esimerkiksi vapaaehtoiseen pelastuspalveluun, vapaapalokuntaan, SPR:n toimintaan ja WWF:n öljyntorjuntajoukkoihin.
Jo nykyisin siviilipalvelus voidaan suorittaa Joonas Köntän ehdottamissa tehtävissä poislukien puolustusministeriön hallinnonalaiset laitokset. Kuitenkin käytännössä Köntän mainitsemissa tehtävissä palvelee vain hyvin pieni joukko siviilipalvelusvelvollisia, sillä tehtävät vaativat pääosin sellaista koulutustaustaa ja asiantuntijuutta, jota ei ole mahdollista saavuttaa alle vuoden kestävän palveluksen aikana vaan se on täytynyt hankkia ennen palvelusta.
Voidaan olettaa, että ne harvat sivarit, jotka näissä tehtävissä toimivat, joko löytävät jo hyvin vapaaehtoisuuden kautta toimiviin tukitehtäviin tai he kuuluvat ammattinsa puolesta ammattihenkilöstön varausjärjestelmien piiriin poikkeusoloissa. Erilliset sivareiden kriisinaikaiset tehtävät eivät siis juurikaan vaikuta tilanteeseen.
Monimuotoinen siviilipalvelus hyödyttää yhteiskuntaa ja velvollisia
Könttä ehdottaa siviilipalveluspaikkojen määrän vähentämistä ja uudistamista kriisinaikoihin sopivammiksi. Hän väittää tämän olevan yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisempaa. Väitettä ei kuitenkaan tue aiempi selvitystyö. Väite antaa myös ymmärtää, ettei palveluksen suorittaminen esim. sairaaloissa, kirjastoissa, kouluissa tai kulttuurilaitoksissa olisi kovinkaan hyödyllistä.
Palvelus voidaan nykyisellään suorittaa yli 2000 eri palveluspaikassa erilaisissa tehtävissä ja hyöty yhteiskunnalle on pääasiassa välitöntä. Nykyisen siviilipalveluksen parhaita puolia onkin se, että palveluspaikkoja on monipuolisesti. Näin ainakin osalla velvollisista on mahdollisuus päästä omaa kiinnostustaan vastaaviin tehtäviin.
Työ- ja elinkeinoministeriön vuonna 2015 laatiman selvityksen mukaan siviilipalvelus on valtaosin sisällöltään mielekäs sekä palvelusvelvollisille että yhteiskunnalle. Selvityksen mukaan 74,4 % sivareista ilmoitti olevansa ”erittäin” tai ”melko” tyytyväinen palveluksen sisältöön. Sivareiden esimiehistä taas jopa 94,7 % ja sivareista 75,7 % arvioi työpalveluksen olevan yhteiskunnalle jossain määrin, melko paljon tai hyvin paljon hyödyllinen.
On syytä muistaa myös aikaisemmat kokemukset siviilipalveluksen kytkemisestä tiukasti turvallisuuteen liittyviin tehtäviin. Vuonna 1987 voimaan astuneella väliaikaisella siviilipalveluslailla palveluspaikat rajattiin lähinnä pelastus- ja ensiapualalle. Seurauksena oli erittäin huonosti toimiva järjestelmä, kun sivarit usein määrättiin tehtäviin, joihin heillä ei ollut motivaatiota, ja palveluspaikkoihin, joilla ei ollut heille tarvetta. Vuonna 1992 voimaan astuneella uudella siviilipalveluslailla mahdollisia palveluspaikkoja jälleen lisättiin.
Tarvetta siviilipalveluksen kytkemiseksi nykyistä enemmän kriisivarautumiseen ei ole löydetty
Aseistakieltäytyjäliitto muistuttaa, että siviilipalveluksen muuttamista enemmän kokonaisturvallisuuden tarpeisiin vastaavaksi on selvitetty useasti viime vuosien aikana, eikä merkittävää tarvetta tälle ole kertaakaan löytynyt. Asian selvittäminen nyt jo neljännen kerran lyhyehkön ajan sisällä viestii siitä, että tarpeen sijaan kyseessä on asevelvollisuuden pelastusyritys. Järjestelmän tarpeettomalla laajentamisella halutaan ostaa hyväksyttävyyttä epätasa-arvoisuutensa takia uskottavuuskriisissä olevalle asevelvollisuudelle, vaikka luontevin ratkaisu nykymallin ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelmien ratkaisuun löytyisi vapaaehtoisuuden suunnasta.
Selvitystyötä on tehty siviilipalveluslakia uudistettaessa 2006-2007, Siviilipalvelus 2020 -mietinnön yhteydessä 2010-2011 ja siviilipalveluslain muutostarpeita selvittävän työryhmän työssä vuosina 2017-2018.
Puolustusministeri Antti Kaikkonen ehdotti 7.1.2021 siviilipalvelusvelvollisten käyttämistä virka-aputehtävissä. Vuosina 2017-2018 toiminut siviilipalveluslain muutostarpeita selvittänyt työryhmä totesi johtopäätöksessään, joka liittyi kokonaisturvallisuustehtävien lisäämiseen siviilipalveluspaikoiksi seuraavasti:
"Siviilipalvelusvelvolliset voivat siviilipalveluslain mukaan jo nykyisin suorittaa työpalvelun kokonaisturvallisuutta hyödyttävissä tehtävissä. Työryhmä katsoo, että siviilipalvelusvelvollisia koskevat erilliset virka-apusäännökset eivät myöskään ole tarkoituksenmukaisia. Siviilipalveluslaki vaikuttaa mahdollistavan palveluspaikan lyhytaikaisen siirron, jos viranomaisissa ilmenee tälle tarpeita."
Työryhmä toteaa myös, että virka-apuvelvollisuudella voisi olla heikentävä vaikutus palveluspaikkojen halukkuudelle ottaa velvollisia työpalveluun, jos olisi mahdollisuus siihen, että velvollinen lähtee kesken työpalvelun komennukselle muualle. AKL huomauttaa, että virka-aputehtävien toteutuminen voisi johtaa myös muihin epätoivottuihin tilanteisiin kun siviilipalveluksen suorittaneet olisivat vuosikymmenten ajan määrättävissä komennuksille hyvin lyhyellä varoitusajalla, mikä olisi haasteellista työnantajien näkökulmasta.
Vuosina 2017-2018 toiminut työryhmä teki lisäksi lausuntopyynnön eri hallinnonaloille liittyen tarpeeseen käyttää siviilipalvelusvelvollisia poikkeusolojen tehtävissä. Osa hallinnonaloista näki tarpeelliseksi sen, että siviilipalveluslaissa säädetään mahdollisuudesta käyttää siviilipalvelusvelvollisia poikkeusolojen aikaisissa tehtävissä. Lausunnon perusteella kyseinen tarve kohdistui kuitenkin erittäin pieneen joukkoon siviilivarantoa, jolta myös pääasiassa vaaditaan pitkälle erikoistuneita taitoja. Lisäksi kaavaillut tehtävät olivat yleisesti varsin epämääräisiä ja monissa tapauksissa sellaisia jotka voidaan täyttää VAP-henkilövarauksilla.
Aseistakieltäytyjäliitto näkee, että kansalaiset tukevat kriisinkestävyyttä parhaiten toimiessaan aloilla, joihin he ovat kouluttautuneet ja joiden ammattilaisia he ovat. Poikkeusolotehtäviä ei pidä määrätä kenellekään itsetarkoituksena, vaan vain mikäli se on yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätöntä. Tähän tarkoitukseen on olemassa valmiuslain työvelvollisuus ja VAP-varausjärjestelmät. Siviilipalveluslakiin sisältyvistä kriisiajan tehtävistä voitaisiin luopua kokonaan Siviilipalvelus 2020 -mietinnön ehdotuksen mukaisesti.
Kansalaispalveluksesta ei ole ratkaisuksi
Asevelvollisuuden kehittämiskomitean varapuheenjohtaja Joonas Köntän mukaan siviilipalveluksen muuttaminen kriisivarautumista nykyistä enemmän tukevaksi olisi siirtymävaihe kansalaispalvelukselle. Ajatus ei kuitenkaan oikeuta siviilipalveluksen vakaumuksensuojan romuttamista. Mikäli Suomi ottaisi joskus käyttöön kansalaispalveluksen, ei se vastaisi suoraan siviilipalvelusta, vaan Suomi olisi edelleen velvollinen kunnioittamaan aseistakieltäytymisoikeutta joko vapauttamalla aseistakieltäytyjät palveluksesta tai järjestämällä heille heidän vakaumustaan kunnioittavan palveluksen.
Kansalaispalvelukselle ei ole toistaiseksi kyetty esittämään tarvetta. Vuonna 2019 poikkihallinnollinen kokonaisturvallisuuselin Turvallisuuskomitea teetti sihteeristöllään viranomaisselvityksen kansalaispalveluksesta sekä mahdollisesta viranomaistarpeesta sille. Kokonaisturvallisuutta palvelevalle koulutukselle ei juuri löytynyt tarvetta eikä oikein resurssejakaan:
"Enemmistö lausuneista ministeriöistä (10) ei nähnyt tarpeellisena kokonaisturvallisuutta palvelevan koulutuksen toteuttamista. Mahdollisia koulutustarpeita esitti kaksi (2) ministeriötä. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla tarpeita tunnistettiin metsänhoidollisissa tukitehtävissä ja sisäministeriön hallinnonalalla pelastustoimen koulutuksessa. Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla ei käytettävissä olevilla tiedoilla ole resursseja ottaa vastattavakseen koulutuksen järjestämistä. Sisäministeriön hallinnonalalla koulutus olisi mahdollisesti toteutettavissa nykyisillä organisaatioilla, mikäli niiden voimavaroja lisättäisiin palvelusvolyymejä vastaavasti tai toiminta rahoitettaisiin valtion toimesta muutoin."
Tarkoituksenmukaisuuden puutteen lisäksi pakollinen kansalaispalvelus olisi ongelmallinen pakkotyön kieltävien ihmisoikeussopimusten nojalla, joihin Suomi on sitoutunut ja joissa asevelvollisuus ja siitä vakaumuksensa takia kieltäytyville, mutta ei muille, järjestettävä siviilipalvelus nähdään poikkeuksena.12 Laajasti toteutettava siviililuonteinen työvelvollisuus tuskin kuuluisi poikkeaman piiriin. YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa poikkeama määritellään seuraavasti:
"Ketään ei saa vaatia suorittamaan pakkotyötä tai muuta pakollista työntekoa (...) Tämän kohdan mukaisella pakkotyöllä ei tarkoiteta: (...) mitään asepalvelun luonteista palvelusta ja maissa, joissa tunnustetaan kieltäytyminen asepalveluksesta omantunnonsyistä, palvelua, joka lain mukaan vaaditaan omantunnonsyistä kieltäytyjältä."
Lähteet:
-
Mm. YK:n ihmisoikeuskomitean KP-sopimusta koskeva yleiskommentti 22 https://www.refworld.org/docid/453883fb22.html
-
YK:n ihmisoikeusneuvoston aseistakieltäytymistä koskeva päätöslauselma 24/17 https://undocs.org/A/HRC/RES/24/17
-
Atasoy and Sarkut v Turkey (CCPR/C/104/D/1853-1854/2008 of 19 June 2012), para. 10.4 ja Jong-nam Kim et al v Republic of Korea (CCPR/C/101/D/1786/2008 of 1 February 2012), para. 7.4.
-
A/HRC/36/8, para 100.84: https://ap.ohchr.org/documents/dpage_e.aspx?si=A/HRC/36/8
-
TEM: Siviilipalvelus 2020
-
Siviilipalveluksen koulutusjakson opetussuunnitelma https://www.siviilipalveluskeskus.fi/siviilipalvelus/koulutusjakso/
-
TEM: Siviilipalveluksen muuttuneet merkitykset https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75032/TEMjul_38_2015_web_15062015.pdf
-
TEM: Siviilipalveluslain muutostarpeita selvittävä työryhmä https://tem.fi/documents/1410877/2132296/Siviilipalveluslain+muutostarpeita+selvitt%C3%A4v%C3%A4n+ty%C3%B6ryhm%C3%A4n+muistio/b3b82ac1-a63e-4150-9cdd-e6f3639675cb/Siviilipalveluslain+muutostarpeita+selvitt%C3%A4v%C3%A4n+ty%C3%B6ryhm%C3%A4n+muistio.pdf
-
Turvallisuuskomitea: Virkamiesselvitys kansalaispalveluksen viranomaistarpeesta https://turvallisuuskomitea.fi/wp-content/uploads/2019/03/Virkamiesselvitys-kansalaispalveluksen-viranomaistarpeesta_20032019.pdf
-
Euroopan ihmisoikeussopimuksen 4. artikla, KP-sopimuksen 8. artikla