Tekstin kirjoittaja on 20-vuotias venäläinen rauhanaktivisti
25 päivää Ukrainan vihollisuuksien puhkeamisen jälkeen noin 7 000 ihmistä on pidätetty sodanvastaisissa mielenosoituksissa Venäjällä, jonka väkiluku on noin 145 miljoonaa. Olisi helppo saada sellainen käsitys, että Venäjän kansalaiset tukevat täysin rinnoin Putinin Ukrainassa käynnistämää sotaa, mutta tämä ei ole koko totuus.
Väestön matala protestimieliala johtuu siitä, että koko Putinin vallassaolon aikana sananvapautta ja mahdollisuutta ilmaista mielipiteensä on systemaattisesti tukahdutettu. Joka vuosi Venäjän hallitus on hyväksynyt toinen toistaan järjettömämpiä lakeja, joissa määrätään erilaisia rangaistuksia osallistumisesta mielenosoituksiin, ja nyt tämä kehitys on saavuttanut huippunsa, kun on otettu käyttöön lakeja, jotka "kieltävät valeuutiset sodasta" ja "kieltävät Venäjän asevoimien kritisoimisen" erilaisten rangaistusten uhalla.
Laissa säädetyn vankeusrangaistuksen tai suuren rahasakon lisäksi mielenosoituksiin osallistuva joutuu yhteiskunnan syrjimäksi. Perhe, ystävät tai työtoverit saattavat halveksia häntä. Hän saattaa pian tulla erotetuksi myös työstään tai yliopistosta.
Kollektiivinen vastuu on myös yhä täysin normaali käytäntö Venäjällä. Tämä tarkoittaa, että jos yksi perheenjäsen lähtee mielenosoitukseen, jossa tuomitaan viranomaisten toimia, on todennäköistä, että rangaistus hänen teoistaan ulottuu koko perheeseen.
Kaikki nämä toimet ja lait ovat suoraan ristiriidassa Venäjän federaation perusperiaatteiden kanssa, mutta viranomaiset eivät ole vaivautuneet välittämään tästä enää pitkään aikaan, koska Venäjä on jo pitkään ollut autoritaarinen poliisivaltio.
Tässä suhteessa minusta näyttää siltä, että venäläisten protestimieliala on todellisuudessa paljon korkeammalla, mutta ihmiset ovat 20 vuoden viranomaisten sorron aikana alkaneet pelätä itsensä ja läheistensä puolesta.
Silti "virallisen" tiedon mukaan 71 prosenttia venäläisistä kannattaa sotilasoperaatiota Ukrainassa. Mielestäni tämä näennäinen yksimielisyys johtuu useista eri tekijöistä:
1) Kyselytulosten väärentäminen. Venäjän viranomaiset ovat pitkään vääristäneet kaikkien väestökyselyiden tuloksia, lisänneet vaaleissa ylimääräisiä ääniä uurnaan ja kasvattaneet näin keinotekoisesti suosiotaan väestön keskuudessa. Siksi on vaikea uskoa näihin tuloksiin. Silti, jotkut todella uskovat Venäjän toimien oikeutukseen. Voin yrittää selittää sitä näillä muilla tekijöillä:
2) Väestön matala koulutustaso. Vuonna 2019 vain 31 prosentilla Venäjän väestöstä oli korkeamman asteen koulutus. Opiskelijana voin sanoa, että opetuksen laatu on varsin keskinkertainen, opetus ei aina vastaa todellisuutta, ja sen käytännön relevanssi jättää paljon toivomisen varaa. Koulutus perustuu ensisijaisesti jatkuvaan ulkoaopettelemiseen ja muistamiseen, mikä synnyttää ajattelun kaavamaisuutta. Yksinkertaisesti sanottuna edes korkeasti koulutetut eivät aina pysty ajattelemaan itsenäisesti. Eikä tämä ole tavallisten kansalaisten vika. Venäjän johto on jo pitkään tietoisesti leikannut koulutusmenoja, ja kuten tiedätte, mitä matalampi on koulutustaso, sitä vähemmän itsenäisesti ihmiset pystyvät ajattelemaan ja sitä sokeampi usko viranomaisiin heillä on.
3) Rajalliset tietolähteet. Suurin osa Venäjän kansalaisista saa tietonsa televisiosta, ja kaikki Venäjän televisiokanavat ovat valtion kontrolloimia. Siten kaikki kanavat sanovat vain sen, mitä niillä on lupa sanoa; eli sen mikä läpäisee sensuurin. Sama koskee sanoma- ja aikakauslehtiä. Ne mediat, jotka ovat eri mieltä, suljetaan nopeasti, kuten tapahtui Meduzalle ja Dozhdsille. Vaihtoehtoiset tietolähteet ovat pääosin nuoremman sukupolven käytössä, kun taas vanhempi sukupolvi on käytännössä tuomittu vastaanottamaan tietoa propagandistisista venäläisistä tiedotusvälineistä eli televisiosta, radiosta sekä sanoma- ja aikakauslehdistä.
4) Ulkoisen vihollisen kuva. Putin ja hänen hallituksensa ovat koko vallassaolonsa ajan työskennelleet aktiivisesti synnyttääkseen väestössä vihaa Euroopan unionia ja Yhdysvaltoja kohtaan. Koko hallituskautensa ajan Venäjän presidentti on antanut länsimaalaisvastaisia lausuntoja, joita on näytetty Venäjän televisiossa. Näin ollen kansalaisilla on syntynyt käsitys, että kuvitteellinen länsimainen vihollinen haluaa tuhota heidät. Kahdeksan vuotta sitten Ukrainan vallankumouksen jälkeen Venäjän hallitus loi toisen ulkoisen vihollisen, koska se pelkäsi samanlaista vallanvaihdosta Venäjällä. Kaikki ajatus vallanvaihdoksesta kauhistuttaa Venäjän hallitusta ja siksi sorto- ja propagandistiset koneistot aktivoituvat välittömästi.
5) Sodan ja vallan kultti. Koko Putinin hallinnon ajan Venäjällä on juhlittu aktiivisesti "voitonpäivää" eli sodan virallista päättymistä Natsi-Saksan kanssa 9. toukokuuta. Viime vuosina sanoma sodan kauheuksista ja uuden sodan pelosta on korvattu yhä useammin iskulauseella "voimme tehdä sen uudelleen". Toistaa 1900-luvun pahimman katastrofin. Jopa ajatus siitä on aivan järkyttävä, mutta monille siitä on tullut elämäntapa. Venäjällä myös kaikkia pasifistisia liikkeitä pidetään avoimesti pilkkana ja niitä nuoria nöyryytetään, jotka avoimesti vastustavat asepalvelusta. He kuulevat usein kliseitä, kuten: "jos et ole palvellut armeijassa, et ole mies", "mikä sinä olet, nainen?", "vain homot eivät palvele" ja niin edelleen. Sodan rikos ihmisyyttä vastaan on noussut kultiksi, ja toisen maailmansodan uhreille ja sankareille omistettu muistopäivä on vääristynyt.
6) Vääristynyt käsitys historiasta ja venäläisyydestä. Venäläisillä on jo useiden vuosien ajan ollut käsitys, ettei se ole koskaan hyökännyt kenenkään kimppuun koko historiansa aikana. Kouluissakin lapsille opetetaan, että Venäjä on aina sotinut vain pakon edessä, kun ulkoinen vihollinen on hyökännyt sinne ja että Venäjä on aina ollut rauhanomainen ja vauras valtio. Tämä näkemys näyttää täysin naurettavalta, varsinkin jos muistaa, että Venäjän valtakunta valtasi olemassaolonsa parhaina vuosina 1/6 koko maapallon maapinta-alasta. On jopa noloa kuulla tällaisia lausuntoja. Rauhanomaisesti tällaisia alueita on lievästi sanottuna vaikea hankkia, mutta se ei tunnu hämmentävän ketään.
Toinen ongelma on vääristynyt käsitys venäläisyydestä. Monet ihmiset Venäjällä, mukaan lukien Venäjän presidentti, ovat vakuuttuneita siitä, että valkovenäläisillä ja ukrainalaisilla ei ole omaa historiaa, kansallista identiteettiä, kieltä ja kulttuuria. Näitä näkemyksiä jakavien ihmisten mielestä Valko-Venäjän ja Ukrainan kaltaiset maat eivät voi olla itsenäisiä valtioita, joten Venäjän tehtävänä on palauttaa näiden maiden alueet Venäjän federaatiolle "historiallisen oikeudenmukaisuuden" palauttamiseksi.
7) Imperiumin trauma. Venäjän keisarikunta miehitti parhaimmillaan 1/6 koko maapallon maapinta-alasta, ja romahduksensa jälkeen se menetti laajoja alueita, joista tuli itsenäisiä valtioita. Muutaman vuoden kuluttua kaikki nämä alueet liitettiin kuitenkin Neuvostoliiton alle ja imperiumi palautui. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjältä riistettiin jälleen suuria alueita ja se yrittää nyt selvästi saada ne takaisin. Traumaattinen imperialistinen menneisyys on estänyt sitä vakiintumasta normaaliksi demokraattiseksi liittovaltioksi.
Venäjä oli pitkään historiassa avaintekijä maailmanpolitiikassa, mutta nykyään realiteetit ovat muuttuneet, eikä Venäjä voi hyväksyä sitä.
Tänä päivänä kaikille valtioille on annettu yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet, mutta Venäjän johto ei ole kyennyt sopeutumaan elämään tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja yhteistyön pohjalta. Venäjän hallitsijat ovat edelleen vakuuttuneita siitä, että heidän valtiollaan pitäisi olla erityinen asema maailmassa.
8) Vallan keskittyminen. Todennäköisesti pahin ongelma nyky-Venäjällä.
Tavallisten venäläisten suhtautumista viranomaisiin voidaan kuvata vain yhdellä lauseella: "Tukholman syndrooma". Suurin osa kansalaisista moittii ja valittaa tavalla tai toisella viranomaisista ja siitä, kuinka he ryöstävät maata (Venäjän johtajien omaisuuden takavarikoinnit ovat tästä hyvä esimerkki), mutta valitukset on helppo jättää huomioitta.
Heti kun hallitus lupaa nostaa eläkkeitä, sosiaalietuuksia, korjata teitä tai tarjota kansalaisille asuntoja, kaikki tyytymättömyys katoaa välittömästi. Kyseessä on vain VIESTI, ja heti kun se on välitetty, viranomaisia arvostetaan jälleen heidän hyvistä teoistaan.
Tavallisten kansalaisten mielestä virkamiehet näyttävät olevan puolijumalia, jotka voivat ratkaista kaikki ongelmat. Uskon, että tämä asenne juontaa juurensa Neuvostoliiton menneisyydestä, jolloin tätä olotilaa pidettiin elämän normina. Valtavaa etäisyyttä viranomaisten ja tavallisten kansalaisten välillä ei nykyäänkään voida ylittää.
Kun eurooppalaiset virkamiehet kulkevat töihin polkupyörällä tai kävellen, Venäjällä kaikki "tärkeät ihmiset" käyttävät yksityisautoja, autonkuljettajia ja jotkut käyttävät jopa autosaattueita. Monet pitävät sitä normaalina ja tekevät niin vain, koska he "voivat tehdä sen".
Nämä ovat vain omia näkemyksiäni, jotka perustuvat havaintoihini ympäröivästä maailmasta. En väitä niiden olevan oikeita, tieteellisesti päteviä tai lopullisia.
Halusin vain ainakin jotenkin selittää itselleni, miksi Venäjän kansalaiset, jotka muistavat traumaattisen toisen maailmansodan, eivät yritä pysäyttää hallituksensa barbaarisia tekoja Ukrainassa tänä päivänä.
TEKSTI: ILJA KURTŠEV
KUVA: AVTOZAK LIVE