Ylen 27.12. julkaisema juttu totaalikieltäytyjä Miro Partasesta ("Panta jalassa 173 päivää") nosti esiin myös totaalikieltäytyjien kohteluun liittyviä ihmisoikeusongelmia. Koska aihe on suomalaisessa keskustelussa edelleen yllättävän heikosti tunnettu, se on herättänyt useissa internet-keskustelijoissa hämmennystä ja ehkä suuttumustakin.
Asiaa ruoditaan esimerkiksi Kristian Meurmanin Uuden Suomen blogikirjoituksessa ("Totaalikieltäytyminen ei vapauta maanpuolustusvelvollisuudesta"). Tekstissä esitetään useita virheellisiä väitteitä aiheeseen liittyen.
Meurman on perehtynyt aiheeseen sen verran, että on tutkinut aiheeseen liittyviä YK:n ihmisoikeuskomitean huolenaiheita ja toimenpidekehotuksia: "Kyseessä on YK:n ihmisoikeuskomitean vuoden 2021 46-kohtaisen rutiinilausunnon pykälän 37 b-kohta, jota ennen todetaan, että siviilipalveluksen ei tulisi olla luonteeltaan rangaistuksenomainen ja sen tulisi tapahtua sotilaallisen käskyvallan ulkopuolella. --- Lisäksi lääkkeeksi vallitsevaan tilanteeseen kehotetaan lisäämään tietoisuutta aseettomista palvelusvaihtoehdoista (pykälän 37 c-kohta)."
Ainut vain, että Meurmanin ensin viittaama kohta ei ole 37 b, vaan 37 a. Hän jättää huomiotta kokonaan kohdan 37 b varsin yksiselitteisen tekstin: "Sopimusvaltion tulisi keskeyttää kaikki syytetoimet, jotka kohdistuvat omantunnon syistä asevelvollisuuden suorittamisesta kieltäytyneisiin henkilöihin, ja vapauttaa ne, jotka parhaillaan suorittavat seistakieltäytymiseen perustuvia vankeusrangaistuksia" (käännös Oikeusministeriön). Muun muassa tähän perustuu Ylen artikkelissakin esitetty tosiasia, että totaalikieltäytyjien vankeusrangaistukset ovat YK:n ihmisoikeuselinten kannan vastaisia.
Meurmanin mukaan asia on ylipäätään noussut ihmisoikeuskomitean käsittelyyn siksi, että Jehovan todistajien taannoinen vapautus kaikesta asevelvollisuuspalveluksesta oli yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen. On totta että aiemmissa ihmisoikeuskomitean raporteissa muiden aseistakieltäytyjien asemaa on verrattu Jehovan todistajiin. Kuitenkin niin kauan kuin vapautuslaki oli voimassa, komitea kehotti Suomea laajentamaan vapautuksen muihinkin vakaumuksellisiin aseistakieltäytyjiin, ei poistamaan sitä. Kun vapautus poistettiin, vähemmän yllättävästi komitea kehottaa nyt vapauttamaan kaikki vangitut aseistakieltäytyjät.
Meurmanin tekstissä kyseenalaistetaan myös AKL:n käyttämät perustelut puhuessamme siviilipalveluksen rangaistuksenomaisesta kestosta. Hänen mainitsemansa Fréderic Foinin tapaus on tosiaankin tapahtunut hyvin erilaisessa kontekstissa kuin Suomen nykyinen siviilipalvelusjärjestelmä - tästä huolimatta se on aikoinaan ollut ennakkopäätös, jossa ihmisoikeuskomitea on linjannut siviilipalvelukseen liittyviä kantojaan. Tuoreempia ja suoraan Suomeen liittyviä kannanottoja aiheesta toki löytyy, vaikkapa Meurmanin aiemmin siteeraamassa vuoden 2021 raportissa.
Edelleen Meurman viisastelee ihmisoikeuskomitean huolenaiheesta, että siivilipalveluksen kestoa ja sisältöä käsitteleviin työryhmiin ja komiteoihin osallistuu sotilashenkilöitä. Meurman viittaa siihen, että varusmiespalveluksen suorittaminen on Suomessa edelleen varsin yleistä ja väittää, että siksi kyseisiin ryhmiin olisi vaikea löytää jäseniä, jos armeijassa palveluksen suorittaneet suljettaisiin ulos. Toki selvä enemmistö suomalaisista ei siltikään ole käynyt armeijaa ja tällaisia henkilöitä varmasti löytyy riittävästi. Mutta ihmikeuskomitean huoli ei liittyne varusmiespalveluksen suorittaneisiin, vaan suoraan sotilaallista maanpuolustusta edustajien tahojen kuten Pääesikunnan, Puolustusministeriön ja Varusmiesliiton edustajiin kyseisissä ryhmissä.
Hauskana sivuhuomiona Meurman ihan osuvasti nälvii viimeaikaisia hallituksia siitä, ettei yksikään niistä ole saanut aikaiseksi YK:n vaatimia parannuksia saamelaisten oikeuksiin liittyvissä kysymyksissä. Toivomme pikaista etenemistä niin saamelaisten, aseistakieltäytyjien kaikkien muidenkin ihmisten oikeuksien täysimääräisen toteuttamisen puolesta.