Helsingin edustalla on useita kaupunkilaisten virkistyskäyttöön soveltuvia saaria, joille heillä ei kuitenkaan ole menemistä: ne kun ovat armeijan hallinnassa. Antimilitaristinen kansalaistottelemattomuusryhmä Muurinmurtajat järjesti lauantaina 10.7.1999 näyttävän mielenilmauksen tätä asiaintilaa vastaan suorittamalla laittoman maihinnousun eräälle näistä kielletyistä saarista.
Tempauksen perustelut selviävät Muurinmurtajien paria päivää aikaisemmin julkiselle sanalle lähettämästä kannanotosta:
"Puolustusvoimat on tavallisesti perustellut saarten hallussapitoa sillä, että ne muodostavat Helsingin meripuolustuksen perustan. Lienee kuitenkin syytä kysyä, kuinka realistisia ovat uhkakuvat, joihin on varustauduttava pitämällä Helsingin edustan saaria armeijan hallinnassa ja mikä olisi näiden merilinnoitusten todellinen merkitys nykyaikaisessa sodankäynnissä. Sitä paitsi kaikilla armeijan hallitsemilla saarilla ei tosiasiassa edes ole mitään sotilaallista toimintaa.
On myös vedottu siihen, että armeijan hallinnassa saarten luonto säilyy paremmin kuin virkistyskäytössä. On toki totta, että kaikki Helsingin edustan saaret eivät luonnonarvojensa puolesta ole virkistyskäyttöön soveltuvia, mutta nekin säilyisivät nykytilassaan paremmin, jos ne saatettaisiin siviilialueiksi luonnonsuojelualueina. Jo tällä hetkellä virkistyskäytössä oleviin saariin kohdistuva rasitus taas todennäköisesti vähenisi, mikäli saaria olisi tarjolla enemmän. Alkuperäisen luonnon säilyttäminen on luonnollisesti otettava huomioon kaikessa saarten virkistyskäytössä.
Helsingin edustan saarten virkistyskäyttöä on kehitettävä niin, että mahdollisimman monilla meren ympäröimän kaupungin asukkailla on mahdollisuus nauttia meriympäristöstä. Tällöin etusijalla on oltava saarten saattaminen yleiseen käyttöön esim. loma-asuntojen rakentamisen sijaan. Tämä edellyttää myös saarille suuntautuvan julkisen vesiliikenteen kehittämistä osana pääkaupunkiseudun julkista liikennettä."
Määränpäänä Melkki
Kohteeksi valikoitui Lauttasaaren edustalta noin kilometrin päässä sijaitseva Melkki, joka on monessakin suhteessa hyvä esimerkki mainiosti ihmisten käyttöön sopivasta sotilassaaresta: se sijaitsee lähellä Helsingin keskustaa, se on selvästi suurempi kuin vieressä olevat Pihlajasaaret eikä siellä ei ole kuin paikoittain merkittäviä luonnonarvoja, joita virkistyskäyttö saattaisi vaarantaa. Argumentit Helsingin meripuolustuksesta kuulostavat Melkin kohdalla vieläkin epäuskottavammilta kuin muiden saarten, sillä sotavoimien läsnäoloa edustavat vain vieri vieressä rantaviivaa koristavat "kapiaisten" kesämökit. Varsinaista sotilaallista toimintaa siellä ei ole ollut aikoihin.
Oman mausteensa tapahtumaan toi käytettävissä ollut maihinnousukalusto. Seitsenhenkinen maihinnousuryhmä pakkautui Vattuniemen rannassa Kuusiluodon komerosta löytyneeseen puhallettavaan kumikanoottiin sekä kahteen pieneen jollaan. Vuotava kanootti ja ilmastointiteipillä pohjastaan paikkailtu puolimätä jolla selviytyivät merimatkasta ilman kohtuuttomia ongelmia, ja niiden miehistö suoritti suunnitelmien mukaisen maihinnousun. Sen sijaan kolmas alus joutui vaikeuksiin jo purjehduksen alussa narulla paikattujen hankaimien rikkouduttua. Urheakaan airoilla melominen ei riittänyt viemään venettä määränpäähän ja kaksituntinen odysseia Lauttasaarenselän koko ajan yltyvässä tuulessa päättyi lopulta lähtösatamaan.
Operaatio herätti tiedotusvälineiden huomiota jo etukäteen, joten ei ole ihme, että maihinnousijoita oli vastassa sotilaspoliisipartio, vaikkei saari normaalioloissa ilmeisesti olekaan vartioitu. Suunniteltua piknikkiä Melkin pohjoiskärjen hiekkarannalla ei näin ollen pystytty toteuttamaan. Jollaryhmä onnistui kuitenkin levittämään mukanaan tuomansa Sotilassaaret ihmisille! -banderollin tapahtumien kulkua vesitakseista seuranneiden journalistien silmien ja kameroiden eteen ennen kuin sotilaspoliisit sen pikaisesti takavarikoivat. Maihinnousun tehneet neljä antimilitaristiaktiivia kuljetettiin poliisisaattueessa Pikku-Roban poliisiasemalle, josta heidät vapautettiin kuulustelujen jälkeen samana iltana. Samaan aikaan meriseikkailustaan selvinnyt epäonninen partio toteutti antimilitaristista eväsretkeä Vattuniemessä rannalle alun alkaenkin jääneiden tukijoukkojen kanssa.
Tapahtumaan osallistuneet jättivät muutamaa viikkoa myöhemmin Helsingin kaupunginvaltuustolle kuntalaisaloitteen, jossa vaaditaan asianomaista Helsingin kaupungin elintä ryhtymään toimenpiteisiin kaupungin edustalla olevien sotilassaarten saattamiseksi julkiseen käyttöön.
Julkaistu Sivari&Totaalissa 3/99
Sotilassaaren valtaajille sakkoja
[4.04.1999 - 00:00]
Heinäkuun alussa sotilassaarelle luvatta nousseet Muurinmurtajat –ryhmän aktivistit haastettiin Helsingin käräjäoikeuteen 2. 12. 1999. ”Saarenvaltaajia” syytettiin ”virallisen kiellon noudattamatta jättämisestä ” ja syyttäjä vaati heille sakkorangaistusta.
Antimilitaristisen kansalaistottelemattomuus-performanssiryhmä Muurinmurtajien 10. heinäkuuta järjestämällä ”sotilassaaret ihmisille” –tempauksella vaadittiin Helsingin edustalla sijaitsevia puolustusvoimien saaria yleiseen virkistyskäyttöön ( katso tarkemmin: Sivari & totaali 3/ 99 ). Ryhmän jäsenet Hans Hellén, Otso Kivekäs, Elviira Heikkilä ja allekirjoittanut soutivat Lauttasaaren edustalla sijaitsevaan Melkin saareen ja nousivat siellä luvatta maihin. Saari on määritelty sotilasalueeksi ja siellä on maihinnousukielto.
Saarenvaltaajia oikeudessa avustanut Joonia Streng vaati syytteen hylkäämistä. Streng vetosi siihen, että Melkin pitämiseksi sotilasalueena ei ole lainmukaisia perusteita. Melkissä ei ole lainkaan sotilaallista toimintaa, jos sotilaalliseksi toiminnaksi ei lasketa kantahenkilökunnan lomailua saaren lukuisilla kesämökeillä.
Streng esitti oikeudelle todisteina osia Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirjasta sekä kartan koskien Helsingin saariston ja merialueen osayleiskaavaa. Kaavassa Melkki on muista puolustusvoimien saarista poiketen merkitty yleiseksi virkistysalueeksi.
Puolustuksen todistajana oikeudessa esiintyi vapaa toimittaja Mikko Niskasaari, joka oli vieraillut Melkissä lokakuussa 1995 tehdessään Helsingin edustan saarista juttua Seura –lehdelle. Hän oli vierailullaan päässyt tutkimaan saarta perinpohjin ilman vartiointia. Niskasaaren mukaan sotilasalueesta saarella muistuttavat ainoastaa maihinnousun kieltävät kyltit. Saarelle aiempina vuosikymmeninä varastoksi tehty luola ei ole tällä hetkellä käytössä.
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Kivekkäälle, Hellénille sekä Oinaalalle kahdeksan ja Heikkilälle (nuorena henkilönä) kuusi päiväsakkoa. Oikeuden mukaan Melkki on vuonna 1929 (!) annetulla asetuksella määritelty kuuluvaksi Suomenlinnan linnoitukseen. ”Sillä, mitä Helsingin kaupunki suunnittelee kaavoituksella tulevista virkistysalueista ja mitä Niskasaari on kertonut käynnistään Melkissä, ei ole tässä asiassa merkitystä,” toteaa Helsingin käräjäoikeus tuomion perusteluissa.
Kaikki tuomitut valittivat tuomiostaan hovioikeuteen.
Kuntalaisaloite poiki valtuustoaloitteen
Saarenvaltaajat tekivät elokuussa kuntalais-aloitteen puolustusvoimien hallinnassa olevien saarten saattamiseksi kaupunkilaisten käyttöön. Aloitteessa kyseenalaistettiin nykyisten merilinnoitusten merkitys nykyaikaisessa sodankäynnissä ja kiinnitettiin huomiota siihen, ettei kaikilla Helsingin edustan saarilla edes ole sotilastoimintaa. Kuntalaisaloitteessa ehdotettiin myös julkisen vesiliikenteen kehittämistä, jotta puolustusvoimien luovuttamat saaret olisivat helpommin kaikkien kaupunkilaisten tavoi-tettavissa.
Kuntalaisaloite poiki syyskuussa valtuus-toaloitteen, jonka allekirjoitti 43 kaupunginvaltuutettua. ”On käsittämätöntä, että kaupungin upeimmat saaret ja hulppeimmat rannat ovat kaupunkilaisilta kiellettyä kaupunkia,” todetaan valtuustoaloitteessa. Aloitteessa kritisoidaan myös kovapanos-ammuntoja, joita armeija suorittaa Helsingin merialueella. Valtuustoaloitteen allekirjoittajat patistelevat kaupunkia aloittamaan maanvaihto- ja –ostoneuvottelut puolustus-voimien saarten saamiseksi virkistyskäyttöön.
Myös kaupunkisuunnittelulautakunta asettui marraskuussa antamassaan lausunnossa sotilassaarten demilitarisoinnin kannalle. ”Sotilaallisen toiminnan kasvun politiikka loppui Euroopassa 1990-luvun alussa, jonka jälkeen sotilasalueita on ripeässä tahdissa siirretty siviilikäyttöön,” lautakunta toteaa. Kaupunki-suunnittelulautakunnan mukaan kiinteiden tukikohtien merkitys on vähentynyt nykyisen helposti liikuteltavan aseistuksen aikana.
Kaupunkisuunnittelulautakunnan mukaan helsinki on suomalaisittain ja kansainvälisestikin poikkeus sotilasalueiden siviilikäyttöön siirtämisprosessissa. Muualla puolustusvoimat on suosiolla luopunut tarpeettomiksi tulleista kiinteistöistä ja maa-alueista, mutta Helsingissä se pitää sitkeästi hallussaan kaikkia alueitaan.
Projetipäällikkö Matti Visanti Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta vahvistaa, että sotilassaarten siviilikäyttöön siirtäminen on Helsingissä hyvin hidasta. ”Kaupunginhallituksella ei ole innostusta asian edistämiseen, koska armeijan kanssa on vaikea neuvotella,” Visanti toteaa. Visannin mukaan Muurinmurtajien viime kesänä valtaamalle Melkin saarelle on kaavailtu ekologisten kokeilu-projektien aluetta, jonne rakennettaisiin mm. tuulivoimaloita. Armeijan vastustus on kaatanut hankkeen.
Matti Visanti kertoo, että armeijan vallankäyttö ulottuu Helsingissä jopa kaupungin omistamille saarille. Armeija on pyrkinyt estämään erään kaupungin saaren virkistyskäyttösuunnitelmat vedoten sotilassaaren läheisyyteen. Armeijan mukaan kaupungin saareen ei saa suunnitelle virkistyskäyttöä, koska viereisessä saaressa on ammusvarasto ja koeammunta-asema.
Helsingin kaupunginkanslia arvelee, että kuntalais- ja valtuustoaloite sotilassaarten siirtämiseksi siviilikäyttöön esitellään kaupunginhallitukselle kevään aikana.
Militarisoitu saaristo
Jos suuria asutettuja saaria (esim. Lauttasaari ja Laajasalo) ei oteta huomioon, omistaa puolustusvoimat helsingin saariston pinta-alasta n. 60%. Näille saarille ei siviileillä ole menemistä. Armeijan yliotetta saaristossa kuvastaa se, että puolustusvoimien saarilla on parisataa huvilaa. Yksityisten, yhteisöjen ja kaupungin saarilla huviloita on vain vähän enemmän; 260.
Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan saarten linnoittamisen historia juontaa juurensa Helsingin perustamisen ajoilta. Valtiollisten kriisien yhteydessä saariston militarisointia on laajennettu, mutta kriisien jälkeen saaria ei ole palautettu siviilikäyttöön. Nykyiset sotilasalueet ja linnoitukset perustuvat ensimmäisen maailmansodan strategioihin ja teknologiaan.
Varsinaista sotilaallista merkitystä on vain muutamalla saarella. Kaupunginvaltuuston hyväksymässä yleiskaavassa nykyisistä 25:stä sotilassaaresta vain 6 on jätetty sotilaskäyttöön. Mitään ei kuitenkaan käytännössä ole tapahtunut kaavan toteuttamiseksi. Armeijan kanta-henkilökunta saa edelleen lomailla mökeillään siviileiltä suljetuilla saarilla.
Saarten lisäksi puolustusvoimat hallinnoi Helsingin edustan merialuetta, jolla se suorittaa ajoittain kovapanosammuntoja. Ammuntojen aikana veneily on saaristossa kielletty. Ammuntojen melu haittaa erityisesti eteläisiä kaupunginosia, mutta kuuluu selkeästi pitkälle sisämaahan. Kaupunginvaltuutetutkin kyseen-alaistavat valtuustoaloitteessaan kovapanosam-muntojen tarpeellisuuden ”liki miljoonan asukkaan metropolin sydämessä”.
Yleinen mielipide on Helsingissä voimakkaasti sotilasalueiden vähentämisen kannalla ja jossain vaiheessa puolustusvoimienkin on pakko taipua. Toistaiseksi ”Itämeren tytär Helsinki joutuu kuitenkin olemaan kuin huutolaistyttö,” kuten kaupunginvaltuutetut asian aloitteessaan ilmaisevat.
Aika näyttää, voimmeko jo ensi kesänä lähteä Melkkiin piknikille ilman sotilaspoliisien seuraa.
Saarenvaltaajien tuomio ei muuttunut hovissa
Helsingin hovioikeus päätyi torstaina 21.9.2000 antamassaan tuomiossa pitämään käräjäoikeuden neljälle sotilasalueelle luvatta tunkeutuneelle antimilitaristille langettaman tuomion ennallaan. Helsingin käräjäoikeus tuomitsi "saarenvaltaajat" joulukuussa 1999 sakkorangeistuksiin "virallisen kiellon noudattamatta jättämisestä". Valtaajista kolmelle tuomittiin kahdeksan ja yhdelle - tekohetkellä alaikäiselle - kuusi päiväsakkoa.
Neljä antimilitaristiseen Muurinmurtajat -kansalaistottelemattomuusryhmään kuulunutta aktiivia nousi vuoden -99 heinäkuussa luvatta maihin Helsingin edustalla sijaitsevalle Melkin saarelle, joka on maihnnousukiellossa oleva sotilasalue. Tempauksella kritisoitiin sitä, että puolustusvoimat pitää hallussaan valtaosaa Helsingin edustan saarista kieltäen tavallisilta kaupunkilaisilta pääsyn niille. Muurinmurtajat vaativat puolustusvoimia luovuttamaan Helsingin edustalla sijaitsevia saaria yleiseen virkistyskäyttöön.
Valtauksen kohde, Melkin saari Lauttasaaren edustalla, on malliesimerkki alueesta, jota puolustusvoimat sitkeästi pitää hallussaan, vaikkei sillä ole minkäänlaista sotilaallista käyttöä. Melkki olisi myös suurena metsäisenä saarena ihanteellinen virkistysalue, eikä virkistyskäyttö uhkaisi saaren luontoarvoja. Melkin avaaminen yleisölle myös vähentäisi viereisiin kaupungin omistamiin Pihlajasaariin kohdistuvaa kulutusta. Tällä hetkellä Melkki on pyhitetty armeijan kantahankilökunnan lomailuun.
Muurinmurtajien valtauksen yhteydessä kaupungille luovuttama kuntalaisaloite ja sen pohjalta tehty 43 kaupunginvaltuutetun allekirjoittama valtuustoaloite Helsingin edustan saarten siirtämiseksi puolustusvoimilta virkistyskäyttöön ovat juuttuneet byrokratian rattaisiin. Helsingin kaupunginkanslia arveli vielä viime keväänä aloitteiden tulevan kaupunginhallituksen käsittelyyn ennen kesää, mutta asiasta ei sen koommin ole kuulunut mitään tietoja.
Puolustusvoimat pitää alueistaan tiukasti kiinni. Viimeksi puolustusvoimien kiinteistöjen hallintouudistusta koskeneessa uutisoinnissa esillepulpahtanut kysymys saarten virkistyskäytöstä sai puolustusvoimilta tyrmäävän vastauksen. Näyttää siis siltä, että tarvetta viimevuotisen saarenvaltauksen kaltaiseen toimintaan olisi jatkossakin...
Sampsa Oinaala