Kauniina, kuumana kesäperjantaina 17.6. purkautui ulos bussista alun toistakymmentä suomalaista ja alun kolmatta kymmentä ruotsalaista rauhanaktivistia tarkoituksenaan aloittaa viikonlopun yli kestävä aseidenriisuntaleiri Fausken pikkukaupungin liepeillä Pohjois-Norjassa sijaitsevaa NATO:n tiedustelutukikohtaa vastaan.
Vaikka ruotsalainen Ofog-järjestö oli aloittanut leirin suunnittelun jo noin vuotta aikaisemmin, se osoittautui lopulta ensisijaisesti mahdollisten tulevien vastarintatapahtumien valmisteluksi. Tapahtumaan osallistui pelkästään AKL:n bussilla paikalle matkustaneita suomalaisia ja ruotsalaisia (sekä pari omia teitään saapunutta suomalaista) – norjalaisia ei leiriläisten joukossa ollut, vaikka paikalla vierailikin kolme läheisestä Bodön kaupungista tullutta rauhanaktivistia. Ja vaikka tapahtumaa oli alun perin mainostettu ensisijaisesti leirinä avaruuden militarisoimista vastaan, loppujen lopuksi jäi vähän epäselväksi, kuinka paljon Fausken kuunteluasemalla itse asiassa on tekemistä Tähtien sota -ohjelman kanssa. No, NATO:n sotilastukikohta kyseessä on joka tapauksessa, ja onhan siinäkin jo aihetta vastustaa.
Leirin ohjelmaan kuului kaksi tapahtumaa. Lauantaina 18.6. rauhanaktivistit risteilivät banderolleineen ja lennäkkeineen Fausken keskustassa päätyen lopulta messujen sisäänkäynnin eteen. Useimmat paikalliset tyytyivät ottamaan lennäkin sen kummemmin asiaa kommentoimatta, vaikka muutamia kiivaitakin norjankielisiä kommentteja kuultiin. 19.6. oli sitten aktion aika. Leiriläisten pääjoukko keskittyi mielenosoitukseen tukikohdan portin edessä. Tunnelmaa piristi ruotsalaisten muille mielenosoittajille ja neljälle poliisille esittämä Britney Spears -koreografia. Samaan aikaan toinen ryhmä kansalaistarkasti kuunteluasemaan suuntautuvaa (harvahkoa) liikennettä ja kolmas samoili sitä ympäröivillä rinteillä kartoittaen maastoa tulevia kansalaistottelemattomuusaktioita varten. Kansalaistottelemattomuutta tehtiin toki jo nyt: neljän ruotsalaisen onnistui kiivetä parimetrisen aidan ja piikkilankojen yli tukikohdan sisälle.
Norjalainen rangaistusjärjestelmä tuotti aktionisteille ikävän yllätyksen: maassa ei ilmeisesti tunneta lainkaan suomalaistyyppistä henkilökohtaisiin tuloihin sidottua päiväsakkojärjestelmää ja kun paikallinen keskitulotaso kuuluu maailman korkeimpiin, 40 päiväsakkoa vastaava rangaistus olikin 10 000 Norjan kruunua (n. 1300 euroa) henkeä kohden. Paluumatkalla bussissa suunniteltiinkin kiivaasti varojen keräämistä niille tuomituille, joilla ei ole mahdollisuutta käydä istumassa sakkoja norjalaisessa vankilassa.
Kieltämättä leirin aikana mieleen nousi muutamaan otteeseen kysymys – ja tulihan tuo äänenkin sanottua, myönnettäköön – olisiko yhteyksien luomista bodöläisiin rauhanvoimiin ja tukikohdan todellisen tehtävän selvittämistä voinut tehdä myös jollakin vähemmän aikaa, rahaa ja vaivaa kysyvällä tavalla kuin ajamalla paikalle bussilastillinen ihmisiä vuorten ja (suomalaisten osalta) merten takaa. Eli toisin sanoen, ruotsalaisten järjestäjien olisi ehkä kannattanut valmistella tapahtumaa joiltain osin vähän laajemmin ja vasta sen jälkeen ryhtyä järjestämään kansainvälistä leiriä.
Mutta olihan tapahtumasta lopulta myös paljon hyötyä. Paikallisen poliisipäällikön avustuksella järjestyi tapaaminen kuunteluaseman komentajan kanssa, minkä avulla saatiin paljon hyödyllistä tietoa tukikohdan toiminnasta. Bodön alueen sanomalehti teki leiristä ison jutun kolmena päivänä peräkkäin ja myös paikallisradiossa asia oli kuulemma tapahtuman aikana jatkuvasti esillä. Toivottavasti huomio auttaa nostamaan vuosia unohduksissa olleen tukikohtakysymyksen uudelleen paikallisen keskustelun kohteeksi.
Ja mikäpä siellä loppujen lopuksi oli ollessa: ruokailu, majoitus ja muut käytännön järjestelyt toimivat hyvin ja vaikka arktiset helteet jäivätkin ensimmäiseen päivään, sää pysyi ihan mukavana koko ajan. Ja kyllähän jylhät vuoristomaisemat aina tekevät vaikutuksen alamaiden asukkaaseen… Moni leiriläinen innostuikin vapaa-aikanaan vaeltelemaan tuntureiden rinteillä.
Paikallismedioiden lisäksi tapahtuma herätti myös virkavallan mielenkiinnon. Teitä pitkin vajaan parinkymmenen kilometrin päässä Fauskesta sijainnut majapaikkamme sai nauttia poliisin suojeluksesta yötä päivää ja kotimatka taittui poliisisaattueessa aina Ruotsin rajalle saakka. Viranomaiskiinnostus ulottui lopulta Suomeen asti: bussia palautettaessa kävi ilmi, että Suomen poliisi oli kysellyt sen vuokranneelta liikennöitsijältä, kuka sillä matkustaa.
Kaj Raninen