Keskusta julkaisi 1. maaliskuuta oman mallinsa pakollisesta kansalaispalveluksesta. Mallin mukaan kaikki sukupuolesta riippumatta määrättäisiin suorittamaan palvelusta. Miehille armeija olisi ensisijainen vaihtoehto, naisille taas kysymys olisi valinnasta kansalaispalveluksen ja armeijan välillä. Kansalaispalvelus olisi kolmen kuukauden mittainen ”kokonaisturvallisuuskoulutus”, jota seuraisi kahden vuoden mittainen päivystysjakso. Palveluksesta kieltäytyminen olisi sanktioitu "merkittävästi". Palveluksesta vapautettavien osuutta haluttaisiin pienentää nykyisestä.
Suomea sitovat YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus sekä Euroopan ihmisoikeussopimus kieltävät pakkotyön. Asevelvollisuus on rajattu kiellon ulkopuolelle, mutta vain aseellisen palveluksen ja siitä vakaumuksellisista syistä kieltäytyville – muttei muille - määrättävän siviilipalveluksen osalta. Keskustan malli, joka sisältäisi pakollisen sanktioidun sisäministeriön järjestämän koulutuksen ja jonne määrättäisiin oletettavasti kymmeniä tuhansia asevelvollisia vuosittain, ei näiden poikkeamien sisään mahtuisi.
Avoimeksi jää myös, onko tällaiselle mallille todellisuudessa tarvetta. Keskustan esittämät iskulauseet "kokonaisturvallisuuden vahvistamisesta" eivät tätä osoita. Siviilipalveluksen muuttamista kriisivarautumispalvelukseksi on selvitetty viimeisten reilun kymmenen vuoden ajan jo kolme kertaa, viimeksi viime vuonna. Tulos on ollut joka kerta sama: tarvetta ei ole juurikaan löytynyt. Kriisikoulutuksen antaminen itsetarkoituksena ei liene tarkoituksenmukaista.
Keskustan malliin sisältyisi kahden vuoden "päivystysjakso". Kansalaispalveluksen suorittaneiden nuorten sijoittumista työelämään ja opiskeluihin tuskin auttaisi, jos heidät voitaisiin kahden vuoden ajan koska vain määrätä suorittamaan jatkopalvelusta. Mallissa ei myöskään kerrota, minkä takia tällainen järjestelmä olisi tarpeellinen.
Siviilipalveluksen korvaamista kansalaispalveluksella perustellaan sillä, ettei nykyinen siviilipalvelus ole kustannuksiinsa nähden "tarpeeksi hyödyllinen". Tämäkin väite jää ilman perusteluja. Toki jos lähtökohta on se, ettei palveluksen suorittaminen esim. sairaaloissa, kirjastoissa, kouluissa tai kulttuurilaitoksissa ole "tarpeeksi hyödyllistä", tällaiseenkin johtopäätökseen voi varmasti päätyä.
Siviilipalveluksen arviomääräraha valtion budjetissa vuodelle 2019 on alle viisi miljoonaa euroa. Tällä hinnalla tuotetaan vuodessa lähes 1500 ilmaistyövuotta, joten varsin halvasta toiminnasta on kysymys. Oman mallinsa hinnasta Keskusta ei esitä arviota, mutta käytännössä kysymys olisi vuosittain pikemminkin sadoista kuin kymmenistä miljoonista.
Nykyisen siviilipalveluksen perimmäinen tarkoitus on turvata aseistakieltäytymisoikeus niille, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta mielipiteidensä tai vakaumuksensa johdosta. Keskustan malli täyttäisi tämän tehtävän huomattavasti nykyistä siviilipalvelusta heikommin ja johtaisi todennäköisesti palveluksesta kieltäytymisen voimakkaaseen lisääntymiseen.
Asevelvollisuusjärjestelmän uudistaminen on välttämätöntä. Niin ikävää kuin se joidenkin mielestä saattaakin olla, kansalaispalveluksen sijasta ainoa realistinen tapa on palveluksen suorittavien määrän pienentäminen ja siirtyminen kohti vapaaehtoista järjestelmää.