Helsingissä kesällä 2001 menestyksekkäästi järjestetty kansainvälinen Ruokaa ei aseita -työleiri sai tänä vuonna jatkoa. Heinäkuun loppupuolella järjestetylle toiselle Ruokaa ei aseita -työleirille saapui viimevuotiseen tapaan vapaaehtoistyuöntekijöitä eri puolilta Eurooppaa – kaikkiaan kahdeksasta maasta. Ulkomaalaisten lisäksi Helsingin Ruokaa ei aseita -ryhmän, Aseistakieltäytyjäliitto ry:n ja Kansainvälinen vapaaehtoistyö ry:n järjestämällä kaksiviikkoisella leirillä puuhasteli saman verran suomalaisia.
Työleirin alkupäivinä perehdyttiin Ruokaa ei aseita -ideologiaan ja toiminnan taustoihin. Leirin aikana keskusteltiin myös kasvissyönnistä ja pohdittiin väkivallan syitä ja seurauksia esimerkkitapausten avulla. Kaupunkiin leiriläiset loivat silmäyksen pokupyörien päältä. Kierroksen varrelta oppaina toimineet leiri-isännät löysivät paljon muistoja: ”Tuolla vallattiin sotilassaari, tuolla järjestettiin banderollitempaus, tuolta lähti liikkeelle kulkue...” Vapaaehtoistyöntekijöiden vapaapäivä vierähti samalle päivälle sattuneen suuren kadunvaltaustapahtuman merkeissä.
Ruokaa leirin aikana jaettiin viisi kertaa. Kontulassa, Malmilla, Itäkeskuksessa, Herttoniemessä ja Hakaniemessä järjestetyissä tapahtumissa ruoka-annoksia päätyi ihmisten vatsoja täyttämään yli tuhat. Leirin päätteeksi nähtiin Suomen kaikkien aikojen suurin Ruokaa ei aseita –tapahtuma, kun soijarisotto houkutti kuukausittaisista ruoanjakotapahtumista tutulle torille jopa 400 nälkäistä. Ajoittain kymmenien metrien mittaiseksi venyneen jonon etenemistä säesti leiriläisten musikaalinen teratteriesitys, jossa Beatles-klassikot olivat saaneet uuden modon.
Valtaosa leiriläisistä jatkoi hyvin sdujunutta yhteiseloa Karjaalla järjestyllä Faces-etnofestivaalilla.
Työleiri kritisoi tähtitieteellisten rahasummien käyttämistä aseisiin ja väkivaltakoneistojen ylläpitoon tilanteessa, jossa lukemattomilla ihmisillä ei ole mahdollisuuksia edes perustarpeidensa tyydyttämiseen. Todellisina turvallisuudenuhkina leirin järjestäjät pitävät maailmanlaajuisia ympäristö-, sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia, joiden ratkaiseminen on mahdollista vain ihmisten yhteistyöllä, ei vastakkainasettelulla. Paitsi että sotilaallinen turvallisuusajattelu on lähtökohdiltaan vastakkainen todellisten ongelmien ratkaisemisen vaatiman ajattelumallin kanssa, se merkitsee myös niiden korjaamiseen kipeästi kaivattavien taloudellisten ja inhimillisten voimavarojen järjetöntä tuhlaamista.