Olen Samuli Leppämäki, 22-vuotias ex-sivari ja nykyisin valtiotieteiden opiskelija Helsingin Yliopistossa. Kävin siviilipalveluksen marraskuun 2018 ja lokakuun 2019 välillä heti lukiosta valmistuttuani. Tiesin jo aikaisin, ettei militaristisen instituution tukeminen olisi kovin hedelmällistä modernille maailmankuvalleni ja halusin olla hyödyksi yhteiskunnalle konstruktiivisella tavalla. Siksi lähetin polustusvoimien aluetoimistolle hakemuksen sivariin ja sain kutsun koulutusjaksoon Lapinjärvelle. Ei tehnyt mieli käydä intissä edes kääntymässä.
Suoritin työpalveluksen Lauttasaaren seurakunnassa lastenohjaajana. Työnkuvaani kuului ensisijaisesti iltapäiväkerhojen vetäminen yhdessä muiden työntekijöiden kanssa, mutta ajoittain myös muita seurakuntatehtäviä. Minulle annettiin vastuuta toimia osana tiimiä samassa määrin missä muidenkin. Palvelupaikka tarjosi minulle jopa erinomaisen ilmaisen majoituksen, koska en itse asunut silloin Helsingissä. Olen kokemuksesta kaiken kaikkiaan hyvin kiitollinen.
Yhtenä päivänä valtaosa muista työntekijöistä oli sattumalta samaa aikaa kipeinä ja päädyin toimimaan koko päivän pelkkien sijaisten kanssa. Vaikka olin itsekin ollut sivarina vasta muutaman kuukauden, sain ottaa hetkellisesti todella vastuullisen roolin päivän kulusta. Tunsin kuitenkin monet lapsista ja heidän toimintatapansa tässä vaiheessa jo aika hyvin. Päivän viimeisinä tunteina onnistuin keksimään erilaisia leikkejä vapaammin lasten usein rauhoittuessa silloin. Koska he olivat käyttäytyneet kyseisenä päivänä poikkeuksellisen hyvin, annoin itseni sidottavaksi puuhun. Tämä huvitti heitä jonkin aikaa. Työ oli monipuolista eivätkä päivät koskaan käyneet tylsäksi.
Palaa sivulle Kokemuksia siviilipalveluksesta