Belgiassa on ollut NATOn ydinasepelotteeseen kuuluvia yhdysvaltalaisia ydinpommeja jo yli 50 vuotta. Ydinasetukikohdan olemassaolo tuli yleisön, median ja poliitikkojen tietoisuuteen vasta vuosituhannen vaihteessa rauhanjärjestöjen kampanjoinnin myötä. Sittemmin niin osavaltion kuin liittovaltionkin parlamentit ovat vaatineet ydinaseiden lähettämistä pois Belgian maaperältä, ja syksyllä 2014 tehdyn tutkimuksen mukaan kuusi kymmenestä belgialaisesta haluaa maansa hankkiutuvan eroon ydinaseista. Ydinaseet eivät kuitenkaan ole lähteneet minnekään. Miksi belgialaiset eivät pääse niistä eroon, ja miten amerikkalaisten ydinaseiden ylläpitäminen eurooppalaisissa jäsenvaltioissa voi ylipäätään olla mahdollista ydinsulkusopimuksen valossa?
NATOn ydinasetukikohdat Euroopassa
Brysselin kadut täyttyivät lokakuussa 1983 mielenosoittajista, jotka vastustivat amerikkalaisten risteilyohjusten sijoittamista Belgiaan. Vaikka mielenosoitus oli -ja on edelleenkin- Belgian historian suurin, risteilyohjukset saapuivat Florennes:n tukikohtaan, mutta kuitenkin vain muutamaksi vuodeksi: vuonna -87 belgialaiset vilkuttivat jäähyväiset risteilyohjuksille, jotka INF -sopimuksen myötä palautettiin Yhdysvaltoihin. ”Onneksi pääsimme eroon ydinaseista”, ajatteli moni, ja aihe vaipui unholaan. Ydinaseiden tarina Belgiassa ei kuitenkaan ollut vielä päättynyt, eivätkä risteilyohjukset olleet tuoneet ydinaseita Belgian maankamaralle ensimmäistä kertaa: yleisön tietämättä Belgiaan oli sijoitettu Yhdysvaltojen taktisia ydinpommeja jo 60-luvulla osana Naton ydinaseohjelmaa, ja amerikkalaiset ydinaseet ovat maassa vielä tänäkin päivänä.
Belgian Kleine Brogelissa sijaitsevat ydinaseet ovat osa NATOn ”nuclear sharing” politiikkaa, jonka vuoksi sotilasliiton eurooppalaisissa jäsenvaltioissa on yhdysvaltalaisia taktisia ydinpommeja. Päätös ydinaseiden sijoittamisesta Eurooppaan juontaa juurensa sotilasliiton alkutaipaleille: NATOn ministerikokous päätti jo vuonna 1957, että Eurooppaan sijoitetaan ydinaseita. Ydinasetukikohtia isännöivien jäsenvaltioiden kanssa kahdenkeskiset sopimukset solmittiin seuraavina vuosina, ja Belgian Kleine Brogeliin ydinaseet saapuivat marraskuussa 1963. Sopimus ydinaseiden vastaanottamisesta Belgian maaperälle tehtiin osallistamatta parlamenttia päätöksentekoon.
Belgian ohella amerikkalaisia ydinaseita on yhä Alankomaissa, Saksassa, Italiassa ja Turkissa. Ydinpommien määrä Euroopassa on n. 180, ja tuhovoimaltaan nämä taktiset B-61 ydinpommit ovat noin kymmenen kertaa Hiroshiman pommia kokoisia. B-61 tyypin ydinaseet ovat lentokoneesta pudotettavia pommeja, ja niissä eurooppalaisissa NATOn jäsenvaltioissa, joissa on amerikkalaisia ydinaseita, on ydinasekapasiteetin omaavat hävittäjälaivueet. Vaikka ydinaseet ovatkin amerikkalaisia, niiden käyttöön tarvittavat hävittäjät ovat jäsenvaltioiden omaa kalustoa ja hävittäjiä lentävät jäsenvaltioiden ilmavoimat. Kleine Brogelin tukikohdassa B-61 pommeja on n. 20 kappaletta, ja tukikohdan hävittäjät koostuvat sekä ydinasekapasiteetilla varustetuista että tavanomaisista F-16 hävittäjistä.
NATOn ydinasepolitiikan suunnittelusta vastaa Nuclear Planning Group (NPG), joka koostuu Ranskaa lukuunottamatta kaikkien jäsenmaiden puolustusministereistä. NPG:n kautta sellaisetkin NATO-maat, joilla ei itsellään ole ydinaseita tai amerikkalaisia ydinasetukikohtia osallistuvat sotilasliiton ydinasepolitiikan suunnittelemiseen ja toteuttamiseen.
Rikkovatko NATOn ydinasetukikohdat kansainvälisiä lakeja?
Miten Belgialla ja muilla NATOn eurooppalaisilla jäsenvaltioilla voi olla amerikkalaisia ydinpommeja? Ydinsulkusopimushan kieltää ydinasevaltoja jakamasta ydinaseitaan sellaisten valtioiden kanssa, joilla ei ole ennestään ydinaseita, sekä ydinaseettomia valtioita ottamasta vastaan ydinaseita. Kleine Brogelin tukikohdassa työskentelee belgialaisia sotilaita, mutta ydinaseet sijaitsevat yhdysvaltalaisten sotilaiden hallinnoimalla alueella. NATOn tulkinnan mukaan ydinsulkusopimusta ei rikota, sillä vaikka ydinaseet sijaitsevatkin Belgiassa, ydinaseita ei olla luovutettu belgialaisten haltuun: ne ovat Yhdysvaltojen omaisuutta, ja niitä kontrolloivat rauhan aikana tukikohdan amerikkalaiset sotilaat. Sotatilanteessa Yhdysvallat kuitenkin luovuttaisivat ydinaseiden kontrollin belgialaisille, jotka pudottaisivat pommit kohteisiinsa F-16 hävittäjillään. Belgialaisten hävittäjien rooli NATOn ydinaseohjelmassa ei kuitenkaan rajoitu vain mahdolliseen konfliktitilanteeseen, vaan Kleine Brogelin hävittäjät harjoittelevat vuosittain ydinaseiden käyttöä yhdessä muiden eurooppalaisten NATO-ydinasetukikohtien hävittäjien kanssa. Viimeisin NATOn taktisten ydinaseiden lentoharjoitus, ”Steadfast Noon 2014”, pidettiin viime lokakuussa Italiassa, Ghedi Torren tukikohdassa, jossa Kleine Brogelin tavoin on yhdysvaltalaisia ydinaseita. NATOn ydinaseharjoituksiin osallistuivat kaikki ne Euroopan maat, joiden maaperällä on Yhdysvaltojen ydinaseita -Alankomaat, Belgia, Saksa, Italia ja Turkki-, Yhdysvallat sekä aiemmista vuosista poiketen myös uusi tulokas: Puola. Puolan F-16 hävittäjät eivät tiettävästi ole ydinasekapasiteetilla varustettuja, mutta Federation of American Scientistsin tutkija Hans Kristensenin mukaan Puolan osallistuminen harjoituksiin voisi liittyä esimerkiksi puolalaisen Laskin sotilastukikohdan asemaan NATOn lentokoneiden tukikohtana: Laskissa on bongattu ydinasekapasiteetilla varustettuja amerikkalaisia ilmavoimajoukkoja vuodesta 2012 lähtien.
Aseistakieltäytyjäliiton sisarjärjestö Vredesactien mukaan Belgian osallistuminen NATOn ydinaseharjoituksiin on rikos: Ydinaseet ovat joukkotuhoaseita, jotka eivät pysty tekemään eroa siviili- ja sotilaskohteiden välillä, ja siksi niiden käyttäminen on kansainvälisen humanitäärisen lain vastaista. Belgian lain mukaan rikoksen valmistelukin on rangaistavaa, ja järjestämällä ydinaseiden käytön harjoituksia NATO ja Belgian ilmavoimat syyllistyvät sotarikoksen valmisteluun. Vredesactie jättikin NATOn ydinaseharjoituksista rikosilmoituksen, kun vuonna 2012 oli Kleine Brogelin vuoro toimia harjoituksia isännöivänä tukikohtana.
Onnistunut kampanja toi ydinaseet parrasvaloihin...
Tieto maassa olevista NATOn ydinaseista nousi belgialaisten tietoisuuteen vasta vuosituhannen vaihteessa kansalaisjärjestöjen kampanjoinnin ansiosta: Belgialaiset järjestöt For Mother Earth ja Vredesactie aloittivat kampanjan Euroopassa sijaitsevien NATOn ydinasetukikohtien sulkemiseksi kesällä 1997. Kampanjan inspiraation lähteenä oli Kansanvälisen tuomioistuimen vuotta aiemmin antama lausunto ydinaseiden käytön ja käytöllä uhkaamisen laittomuudesta: tuomioistuimen päätöksen valossa ydinaseet rinnastuivat joukkotuhoaseina kemiallisiin ja biologisiin aseisiin, ja For Mother Earth ja Vredesactie ottivat toimintamuodokseen "kansalaisten asetarkastukset" joukkotuhoaseiden löytämiseksi. Kampanjan asetarkastukset olivat kansalaistottelemattomuuden muoto, jossa aktivistit tunkeutuivat Kleine Brogelin tukikohtaan etsiäkseen todistusaineistoa ydinaseista, kartoittivat tukikohtaa ja tutkivat tukikohdan bunkkerityyppejä sekä F-16 hävittäjiä selvittääkseen niiden sopivuutta ydinaseiden varastoimiseen ja kuljettamiseen. Asetarkastajat yrittivät myös haastatella sotilaita heidän rooleistaan ydinaseiden ylläpidosta tukikohdassa. Ensimmäiset todistusaineistot ydinaseista Kleine Brogelissa (esimerkiksi valokuvat ydinasekapasiteetilla varustetuista hävittäjistä ja dokumentit harjoituslennoista) saatiinkin heti kampanjan kahden ensimmäisen vuoden aikana järjestetyissä asetarkastuksissa.
Media suhtautui aluksi epäilevästi väitteeseen, että Belgian maaperällä olisi Yhdysvaltojen ydinaseita, yleisö muistutti ydinohjusten lähteneen maasta jo 80-luvun lopussa ja kansanedustajat pudistelivat päitään: Me jos ketkä tietäisimme ydinaseista, jos niitä Belgiassa olisi. Asetarkastuksissa löytyneet dokumentit alkoivat kuitenkin pian herättää huomiota ja vuonna 1998 kampanja sai haltuunsa myös virallisia dokumentteja ydinaseiden olemassaolosta, kun aiemmin salaiset sopimukset ydinaseiden sijoittamiseksi Eurooppaan muuttuivat lakimuutoksen myötä julkisiksi Yhdysvalloissa.
Vuonna 1999 kampanja sai nimen Bomspotting. Kampanjoinnissa ydinaseongelmaan tartuttiin juridisen, poliittisen ja yhteiskunnallisen työskentelyn keinoin: kampanjan tavoitteena oli viedä ydinasetukikohdan laillisuus oikeuden eteen puntaroitavaksi, luoda NATOn eurooppalaisia ydinasetukikohtia vastustava yleinen ilmapiiri ja saada aikaan poliittinen päätös ydinaseista luopumiseksi. Kansalaistottelemattomuus oli yksi Bomspottingin juridisen toiminnan muodoista, jonka tarkoituksena oli todisteiden keräämisen lisäksi oikeudenkäynnin aikaansaaminen, jotta yhdysvaltalaisten ydinaseiden ylläpidon ja niiden käyttämisen harjoittelun laillisuus saataisiin belgialaisen tuomioistuimen tarkasteltavaksi. Kampanjan aikana oikeudenkäyntejä aloitettiin useista tuhansista pidätyksistä huolimatta vain yhden kerran.
Bomspottingin asetarkastuksiin alkoi osallistua ihmisiä myös järjestöaktivisteja laajemmalta pohjalta, kun joukko tunnettuja kirjailijoita kutsui lukijansa tunkeutumaan kanssaan Kleine Brogelin tukikohtaan sanomalehdissä julkaistuissa avoimessa kirjeessä 1999. Seuraavana vuonna kutsujina oli belgialaisia näyttelijöitä, ja vuonna 2001 Bomspottingin asetarkastuksessa Kleine Brogelissa oli jo yli 1500 osallistujaa: kansalaistottelemattomuuteen osallistui nuoria ja vanhoja, lukuisten eri kansalaisjärjestöjen aktiiveja, eri ammattialojen edustajia, opiskelijoita, kansanedustajia, kotiäitejä, kansainvälisiä rauhanaktivisteja. Myös Aseistakieltäytyjäliitto oli paikalla. Se järjesti bussikuljetuksen Suomesta myös kaikkiin seuraaviin suuriin Bomspottingin tapahtumiin. Vuonna 2002 Bomspotting järjesti neljännen massa-asetarkastuksen Kleine Brogelissa, jonka jälkeen asetarkarkastukset laajenivat NATOn Belgiassa sijaitseviin päämajoihin: Vuonna 2003 asetarkastajat tunkeutuivat Monsissa sijaitsevan NATOn operatiivisen päämajan (SHAPE) alueelle, ja vuoden 2005 Bomspotting XL -tapahtumassa asetarkastuksia järjestettiin kaikissa NATOn kohteissa -Brysselissä sijaitsevalla NATOn päämajalla, SHAPE:lla sekä Kleine Brogelissa- samana päivänä samaan aikaan. Samalla Bomspotting haastoi belgialaiset järjestämään omia pieniä kansalaisuustottelemattomuusaktioita Kleine Brogelissa tukikohdan ydinasetoiminnan lamaannuttamiseksi: joukkotuhoaseiden ylläpito ja niiden käytön harjoittelu tukikohdassa oli todistettu, ja pienten, hajautetusti järjestettyjen Bomspotting-tempausten tarkoituksena oli pysäyttää sotarikosten valmistelu. Kampanja tarjosi yhteisöille väkivallattoman suoran toiminnan koulutusta, ja kymmenet eri järjestöt ja yhteisöt järjestivät itsenäisesti tunkeutumisia tukikohtaan vuosina 2005-2010. Vuonna 2010 kampanja palasi Kleine Brogeliin myös suurtapahtumalla ”Nuclear Disarmament -Now or Never!”, jossa tukikohdan toiminta pysäytettiin päiväksi sotarikosten valmistelun vuoksi.
Osana juridista toimintaansa Bomspotting järjesti myös "rikosilmoitusten jättöpäivän" vuosina 2002 ja 2004. Kumpaisenkin toimintapäivän aikana noin 1000 ihmistä eri puolilla Belgiaa kävi jättämässä paikalliselle poliisilaitokselle rikosilmoituksen maassa sijaitsevista laittomista joukkotuhoaseista ja Belgian osallisuudesta sotarikosten valmisteluun. Tuhatkaan rikosilmoitusta ei kuitenkaan saanut syyttäjää aloittamaan tutkintaa.
Bomspottingin kansalaistottelemattomuuteen osallistui myös lukuisia kansanedustajia, jotka Bomspottingin poliittisen kampanjoinnin avustamina alkoivat pitää ydinaseista ääntä myös parlamentissa. Vaikka parlamentissa esitettiin kysymyksiä ydinaseista, puolustusministeriltä tai NATOlta ei ole koskaan annettu kansanedustajille suoraa tietoa Belgiassa sijaitsevista ydinaseista, sillä maan virallinen linja on edelleen se, ettei ydinaseiden olemassaoloa myönnetä eikä kielletä. Salailu ehkä herättikin kansanedustajat huomaamaan ydinasetukikohtaan liittyviä demokraattisia epäkohtia, ja vuonna 2005 Belgian kaksihuoneisen parlamentin edustajainhuone ja senaatti tekivät (Vredesactien aloitteesta) Kleine Brogelin ydinaseiden poislähettämistä vaativan päätöslauselman. Vuoden 2007 hallitusneuvotteluissa oli keskustelua ydinaseiden poislähettämisen sisällyttämisestä hallitusohjelmaan, mutta keskustelu ei tuottanut lopputulemaa.
Vuonna 2008 Bomspotting järjesti NATOn päämajalla NATO Game Over kansalaistottelemattomuusaktion, jonka myötä kampanjan pääpaino alkoi siirtyä ydinaseista NATOn toimintaan ylipäätään. ”Kampanjan pääpainon siirtyminen ydinaseista NATO politiikan ja olemassaolon oikeutuksen kyseenalaistamiseen oli loogista, sillä Bomspotting saavutti kansallisella tasolla kutakuinkin kaiken mitä saavutettavissa oli. Valtaosa belgialaisista vastustaa ydinaseiden ylläpidon jatkamista maassa ja parlamentti on vaatinut niistä eroon hankkiutumista, mutta asian eteneminen NATOssa on täysin jäissä. Kampanjan myötä olemme saaneet aikaan keskustelua siitä, millaisia seurauksia NATOon kuulumisella maalle on”, kuvailee Vredesactien Roel Stynen. ”NATOn jäsenmailla ei vain voi olla itsenäistä ulko- tai puolustuspolitiikka. Keskittymällä enemmän NATOn toimintaan halusimme myös nostaa esiin NATOn sotilaallisten interventioiden aiheuttaman noidankehän: interventiot estävät rauhanomaiset ratkaisut ja johtavat toivottomaan väkivallan ja yhä uusien siviiliuhrien kierteeseen. Samalla aloitimme keskittyä kampanjoinnissa myöskin Euroopan Unionin militarisoitumisen vastustamiseen.” NATO Game Over -kampanja järjesti vuonna 2012 ”humanitaarisen intervention” NATOn päämajalla Brysselissä tarkoituksenaan symbolisesti pysäyttää NATOn toiminta päiväksi.
...mutta miksi ydinaseista ei päästä eroon?
Bomspotting sai siis paljon aikaan, eivätkä ydinaseiden poislähettämistä Belgiassa toivo enää vain rauhanaktivistit: Antwerpenin yliopiston syksyllä 2014 tekemän tutkimuksen mukaan 61% belgialaisista haluaa eroon Kleine Brogelin ydinaseista, ja kampanjan aikana Belgiasta tuli myös ensimmäinen NATOn ydinasetukikohtia isännöivä Euroopan maa, jossa parlamentti on tehnyt päätöksen ydinaseista luopumiseksi. Mutta vaikka jotkut asiat muuttuvat, toiset eivät: parlamentin päätöksestä tulee tänä vuonna kuluneeksi kymmenen vuotta, mutta ydinaseet ovat edelleen Belgiassa.
Vredesactien mukaan Belgia ei ole uskaltanut ryhtyä tekemään konkreettisia tekoja ydinaseista luopumiseksi NATOssa. Päinvastoin, Belgia on jopa antanut tukensa Yhdysvaltojen suunnitelmalle B-61 ydinpommien modernisoimiseksi. FAS:n tutkija Hans Kristensenin mukaan syy NATOn ydinasetukikohtien olemassaolon jatkumiselle Euroopassa on poliittinen tahto -tai sen puute: ydinaseita isännöivien maiden olisi kyllä mahdollista yrittää ryhtyä purkamaan Yhdysvaltojen kanssa solmimiaan kahdenkeskisiä sopimuksia ydinaseiden isännöinnistä, mutta maat ovat haluttomia poikkeamaan NATOn yhdessä sovitusta ydinaselinjasta. Yhdysvallat on Kristensenin mukaan myös varsin tietoinen siitä, että mikäli ydinaseet vedettäisiin takaisin valtameren taa, se sulkisi lopullisesti mahdollisuuden saada enää ydinasetukikohtia EU:n alueelle. NATOssa tiedetään, että tämänhetkiset Euroopassa sijaitsevat ydinasetukikohdat ovat maiden yleisen mielipiteen vastaisia, eikä paluu ydinaseisiin olisi siksi myöhemmin mahdollista, mikäli tukikohtia nyt ryhdyttäisiin sulkemaan.
NATO uudisti strategista konseptiaan Lissabonin kokouksessaan 2010. Strateginen konsepti toimii NATOn ohjenuorana, ja määrittelee järjestön toiminnan linjauksia seuraavan kymmenen vuoden ajan. Uudessa strategisessa konseptissaan NATO vahvisti rauhanjärjestöjen pettymykseksi ydinaseiden olevan tulevaisuudessakin tärkeä osa toimintaansa (“as long as nuclear weapons exist, NATO will remain a nuclear alliance”). Aiemmassa, vuoden 1999 strategisessa konseptissa ollut lauseke Eurooppaan sijoitettujen amerikkalaisten ydinaseiden tärkeydestä Euroopan turvallisuudelle (“the presence of United States conventional and nuclear forces in Europe remains vital to the security of Europe.”) jäi sen sijaan pois ydinaseiden tulevaisuutta koskevan konsensuksen puutteen vuoksi.
Yhdysvaltojen Euroopan ydinasetukikohtia koskevan lauseen poisjääminen saa miettimään, puhaltaisiko NATOssa sittenkin uudet tuulet, jotka pyrkivät sulkemaan NATOn jäsenvaltioiden amerikkalaiset ydinasetukikohdat. Hans Kristensenin raportin lueskelu lässäyttää haaveen: meneillään oleva kallis B-61 ydinpommien modernisointi tähtää siihen, että uudet, entistä tarkemmat B-61-12 ydinpommit ovat valmiina eurooppalaisiin ydinasetukikohtiin vuoden 2020 tietämillä.
Katri Silvonen
Lähteet:
www.fas.org
www.vredesactie.be
www.nato.int