Aseistakieltäytyjäliitto julkaisee viimeisenä siviilipalveluspäivänään kieltäytyneen henkilön oikeudessa pitämän puolustuspuheen. Kieltäytymisellään hän halusi erityisesti saada vastauksen siihen, mikä on se hyväksyttävä peruste, johon asevelvollisuuden erottelu perustuu. Hän myös vetosi syrjinnän lopettamiseksi tavalla, jossa syrjivää käytäntöä ei laajenneta koskemaan naisia.
Perustuslain 6 pykälän mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen perusteella. Asevelvollisuuden syrjivyyteen vedonnut totaalikieltäytyjä sai esittämilleen argumenteille oikeudelta vastaukseksi kiertelyä ja perustuslain sivuuttamista.
Tuomion olennaisissa perusteissa todetaan ainoastaan, että "vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti voidaan katsoa, että naisten osalta tehty poikkeus velvollisuudesta johtuu heidän henkilökohtaisesta ominaisuudestaan eli sukupuolesta eikä naisten oikeutta osallistua asepalvelukseen voida katsoa perusteeksi naisten ja miesten ominaisuuksien tasavertaisuudelle tai katsoa kohtelua miesten syrjinnäksi."
Käräjäoikeus ei löytänyt laeista tai niiden esitöistä yhtäkään perustetta erilaiselle kohtelulle, vaikka perustuslain 6 pykälä sellaista edellyttää. Siviilipalveluslain ristiriitaa perustuslain kanssa ei siten saatu vieläkään selitettyä.
Todellisten perusteiden puuttuessa käräjäoikeus kehitteli tunkkaista sukupuoliajattelua: miesten henkilökohtainen ominaisuus tekee heistä kaikista päteviä sotilaiksi, ja tuo erityinen pätevöittävä ominaisuus on miehuus itsessään.
Naisten osalta tehdään poikkeus, koska he ovat naisia. Tämä on kehäpäätelmän oppikirjaesimerkki.
Heinäkuussa 2021 Itä-Uudenmaan käräjäoikeus totesi kyseisen totaalikieltäytyjän syylliseksi siviilipalveluksesta kieltäytymiseen, mutta rangaistusta ei annettu, sillä vankeusaika olisi ollut alle vuorokauden.
Puolustuspuheenvuoro kokonaisuudessaan
Puheenjohtaja,
minä kiistän syytteen ja muut syyttäjän vaatimukset. Minä olen kyllä menetellyt syytteessä kuvatulla tavalla eli suorittanut 346 palveluspäivää, mutta kieltäytynyt suorittamasta viimeistä lomapäivää.
Kuitenkin, jos tuomioistuin lukisi teon minulle syyksi, sen täytyisi soveltaa siviilipalveluslain 74 pykälän 1 momenttia (siviilipalveluksesta kieltäytyminen). Sen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Tällöin tuomioistuimen on perustuslain 106 pykälän mukaisesti annettava etusija perustuslain säännökselle.
Se perustuslain säännös, jolle tapauksessani tulisi antaa etusija, on yhdenvertaisuussäännös eli perustuslain 6 pykälä.
Sen mukaan ”Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.” ja ”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan [muun muassa] sukupuolen perusteella.”
”Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen - - perusteella.”
Minut on asetettu eri asemaan sukupuoleni perusteella. Jos sukupuoleni olisi toinen, en seisoisi tässä nyt. Minut on määrätty asepalvelukseen ja myöhemmin siviilipalvelukseen rangaistuksen uhalla vain ja ainoastaan siksi, että olen mies.
Jos olisin saanut valita, ilmoittaudunko palvelukseen vai en, en olisi sinne hakeutunut. Olisin valinnut jatkaa opintojani keskeytyksettä. Olisin valinnut tehdä töitä, säästää ensiasuntoon. Olisin valinnut viettää enemmän aikaa isovanhempieni kanssa. Naisena olisin saanut näin valita. Miehenä en saanut valita, vaan minut pakotettiin palvelukseen vankeusrangaistuksen uhalla.
***
Nainen ei koskaan päätyisi kanssani samanlaiseen tilanteeseen vastentahtoisesti, hakeutumatta ensin vapaaehtoisesti palvelukseen.
Minä olisin kieltäytynyt jo ennen ensimmäistäkään palveluspäivää, jos olisin voinut luottaa siihen, että siitä teosta ei määrättäisi vankeusrangaistusta. Vankeus olisi estänyt minua viettämästä aikaa rakkaitteni kanssa aikoina, jolloin se oli erityisen tärkeää.
***
Jos olisin nainen, minä en olisi joutunut valitsemaan syrjivään järjestelmään alistumisen ja rakkaitteni näkemisen välillä.
Asettamiseni eri asemaan sukupuoleni perusteella on siis kiistatonta, kuten on kaikkien asevelvollisten miesten kohdalla.
***
Tässä tilanteessa perustuslaki on yksiselitteinen: erilaiselle kohtelulle on esitettävä hyväksyttävät perustelut. Tämä vaatimus koskee myös lainsäätäjää, minkä perustuslakivaliokunta on useasti todennut. (PeVL 31/2014 vp & PeVL 3/1991 vp)
Kuitenkin: jokainen, joka on tutkinut asevelvollisuutta, siviilipalvelusta, naisten vapaaehtoista asepalvelusta, ja tasa-arvoa koskevat lait, hallituksen esitykset sekä perustuslakivaliokunnan lausunnot ja mietinnöt, on joutunut toteamaan saman kuin minä: lainsäätäjä ei ole koskaan esittänyt perustetta asevelvollisuuden ulottamiselle vain sukupuoleltaan miehiin. Kun perustetta ylipäänsä ei ole, on selvää, että hyväksyttävää perustetta ei myöskään voi olla.
Tästä syystä tilanteessani siviilipalveluslain rangaistussäännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain 6 pykälän kanssa. Naisten oikeudesta vapaaehtoiseen palvelukseen on seurattava myös miesten oikeus vapaaehtoiseen palvelukseen, niin kauan kuin lainsäätäjä ei esitä hyväksyttävää perustetta toisenlaiselle järjestelylle.
Perusoikeusuudistusta koskeva hallituksen esitys 309/1993 määrittelee “mielivallaksi” sen, kun yleisesti hyväksyttävää perustetta erilaiselle kohtelulle ei esitetä. Palveluksesta kieltäytyjien tuomioissa mielivallan traditio on ollut valitettavan pitkä, ja tekoni syyksilukeminen jatkaisi sitä.
Vaadin, että tuomioistuin ei syyksilue tekoani ilman, että se ensin vakuuttuu hyväksyttävän perusteen olemassaolosta ja kirjaa sen ratkaisuunsa.
***
Helsingin hovioikeus katkaisi monikymmenvuotisen perustuslain vastaisen tradition keväällä 2018, kun se totesi siviilipalveluslain 74 §:n soveltamisen olevan ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, koska Jehovan todistajien vapautuslain rajaamiselle yksin Jehovan todistajiin ei ollut perustuslain edellyttämää hyväksyttävää perustetta. (Helsingin HO 23.2.2018 108226) Hovioikeus totesi, että hyväksyttävää perustetta vakaumukseen perustavalle syrjinnälle ei ollut esitetty lain säätämisen aikana eikä myöhemminkään.
***
Tuomioistuimen huolellinen perehtyminen perusoikeusjuridiikkaan teki vuosikymmeniä jatkuneesta perustuslainvastaisesta syrjinnästä ilmiselvää ja johti vakaumukseen perustuvan syrjinnän loppumiseen.
***
Lainsäätäjä oli kyllä tiedostanut Jehovan todistajien vapautuslain ristiriitaisuuden syrjintäkiellon kanssa. Lainsäätäjä myös yritti perustella eri asemaan asettamista. Juuri Jehovan todistajien vapauttamiselle esitettiin perusteeksi se, että heidän vakaumuksensa oli ehdoton, ja se, että heidän uskontokunnassaan annetaan yksilölle niin paljon tehtäviä, ettei kukaan liittyisi Jehovan todistajiin välttääkseen asevelvollisuuden. Lisäksi myöhemmin todettiin, että lain toimeenpano toimii käytännössä hyvin, ja että lain muuttaminen olisi ongelmallista.
Mikään näistä perusteista, yksin tai yhdessä, ei ollut hovioikeuden mukaan hyväksyttävä perustuslain edellyttämällä tavalla.
***
Minun tapauksessani arvioinnin kohteena on naisten ja miesten erilainen asema asevelvollisuuslainsäädännössä. Eri asemalle ei esitetä mitään, ei mitään perusteita valtiopäiväasiakirjoissa. Miten kukaan voisi tällaisessa tilanteessa päätyä siihen lopputulokseen, että on silti olemassa jokin “hyväksyttävä peruste” erilaiselle kohtelulle?
Kukin meistä pystyy varmasti arvailemaan syitä sukupuolierottelulle. Tällaisista perusteluista voitaisiin käydä keskustelua, niiden hyväksyttävyyttä arvioida ja tarvittaessa ne voitaisiin kumota. Mutta miten arvioidaan, saati kumotaan sellaista, mitä ei ole?
Onhan kuitenkin niin, että tyhjänä palautettu tenttipaperi johtaa hylkäykseen, vaikka se ei nimenomaisesti sisällä väärää vastausta. Eihän siis myöskään peruste, jota ei ole, voi olla hyväksyttävä peruste.
Lainsäätäjä käyttää puutteellista toimintaansa oikeuttamaan itse itsensä. Se on todennut vain, että “Perustuslaista ei perinteisesti ole katsottu johtuvan estettä sille, että asevelvollisuus säädetään lailla koskemaan vain miehiä.” (PevL 9/2007 vp)
Pelkästään perinteeseen vetoaminen ei kuitenkaan oikeuta erilaista kohtelua. Tästä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on lausunut yksiselitteisesti.
(Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) ratkaisut Carvalho Pinto de Sousa Morais vastaan Portugali (nro. 17484/15, 25.7.2017), kohta 46; Khamtokhu ja Aksenchik vastaan Venäjä [GC] (nrot. 60367/08 ja 961/11, 24.1.2017), kohta 78; sekä Konstantin Markin vastaan Venäjä [GC] (nro. 30078/06, ECHR 2012), kohta 127. 3 Mazurek vastaan Ranska (nro. 34406/97, 1.2.2000, ECHR 2000-II), kohdat 46 ja 48.)
***
Ennen hovioikeuden ratkaisua Jehovan todistajien vapautuslain syrjivyydestä keväällä 2018, tuhannet vakaumukselliset kansalaiset olivat jo joutuneet vankeuteen yhdenvertaisuutta rikkovan lain soveltamisen vuoksi. Moni heistä kulki tämän salin kautta, luottaen perustuslakiin, mutta pettyen sen sivuuttamiseen.
Lopulta ilmeinen ristiriita perustuslain kanssa todettiin, kiitos näiden perustuslakiin luottavien kansalaisten sinnikkyyden ja huolellisesti asiaan perehtyneen tuomioistuimen.
***
Kevään 2018 hovioikeusratkaisu vahvisti vakaumuksellisille totaalikieltäytyjille ne perustuslailliset oikeudet, jotka olivat jo pitkään olleet olemassa, mutta jotka oli jätetty huomiotta. Vastaavasti minä nyt pyydän, että minulle perustuslain mukaisesti tunnustetaan samat oikeudet kuin naispuolisille Suomen kansalaisille. Perustuslaki on ne minulle suonut, mutta perustuslainvastainen lainkäyttö on ne kaikilta miehiltä toistaiseksi estänyt.
***
Puheenjohtaja,
Olen nuhteeton kansalainen. Kunnioitan Suomen lakeja, ja ylimpänä niistä perustuslakia.
En olisi ryhtynyt tähän tekoon, jos laki kohtelisi kansalaisia yhdenvertaisesti.
***
Puheenjohtaja, niin kauan kuin on perusoikeuksien vastaisia lakeja, niin kauan on myös palveluksesta kieltäytyjiä. Siksi minäkin nyt seison tässä, toivottavasti lajini viimeisenä, ja pyydän tuomioistuinta antamaan perustuslain yhdenvertaisuussäännökselle etusijan ja jättämään soveltamatta siviilipalveluslain rangaistussäännöstä.
Kiitos.