Faslanen ydinasetukikohtaa oli blokkaamassa useita satoja ihmisiä, joukossaan useita kymmeniä suomalaisia.
The Really Big Blockade: Bandits in the base, bandits in the base...
[1.01.2003 - 00:00]
Blokkauksen tarkoituksena oli keskeyttää Clyde-nimisen ydinsukellusvenetukikohdan toiminta päivän ajaksi. Tapahtuma oli Scottish Campaign for Nuclear Disarmamentin ja Trident Ploughsaresin järjestamä. Skotlannin Faslanessa sijaitseva tukikohta on koko Britannian ydinsukellusvenelaivaston pääsatama. Laivasto muodostuu neljästä sukellusveneestä joissa kussakin on 8 mannertenvälistä ydinohjusta. Koko laivaston yhdistetty tuhovoima vastaa yli tuhatta Hiroshiman pommia.
Vastaavia tapahtumia on järjestetty jo useana vuonna aiemminkin. Lisaksi tukikohdan liepeillä on pysyvä rauhanleiri. Minua tapahtuma kiinnosti erityisesti siksi että niissä tottelemattomaan suoraan toimintaan osallistuvien henkilöiden kirjo on ollut erityisen laaja. Pidätettyjen joukossa on ollut niin naapurin mummoja, pappeja, poliitikkoja kuin “aktivistejakin”, mita ikinä tuo sana tarkoittaakaan.
Saavuin Faslanen lähelle Glasgowhin jo hyvissä ajoin For Mother Earthin bussilla Belgiasta. Suomesta paikalle tuli AKL:n bussi. Aikaa jai Glasgowssa kiertelyyn (ja lenttarien jakoon), ihmisiin tutustumiseen ja erilaisiin työpajoihin osallistumiseen. Ilahduttavaa oli myös se, että kaiken valmistelun keskuksena sekä nukkumapaikkana toimineen varastorakennuksen läheisyydessä oli pubi, jonka ruokalista oli täysin vegaaninen. Muutenkin se oli cool paikka, aika jees livemusaa oli ja Scottish Anarchist - infolehtisiä kans.
Työpajoja oli monenlaisia: väkivallattomuutta, konsensuspäätöksentekoa, lukittautumista, lakiasioita, verkostoitumista ja tulevaisuuden suunnittelua, eri maiden kampanjoiden esittelyjä (mm. Saksan ydinvoima ja Suomen aseistakieltaytyminen), ydinaseriisunnan historiaa, sirkustemppuja, sapluunaspreijausta... Viimeksimainittu ja eraan kokeneen aktivistin järjestamä spontaani aidanleikkaustyöpaja olivat ehka kaikkein siisteimmät.
Ennen blokkausta osallistujat järjestäytyivät pieniin (4-10 hloa) ystäväryhmiin (affinity groups), josta on monenlaista hyötyä. Suuressa aktiossa eksyy helposti kavereista ja kaikki muuttuu kaaokseksi. Ystäväryhmien tarkoitus on pyrkiä välttämään tätä. Ryhmän jäsenet tietävät mitä toisille tapahtuu. Ryhmien avulla jokainen loytää myös “oman paikkansa”, ihmisiä jotka ovat lähteneet aktioon samansuuntaisin tavoittein ja keinoin.
Itselleni valitsin kaksoisroolin: alkupäivästä nappailin kuvia ja iltapäivästä osallistuin suoraan toimintaan. (ks. linkit jutun lopussa)
Tiistai alkoi aikaisin, sillä bussi varastolta Faslaneen lahti 5.30. Blokkeja järjestettiin sekä eteläiselle että pohjoiselle portille. Itse päätin hengailla pohjoisportilla. Tunnelma oli mainio. Useat pienet ryhmät tehostivat blokkausta lukitsemalla kätensä yhteen. (Kuvista selviää jotenkuten miten.) Erilaisia performansseja oli useampia ja sambaryhmä säesti.
Sosialistipuolueen ja vihreiden aktiivit kalastelivat ääniä ja muutamat anarkistit kehottivat äänestämään jaloillaan.
Poliisin toiminta oli hillittya. Alkuun he tyytyivat seuraamaan sivummalta. Jonkin ajan kuluttua alkoi blokkauksen purkaminen. Aluksi pyydettiin poistumaan muutamaan otteeseen. Sitten blokkaaja pidätettiin ja joko talutettiin tai kannettiin poliisilaitokselle kuljetettavaksi. Lukittautuneiden kohdalla puolustusministerion erikoispoliisit joutuivat tulemaan avuksi leikkauslaitteineen. Pidätetyt aktivistit saivat väkijoukolta suuret suosionosoitukset.
Toimitettuani kuvat nettiin rauhanleirilla sijainneella Indymedia-toimistolla oli aika siirtyä toiseen rooliin. Ensin tankkaus herkullisella vegaanipurilaisella, sitten leikkureiden öljyaminen. Suunnitelmien läpikäynti ja hieman aidanleikkuuharjoitusta. Sitten matkaan.
Päätimme kolmihenkisen asetarkastusryhmämme kanssa pyrkiä tukikohtaan sen pohjoispuolelta. Ensin leikkasimme verkkoaitaan aukon, josta pääsimme varsinaisen tukikohdan ulkopuolella olevaan metsikköön. Sitten hiiviskelimme pantterimaisesti varsinaisen aidan läheisyyteen. Todettuamme vartijoiden poissaolon syöksyimme metsästä aidalle ja aloimme leikata. Olimme jatkuvasti valvontakameran tähtäimessä. Ensimmäisen aidan jälkeen vastassamme oli vielä kuusi rullallista “nato”-piikkilanka-aitaa. Siinä piikkien tilalla on hieman parranajokapistuksia muistuttavia teriä. Ahkeroituamme viitisen minuuttia pääsimme sisään tukikohtaan. Vaikka kyseessä olikin ennalta ilmoitettu toimintapäivä ja tukikohdassa ydinaseita, ei kameroita ilmeisesti tarkkailtu erityisen valppaasti.
Lähdimme kävelemään kohti ydinsukellusveneiden laituria. Ohitimme muutamia varastorakennuksia ja helikopterin laskeutumispaikan. Katselimme poliisivenetta ja mietimme olivatko he nähneet meidät ja pitivätkö he meitä epailyttävinä. Myös tukikohdan sisällä kameroita oli joka paikassa. Meidän ja ydinsukellusveneiden välissä oli vielä yksi aita. Päätimme pyrkiä vielä siitäkin läpi. Emme kuitenkaan päässet sinne asti ennen hälytystä. Kameroiden, venepoliisien tai kännyköilla soitettujen puheluiden seurauksena sireenit alkoivat soida ja joka puolella olevista kaiuttimista kuulua toistuvasti: “Bandits in the base, bandits in the base”.
Ehkä minuutin kuluttua luoksemme kurvasi poliisiauto. He eivät olleet kiinnostuneita liittymään mukaan asetarkastukseemme ja mahdolliseen aseriisuntaan. Ydinaseethan ovat paitsi uhka olemassaolollemme, myös laittomia kansainvälisen lain mukaan. Mikäli tuo (kohtuullisen musta) huumoriplajays olisi vakavastiotettava, olisi poliisien tullut lähteä messiin Nürnbergin periaatteen velvoittamina.
He eivät kuitenkaan vakuuttuneet vaan pidättivät meidät ja alkoivat kysellä kaikenlaista. Vastailimme “no comments” lukuunottamatta nimen, syntymäajan ja osoitteen kertomista. No, hieman moraalispoliittista läppää ydinaseista tuli myös heitettyä.
Myöhemmin kuulin että ajoituksemme oli ollut täydellinen. Pohjoisportin blokkaus oli juuri saatu purettua ja ensimmäiset ajoneuvot olivat alkaneet päästä tukikohtaan kun laukaisimme hälyytyksen. Sen seurauksena portit pistettiin kiinni ja liikenne tukikohtaan ja sieltä pois keskeytettiin tunniksi pariksi.
Meidät vietiin tukikohdan sisälla olevalle poliisiasemalle. Siellä suoritettiin ruumiintarkastus (skotlantilaisen häveliään varovaisesti), otettiin valokuvat, sormenjäljet, dna-näytteet (friikkia!!!) sekä kyseltiin taas lisää, tällä kertaa nauhurin kera. Juuri kun minulta oltiin ottamassa sormenjälkiä, kuulin sireenin äänen. Hymy levisi huulilleni: “Bandits in the base” taas! Pollarit näyttivät hapanta naamaa.
Vain pari poliisia vittuili, muiden kanssa kävin aika mielenkiintoisia keskusteluja. Rikottuani jään erään miespoliisin kanssa keskustelulla Glasgow Rangersin suomalaispalloilijoista oli jännä kuulla kuinka hän on joutunut paiskimaan ylitöitä sodan alkamisen jälkeen. Hän kysyi mitä mieltä olen sodasta ja sanoi tietyllä tavalla ymmärtävänsä näkökantani.
Sellissa kulutin aikaani joogaten, nukkuen, laulaen ja tanssien sekä lukien (meidän annettiin ottaa luettavaa selliin, ainoastaan trident ploughsharesin opasta ei annettu). Lueskelin lähinnä Deleuzen ja Quattarin tekstiä sotakoneesta. En kyllä ihan kaikkea ymmärtänyt, mutta on aika coolia voida sanoa lukeneensa Deleuzen ja Quattarin tekstiä sotakoneesta ydinasetukikohdan putkassa! :)
Yhdentoista aikaan illalla meidät siirrettiin toiselle poliisiasemalle. Siellä oli itse asiassa aika jees oltavat: lämmintä, patja ja lakanat. Naapurisellissa tosin joku piti kovaa meteliä, jota poliisit pahoittelivat. Aamulla sellin vaihto samaan koppiin ryhmämme toisen jäsenen kanssa. Joukkoon liittyi vielä eräs ruotsalainen aktivisti, joka kertoi aiheuttaneensa vielä kolmannen hälytyksen suomalaistoverinsa kanssa. Sellin seinään ilmestyi erilaisia kuvioita ja kirjoituksia: rauhanmerkki, sydän, ympyröity A, “anti- nuke boyz in da house”, “go for global disarmament, pique-niques and giant orgasms”!
Päivällä meidät vietiin oikeuteen. Ennen sita saimme tavata lakiavustajamme, Trident Ploughsaresin lakinaisen. Oikeudessa totesimme syyttömyytemme ja saimme oikeudenkayntiajan elokuuksi. Mikäli päätän oikeuteen mennä, sattuu se sopivasti samaan aikaan TP:n syysleirin kanssa.
Vaikka aionkin jatkossa suunnata energiaani enemmän hyvien juttujen kehittämiseen kuin paskojen vastustamiseen niin silti tempauksesta jai huippu fiilis. Jos jotain maailmassa tulee vastustaa niin sotaa ja ydinaseita, ja väkivallaton suora toiminta osoittautui jälleen kerran toimivaksi ratkaisuksi.
Kokonaisuudessaan blokkaukseen osallistui 600–700 henkilöä; 171 pidätettiin, joista yhdeksän tukikohdan sisäpuolelta. (Seuraavana paivana viela kaksi henkilöä tunkeutui tukikohtaan.)
Tony Blairin ja kumppaneiden sotarikoksia ei ole vielä otettu tutkintaan. Turha lienee odottaakaan että nykyinen oikeusjärjestelmä ottaisi. On siis jatkettava itseorganisoitunutta toimintaa oikeudenmukaisen ja ekologisen maailman puolesta.