Laissa Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdystä sopimuksesta 2 § 1. momentin mukaan Suomen toimivaltainen viranomainen voisi ottaa kiinni tai pidättää lähettäjävaltion joukkojen jäsenen tai siviilihenkilöstöön kuuluvan jäsenen rikosasian tutkintaa tai syytetoimenpiteitä varten teosta, joka on lähettäjävaltion lainsäädännön mukaan rangaistava, vaikka teko ei olisi Suomen lain mukaan rangaistava. 2. momentin mukaan tätä apua ei kuitenkaan annettaisi, jos kyseiseen valtioon sovellettavaan kansainvälistä rikosoikeusapua koskevaan sääntelyyn sisältyvä kieltäytymisperuste estäisi sen.
Soveltamisessa keskeisiä olisivat kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annettu lain 12 §:ssä säädetyt ehdottomat kieltäytymisperusteet, joiden mukaan oikeusapua ei anneta esimerkiksi tilanteessa, jossa oikeusavun antaminen olisi ristiriidassa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia koskevien periaatteiden kanssa. Esityksen perusteluissa annetun esimerkin mukaan tämä muun ohella tarkoittaisi, että apua ei voitaisi antaa, jos henkilöä uhkaisi kuolemanrangaistus.
Aseistakieltäytyjäliitto haluaa huomauttaa, että oikeusavun antaminen olisi ihmisoikeuksien vastaista myös tilanteessa, jossa henkilöä uhkaisi lähettäjämaassa ajatuksen-, omantunnon- ja uskonnonvapautta loukkaava rangaistus aseistakieltäytymisestä. Tällainen tilanne saattaisi syntyä esimerkiksi silloin, jos Suomessa oleskeleva toisen Nato-maan sotilas tahtoisi vakaumuksellisista syistä jättää sotilastehtävät, mutta lähettäjämaan lainsäädäntö ei tunnustaisi hänen aseistakieltäytymisoikeuttaan YK:n kansalais- ja poliittisten oikeuksien sopimuksen tai Euroopan ihmisoikeussopimuksen edellyttämällä tavalla, ja uhkaisi häntä siksi rangaistuksella, esimerkiksi vankeudella.
Tällaisessa tilanteessa Suomen ei tulisi antaa apua lähettäjävaltion toimivaltaisille viranomaisille. Sen sijaan Suomen tulisi tarvittaessa antaa aseistakieltäytyjälle mahdollisuus turvapaikkaprosessiin Suomessa.