Paljonko aseita Euroopan maat tuottavat?
Oikeastaan emme voi puhua asetuottajamaista, sillä tuottajia ovat ylikansalliset yhtiöt, joilla kylläkin on pääkonttori jossakin maassa, mutta itse tuotanto voi tapahtua muissakin maissa.
Useimpien aseyhtiöiden pääkonttorit sijaitsevat Yhdysvalloissa ja Euroopassa. Yhdysvallat on suurin valmistaja, Eurooppa hyvänä kakkosena.
Tukholman Rauhantutkimusinstituutti (SIPRI) listaa vuosittain sata suurinta asevalmistajayhtiötä. Näistä 40 sijoittuu Pohjois-Amerikkaan, 29 Euroopan unioniin ja loput 31 muualle maailmaan.
Sadan suurimman yhtiön liikevaihto on yhteensä 400 miljardia dollaria.
Kymmenen suurimman yhtiön liikevaihto vastaa yli puolta kaikesta asekaupasta. Näistä yhtiöistä kuusi on pohjoisamerikkalaisia ja neljä eurooppalaisia. Suurimmat eurooppalaiset yhtiöt ovat brittiläinen BAE Systems, yleiseurooppalainen Airbus, italialainen Finnmeccanica ja ranskalainen Thales. Ruotsalainen Saab on maailman 37. suurin asevalmistaja ja suomalainen Patria sijalla 96.
Minkälaisista aseista on kysymys?
EU ylläpitää listaa vientitavaroista. Aseisiin lasketaan kevyiden aseiden -eli käsiaseiden ja luotien- lisäksi isommat tavanomaiset aseet kuten tankit, taisteluhelikopterit, lentokoneet ja ohjukset. Myös tarvikkeet, joita tarvitaan ydinaseiden, biologisten aseiden ja kemiallisten aseiden valmistamiseen listataan. Sen sijaan ns. kaksikäyttötuotteita -kuten ohjelmistoja, paikannusjärjestelmiä ja niiden käyttämiseen tarkoitettuja laitteita- ei lasketa aseiksi eivätkä ne siten tarvitse vientilupia. Kaksikäyttötuote on tuote, jolla voi olla myös siviilikäyttöä.
Paljonko Euroopan maat tuottavat aseita?
Pilvin pimein. Eurooppa on maailman toiseksi suurin aseviejä. Eurooppalaisen aseteollisuuden liikevaihto oli vuonna 2012 96 miljardia, josta 40 miljardia tuli viennistä. Luvut ovat vain suuntaa-antavia, sillä kuten mainittu, kaksikäyttötuotteita ei lasketa aseteollisuuteen kuuluviksi.
Minne Eurooppa vie aseita?
Vuosien 2009 ja 2013 välillä puolet koko maailman asekaupasta suuntautui Intiaan, Pakistaniin, Kiinaan, Saudi-Arabiaan ja Arabiemiirikuntiin. Sama pätee eurooppalaiseen asevientiin. EU-maiden asevienti kohdistuu yhä enenevässä määrin unionin ulkopuolisiin maihin.
Viime vuosina Euroopan maiden asevienti Lähi-Itään on kasvanut huimasti. Vuonna 2011, ”arabikevään” ollessa täysillä käynnissä, EU:n asevientilupien mukainen vienti Lähi-Itään kaksinkertaistui vuoteen 2007 verrattuna.
Vuosien 2009 ja 2013 välillä puolet koko maailman asekaupasta suuntautui Intiaan, Pakistaniin, Kiinaan, Saudi-Arabiaan ja Arabiemiirikuntiin. Sama pätee eurooppalaiseen asevientiin. EU-maiden asevienti kohdistuu yhä enenevässä määrin unionin ulkopuolisiin maihin.
Viime vuosina Euroopan maiden asevienti Lähi-Itään on kasvanut huimasti. Vuonna 2011, ”arabikevään” ollessa täysillä käynnissä, EU:n asevientilupien mukainen vienti Lähi-Itään kaksinkertaistui vuoteen 2007 verrattuna.
Onko asevienti Euroopalle taloudellisesti tärkeää?
Puolustusmäärärahat ovat olleet Euroopassa huomattavassa laskussa yleisesti viime vuosina, eli yhä vähemmän tuotannosta päätyy sisämarkkinoille. Tästä johtuen aseteollisuus on yhä riippuvaisempi viennistä ja etsii jatkuvasti uusia markkinoita hallitusten ja Euroopan komission aktiivisella tuella.
Joten kyllä, vientimarkkinat ovat tärkeitä aseteollisuuden voitoille. Eurooppalainen politiikka asettaa jatkuvasti taloudellisen hyödyn tavoittelun eettisten kysymysten yläpuolelle. Komissio haluaa kilpailukykyisen ja vahvan aseteollisuuden, joka pystyy kilpailemaan Yhdysvaltojen kanssa kansainvälisillä markkinoilla.
Mutta eivätkö aseet ole tärkeitä turvallisuutemme takaamiseksi?
Riippuu siitä, mitä turvallisuudella tarkoitetaan. Valtaosalle ihmisistä turvallisuus tarkoittaa kunnon asuntoa, ruokaa, juomavettä, koulutusmahdollisuuksia sekä pääsyä terveydenhuoltoon.
Aseteollisuus määrittää turvallisuuden eri tavalla. Sille on tärkeää, että hallitukset käsittävät turvallisuuden sotilaallisessa konseptissa. Sille maailma näyttäytyy kaksijakoisena. Joka paikassa on tunkeilijoita jotka pitää neutraloida, yleisiä tiloja on jatkuvasti valvottava: teknologiaa ja voimavaroja tarvitaan, jotta kaikkialla voidaan puuttua tapahtumiin nopeasti.
Aseteollisuudella on kuitenkin yksi tarkoitus ylitse muiden: myydä lisää aseteknologiaa.
Maailma, jossa aseiden määrä vain kasvaa, ei ole turvallisempi maailma. Viime vuosina olemme todistaneet epäonnistuneita sotilaallisia interventioita, jotka ovat ajaneet lukuisia maita sekasorron tilaan, tuottaneet miljoonia pakolaisia, kuolleista ja haavoittuneista puhumattakaan. Myydyt aseet jäävät kiertämään maailman kriisialueille pitkälle tulevaisuuteen.
Voisimme käyttää talous- ja ulkopolitiikkaa todellisen turvallisuuden luomiseksi. Voisimme saattaa yhtiöt vastuuseen edesauttamistaan ihmisoikeusrikkomuksista. Voisimme vaatia ihmisoikeuksia noudatettavan kauppakumppanimaissa. Voisimme ottaa energiapolitiikassa suunnan, joka pyrkisi energiantuotannon omavaraisuuteen Euroopassa. Voisimme käyttää verorahoja koulutukseen armeijan ja aseiden sijaan. Ja niin edelleen!
Käytetäänkö eurooppalaisia aseita ihmisoikeusloukkauksiin?
Valitettavasti. Arabikevätvuonna 2011 eurooppalainen asevienti alueelle tuplaantui vuodesta 2007. Vientilupien myöntämiseen ei EU:ssa nähty estettä, vaikka Bahrain, Libya, Egypti, Syyria ja Jemen käyttivät eurooppalaisia aseita terrorisoidakseen, tappaakseen ja kiduttaakseen omia kansalaisiaan.
Vuosikausia Eurooppa on vienyt massiivisen määrän aseita yksinvaltaisesti johdettuun Saudi-Arabiaan. Ei ole mikään salaisuus, että Saudi-Arabia tukee aktiivisesti Syyrian kapinallisia Assadin hallintoa vastaan. Tätä kautta aseista on päätynyt myös ISIS:in haltuun. Siviiliuhrit ja ihmisoikeusrikkomukset Lähi-idässä eivät ole johtaneet aseviennin sääntelyn tiukentamiseen.
Eikö asevientiä säännellä mitenkään?
Periaatteessa on olemassa valvontajärjestelmä, mutta se vuotaa kuin seula.
Vuonna 2008 Euroopan neuvostossa hyväksyttiin tiukahko säännöstö asevientiin. Säännöstön mukaan aseita ei saa viedä muun muassa ihmisoikeuksia loukkaaviin maihin, maihin joissa on käynnissä aseellinen konflikti, maihin jotka sijaitsevat konfliktiherkällä alueella tai maihin, joista aseet voivat kulkeutua kolmannelle osapuolelle. Säännöstö on kuitenkin vain ohjeistus, jonka noudattamatta jättämisestä ei seuraa oikeudellisia sanktioita. Kansalliset hallitukset myöntävätkin asevientilupia omien kriteeriensä mukaan.
Lisäksi EU:n alueella asekauppa on vapaata ilman lupia sisämarkkinoiden vuoksi. Aseita voi siis helposti viedä EU:n ulkopuolelle kuljettamalla ne ensin EU-maahan, jossa on löperimmät vientilupakriteerit.
Missä tapauksissa vientilupia ei heru?
Alle prosentissa tapauksista. Vuonna 2012 EU-maat myönsivät 47868 asevientilupaa. 459 sai hylkäävän päätöksen.
Mitä pitäisi muuttua aseviennin suitsimiseksi?
”Kun firmat hyötyvät, kaikki hyötyvät”, on monen eurooppalaisen poliitikon motto. Asevientiyrityksiä myötäilevä politiikka ei kuitenkaan johda turvallisempaan maailmaan -eikä tee Eurooppaa turvallisemmaksi.
Vähintäänkin asevientiä tulisi tarkastella Euroopan ulkopolitiikan uskottavuuden kannalta. Aseiden vienti taloudelliset motiivit edellä uhkaa tehdä tyhjäksi Euroopan aloitteita poliittisten ja diplomaattisten ratkaisujen etsimiseksi konflikteihin.
Mitä on tehtävä?
- Euroopan neuvoston asevientisäännöstö tulee tehdä oikeudellisesti sitovaksi.
- Kaikille aseviennin tuotteille tulee hankkia vientilupa, myös kaksikäyttötuotteille.
- Aseviennistä tulee kaikkien Euroopan maiden raportoida yhtäpitävästi.
- Taloudellinen hyöty ei saa koskaan mennä asevientisäännöstön edelle.
- Jokaisen vientiluvan vaikutuksista tulee tehdä riskiarvio.
- Aseiden loppukäyttäjiltä tulee vaatia lupien olemassaoloa.
- Jokainen lobbarien yhteydenotto eurooppalaiseen poliitikkoon tulee kirjata yleisölle avoimeen tietokantaan.
Lue lisää (englanniksi, ranskaksi ja hollanniksi) osoitteessa: http://www.istopthearmstrade.eu/en