Globaali asekauppa on miljardibisnes, jonka voitot lasketaan rahassa ja tappiot ihmishengissä. Se lienee kaikkein tuhoisin kaupan ala, ja se kattaa noin 40 prosenttia kaikesta maailmankaupan korruptiosta.
Asekaupalla on valtavasti vaikutusvaltaa. Syvälle poliittiseen päätöksentekoon ulottuvilla lonkeroillaan se pönkittää aseiden käytön suosiota diplomatian kustannuksella ja varmistaa, että käytämme vuosittain miljardeja aseisiin joita emme yleensä edes tarvitse. Asekauppa tekee konflikteista päättymättömiä ja vaarallisempia. Se voi jopa olla konfliktien ja repression aiheuttaja.
Maailman sotilasmenot olivat vuonna 2014 noin 1,77 tuhatta miljardia Yhdysvaltain dollaria, eli yli 250 dollaria jokaista maapallon asukasta kohden. Vaikka sotilasmenot menot laskivatkin 0,4 prosenttia aiemmasta vuodesta, ne kattoivat silti 2,3 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.
Aasian ja Oseanian sotilasmenot kasvoivat 65 prosenttia aikavälillä 2005-2014. Vuonna 2014 kasvu oli viisi prosenttia ja aseisiin käytettiin 439 miljardia dollaria. Kiina kuluttaa maailman toiseksi eniten rahaa aseisiin, mutta sekään ei pärjää Yhdysvalloille, jonka sotilasmenot kattavat miltei puolet koko maailman sotilasmenoista. Etelä-Korean sotilasmenot olivat vuonna 2014 maailman kymmenenneksi suurimmat ja ne nousivat 2,6 prosenttia edellisestä vuodesta. Japani oli sijalla yhdeksän.
Edes maailmanlaajuinen taantuma vuosina 2007-2012 ei hidastanut asekauppaa, joka päinvastoin kasvoi tuona aikana 24 prosenttia. Voisi jopa sanoa, että Kreikan upotti finanssisuohon kaksi korruptiontäyteistä miljardiluokan asekauppasopimusta Saksan kanssa.
Pienaseiden kaupan vuotuinen arvo on vähintään 8,5 miljardia dollaria. Summa vaikuttaa pieneltä verrattuna pienaseiden kuolettaviin seurauksiin. Arvioiden mukaan noin 526 000 ihmistä kuolee maailmassa vuosittain väkivaltaisissa selkkauksissa, sodissa ja henkirikoksissa, ja suurimman osan näistä kuolemista aiheuttavat pienaseet.
Asekauppaa varjomaailmassa
Asekaupan seuraukset ulottuvat pitkälle yhteiskuntaan. Vaikka asekaupalla onkin roolinsa kansallisessa puolustuksessa, ulkopolitiikassa ja jossain määrin taloudessakin asekauppa mahdollistaa ja ylläpitää konflikteja, muuttaa niitä pysyviksi olotiloiksi ja rapistuttaa demokratiaa.
Asekauppa ulottuu virallisen ja laillisen kaupankäynnin alueelta säätelemättömille, harmaille ja pimeille markkinoille, joita kutsun ”varjomaailmaksi”. Käytännössä pimeitä, harmaita ja laillisia markkinoita on mahdotonta erottaa toisistaan. Ne ovat usein toisiinsa limittyneinä riippuvaisia toisistaan. Lahjonta ja korruptio ovat asekaupassa hyvin arkinen ilmiö. Välikäsien ja toimitsijoiden harjoittamat laittomuudet ovat ennemminkin sääntö kuin poikkeus. Monet asekauppiaat, jotka tarjoavat palvelujaan hallituksille ja suurille aseteollisuusyhtiöille, toimivat myös pimeillä ja harmailla markkinoilla.
Kun Yhdysvaltain kauppaministeriö seurasi viisivuotisessa tutkimuksessaan yhdysvaltalaisiin yrityksiin liittyviä liiketoimia, puolet korruptiotapauksista oli puolustussektorilla. Taloustoimittaja ja kirjailija Joe Roeberin laskujen mukaan 40 prosenttia koko maailmankaupan korruptiosta sijoittuukin juuri asekauppaan.
Miksi asekauppa on niin altista korruptiolle?
Roeberin mukaan korruptio on sisäänrakennettu asekauppaan, ja tämä on selitettävissä asekaupan rakenteella. Kaupoissa liikkuu valtavia summia rahaa ja sopimuksista päättää hyvin pieni joukko ihmisiä. Päätöksenteko tapahtuu - kansallisen turvallisuuden nimissä - suljettujen ovien takana. Tällainen asetelma tarjoaa täydellisen kasvualustan korruptiolle.
Korruptio ja sen jälkien peittely rapauttavat demokraattisia instituutioita, horjuttavat heikkoja valtioita entisestään ja heikentävät juuri sitä kansallista turvallisuutta, jota asekaupan olisi määrä vahvistaa.
Asekaupan toimijoilla on valtavasti poliittista vaikutusvaltaa, jota ruokkii niin kutsuttu pyöröovi-ilmiö. Pyöröovi-ilmiöllä tarkoitetaan samojen toimijoiden liikettä vaikutusvaltaisesta asemasta toiseen esimerkiksi hallituksen, politiikan, kansallisten armeijoiden, tiedustelupalveluiden ja aseteollisuuden yhtiöiden välillä. Tämä vääristää päätöksentekoa, jossa aseellinen puolustus ja sota korostuu diplomatian kustannuksella. Pyöröovi-ilmiö vaikuttaa myös ulkopoliittisiin ja talouspoliittisiin linjauksiin. Tärkeässä osassa on aseteollisuuden, poliittisten puolueiden ja asekauppiaiden keskinäinen verkosto. Asekaupasta hyötyvät tahot rahoittavat avokätisesti puolueita.
Ajaessaan omia etujaan tämä kansallisen turvallisuuden eliitti käyttää suunnatonta poliittista valtaa ja toimii eräänlaisessa rinnakkaisessa todellisuudessa, jossa se hyvin harvoin joutuu juridiseen vastuuseen harjoittamistaan laittomuuksista. Esimerkiksi kirjaamistamme 502:sta YK:n asevientikiellon rikkomuksesta vain kaksi johti oikeustoimenpiteisiin ja yksi tuomioon.
Oma ensikäden kokemukseni aseteollisuuden toimista on Etelä-Afrikasta, jossa eräs kymmenen miljardin dollarin asekauppa sabotoi nuorta, orastavaa demokratiaa peruuttamattomasti. Tuosta kymmenestä miljardista dollarista 300 miljoonaa dollaria jaettiin lahjuksina vaikutusvaltaisille poliitikoille, virkamiehille ja omalle puolueelleni ANC:lle.
Aasia on kärsinyt suuresti asekaupasta niin uhrina kuin tekijänäkin. Maanosassa on jopa käyty sotia aseiden alati kasvavan kysynnän varmistamiseksi, jottei vain aseita tuottaville rikkaan pohjoisen maille tulisi puutetta asetilauksista.
Lahjontaa ja painostusta
Yhdysvallat käyttää rahaa sotilasmenoihinsa miltei yhtä paljon kuin koko muu maailma yhteensä. Sen asebisnes nojautuu aseteollisuuden, lobbareitten, päättäjien, Valkoisen talon ja Pentagonin hyvä veli -verkostoon. Vuonna 2010 Pentagonin eläkkeelle jääneistä virkamiehistä 84 prosenttia siirtyi vaikutusvaltaisiin hallitustehtäviin juuri niihin yhtiöihin, joille he olivat antaneet rahakkaita toimeksiantoja uransa aikana. Tällaisella ’laillisen lahjonnan’ muodolla on tuhoisat seuraukset, kuten päättymättömät sodat ja vallankaappaukset aseiden ostajamaissa sekä massiivinen rahantuhlaus kotimaassa. Hyvänä esimerkkinä tästä on F-35 -hävittäjät, jotka tulevat maksamaan yhdysvaltalaisille veronmaksajille miltei tuhat miljardia dollaria, mutta jotka ovat tarpeettomia niissä konflikteissa, joissa Yhdysvallat on tällä hetkellä osapuolena, tai joissa se todennäköisesti tulee olemaan osapuolena tulevien sukupolvien aikana.
Toinen hyvä esimerkki on poliittinen painostus, jonka avulla Etelä-Korea saatiin ostamaan yhdysvaltalaisvalmisteisia aseita 2000-luvun alkupuolella. Yhdysvaltojen tehtyä Etelä-Korealle selväksi, että kaupat olivat maalle annettavan poliittisen tuen ja erilaisten aseteknologioiden saatavuuden ehtona, Etelä-Korea osti 4,5 miljardilla dollarilla yhdysvaltalaisia hävittäjiä vaikka ne olivatkin kalliimpia ja huonompia kuin kilpailevien valmistajien hävittäjät. Painostustakin pahempaa on kuitenkin se, että Yhdysvallat jatkaa konfliktin ja vihamielisyyden lietsontaa alueella pönkittääkseen omaa globaalia asemaansa ja aseteollisuutensa kukoistusta.
Eurooppalaiset aseiden tuottajat eivät ole yhtään sen viattomampia. Saksalaisyhtiö Ferrostaal on jakanut yli 1,1 miljardia euroa lahjuksia kuudessatoista eri maassa. Tästä yli 42 miljoonaa euroa meni Etelä-Koreaan toimitsijalle, jolla oli aiempia lahjontatuomioita ja jolla tiedettiin olevat läheiset välit maan johtaviin poliitikkoihin.
Viime vuosien aikana Etelä-Korean aseteollisuus on suunnannut katseensa oman maan tarpeiden sijaan ulkomaanvientiin, erityisesti lähialueilleen. Maan asevienti on kasvanut viiden viime vuoden aikana vuosittain keskimäärin 31 prosenttia. Etelä-Korean asevienti oli vuonna 2002 noin 144 miljoonaa dollaria, mutta vuonna 2014 jo 3,6 miljardia dollaria. Kasvun on mahdollistanut teknologinen yhteistyö Yhdysvaltojen kanssa. Seurauksena on ollut epävakauden ja militarisoitumisen eteneminen lähialueilla. Etelä-Korea on myös myynyt aseita muun muassa konfliktien repimään Irakiin, Turkkiin, levottomaan Indonesiaan ja ihmisoikeuksia polkevaan Azerbaidžaniin.
Asekauppa johtaa väistämättä noidankehään, jossa aseita ja aseellisia konflikteja on päivä päivältä enemmän. Ja kun asekauppiaiden voitot kasvavat yhä suuremmiksi, mahdollisuudet rauhaan pienenevät aina vain entisestään.
Asekauppaa kontrolloidaan ja säädellään hämmästyttävän vähän. Syynä tähän on poliittisen tahdon puute. Meidän onkin saatava asekaupan suurimmat tekijät, poliittiset päättäjämme muuttamaan toimintaansa. Voimme tehdä sen poliittisten ja taloudellisten boikottien, protestien ja suoran toiminnan avulla. Sillä jos vain katsomme vierestä, asekauppa porskuttaa eteenpäin ja muuttaa maailmamme köyhemmäksi, epädemokraattisemmaksi, korruptoituneemmaksi ja vaarallisemmaksi paikaksi.
Andrew Feinstein
Andrew Feinstein on Corruption Watch UK:n toiminnanjohtaja, The Shadow World: Inside the Global Arms Trade (2011) -kirjan kirjoittaja ja eteläafrikkalaisen ANC-puolueen entinen kansanedustaja.
Käännös: Katri Silvonen
Artikkeli on julkaistu englanniksi The Broken Rifle -lehden numerossa 104.