Vielä sivareiden virka-aputehtävistä
Ruotuväki kirjoitti 20.1.2021 sivareiden virka-aputehtäväideasta, josta oli pari viikkoa sitten enemmänkin keskustelua mediassa. Jutussa pelastusylitarkastaja Rami Ruuska sisäministeriön pelastusosastolta ehdottaa, että siviilipalveluksensa esimerkiksi pelastustoimen tai väestönsuojelun tehtävissä suorittaneet voitaisiin velvoittaa osallistumaan normaalioloissa pelastustoimen virka-aputehtäviin. Siviilipalvelusjohtaja Mikko Reijonen näkee tällaisten virka-aputehtävien järjestämisen käytännössä haasteellisena. Hän ei näe, että ehdotetuille muutoksille olisi tarvetta, ainakaan ilman mahdollisten tarpeiden selvittämistä.
Aseistakieltäytyjäliitto muistuttaa, että sivareiden tehtävien muuttamista enemmän kokonaisturvallisuuden tarpeisiin vastaavaksi on selvitetty useasti viime vuosien aikana, eikä tarvetta ole löytynyt. AKL ei kannata uusien velvoitteiden luomista sivareille tarkoitushakuisesti. On otettava huomioon, että pelastustoimessa tai väestönsuojelussa työpalveluksensa suorittaavia sivareita on melko vähän ja on oletettavaa, että niissä toimivat sivarit löytävät hyvin vapaaehtoisuuden kautta toimiviin tukitehtäviin. Sivareita kannustetaan jo nykyisellään hyödyntämään sivarin koulutusjakson aikana opittuja taitoja ja liittymään vapaaehtoisina esimerkiksi vapaaehtoisen pelastuspalveluun, vapaapalokuntiin, SPR:n toimintaan ja WWF:n öljyntorjuntajoukkoihin.
Ehdotuksen toteutuminen voisi johtaa myös epätoivottuihin tilanteisiin. Siviilipalveluksen suorittaneet olisivat vuosikymmenten ajan määrättävissä virka-aputehtäviin hyvin lyhyellä varoitusajalla, sillä kaavailluissa skenaarioissa aputyövoimaa tarvittaisiin nimenomaan hyvin nopealla varoitusajalla. Siviilipalveluksen suorittaneiden työnantajienkin näkökulmasta näiden joutuminen koska tahansa apuvoimaksi olisi kohtuuton tilanne.
Komitea asevelvollisuutta "kehittämässä"
Paremmin kriisivarautumista palvelevaa sivaria kaipaavat myös parlamentaarisen asevelvollisuuskomitean jäsen, kansanedustajat Joonas Könttä (kesk) ja Jari Ronkainen (ps) toisessa 21.1.2021 julkaistussa Ruotuväki-lehden artikkelissa Koko ikäluokan kutsunnat pohdinnassa. Köntän hahmotelmassa kansalaispalvelus tai asepalvelus olisi pakollinen koko ikäluokalle. AKL huomauttaa jälleen kerran, että tällainen kansalaispalvelus luultavasti rikkoisi kansainvälisiä pakkotyön kieltäviä ihmisoikeussopimuksia sekä olisi välillisiltä kustannuksiltaan valtavan kallis eikä vähiten myöhästyneiden työurien vuoksi.
Korkeita arvosanoja ei voi antaa muidenkaan Ruotuväen haastattelemien komitean kansanedustajajäsenten näkemyksille. Esimerkiksi Hanna Holopainen (vihr) ja Päivi Räsänen (kd) tuntuvat olevan huolissaan lähinnä siitä, etteivät kaikki asevelvollisuuden piirissä olevat suorita asepalvelusta, vaikka nykyjärjestelmän ongelma on jo nyt pikemminkin varussotilaiden liikakoulutus ja ylisuuri reservi.
Jari Myllykoski (vas) ja Eva Biaudet (rkp) taas kaipailevat asevelvollisuudelta kaikenlaisia varsinaisen järjestelmän tarkoituksen ulkopuolisia hyötyjä. Myllykoski tahtoo, että asepalveluksesta olisi hyötyä sen suorittamisen jälkeen siviilissä, Biaudet taas toivoo, että "asepalveluksen kautta voi vähentää häirintää ja lisätä ymmärrystä erilaisuudesta(!)" Näissä tavoitteissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kysymys kuuluu onko juuri asepalvelus se tapa, jolla todennäköisesti parannetaan ihmisten menestystä siviilielämässä ja torjutaan häirintää? Vai olisiko sittenkin parasta vain luopua asevelvollisuusjärjestelmän pönkittämisestä, ja pyrkiä näihin tavoitteisiin esimerkiksi koulutusjärjestelmän kautta?