Aseistakieltäytyjäliiton tietoon tulee usein tapauksia, joissa sivariin kesken asepalveluksen hakevilla on ollut vaikeuksia päästä pois armeijasta. Siviilipalveluslain (13§) mukaan siviilipalvelushakemus on kuitenkin käsiteltävä viipymättä. Mitään vakaumuksentutkintaa ei lain mukaan saa tehdä, vaan hakukaavakkeessa tehty ilmoitus vakaumuksen olemassaolosta riittää. Jos hakemus on oikein täytetty, se pitää hyväksyä automattisesti.
Toteutamme kampanjaa, jonka tarkoitus on päästä eroon armeijan vitkuttelusta sivarihakemusten käsittelyssä. Sitä varten olemme keränneet erilaisia vitkuttelutapauksia viime vuosilta. Tapauksia täydennetään allaolevaan listaukseen sitä mukaa, kun vastaanotamme niitä.
Onko sinulla kokemuksia tällaisista ongelmista? Jos on, ota yhteyttä Aseistakieltäytyjäliittoon, niin julkaisemme tarinasi listauksessa anonyymisti! Tarvittaessa voimme myös ryhtyä muihin toimenpiteisiin, kuten tehdä hallintokantelun tai törkeissä tapauksissa rikosilmoituksen viranomaisten toiminnasta.
Lue myös artikkelimme Kuinka hakea sivariin kesken armeijan sekä katso aiheesta video.
13.11.2024
Oli viivyttelyä ja pompottelua eri sotilashenkilöiden ja lääkärien / kuraattorin välillä.
13.11.2024
2015 Kainuussa pomputeltiin 5 tai 6 päivää armeijan virkahenkilöiden ja papin ja kuraattorin ja psykologin välillä, lisäksi painostava tilaisuus prikaatin korkeimpien johtajien edessä.
13.11.2024
Parolannummi 2024. Kuraattorin haluttomuus auttaa sivariasioissa. Ikävä keskustelu luutnantin kanssa ennen mahdollisuutta siviilipalvelukseen.
13.11.2024
Min orsak för att villa byta till civiltjänst blev ansett som inte tillräcklig. Det tog tre dagar för mig att slippa hem efter hag gav blanketten om civiltjänst till kaptenen. Hänte i augusti 2024 i Jääkäriprikaati.
20.12.2023
Peloteltiin ja sanottiin, että se on huono päätös. Sanottiin, että pääsisin sivariin vasta 2025.
7.11.2023
Oikeestaan suurin oli järkyttävä syyllistys sivariin menosta.
20.9.2023
Jag tjänstgjorde vid Nylands Brigad i Dragsvik i kontigent 2/20. Efter ungefär två månader bestämde jag mig för att avsluta min militärtjänst. Då jag berättade om detta till vice-enhetschefen så skickade han mig till läkaren, eftersom att jag ansåg att jag kunde blir befriad pga. hälsoskäl. Detta fungerade inte, så jag ansåg att civiltjänst var det bästa alternativet för mig. När jag gav ansökan åt min enhetschef var hon synligen besviken och uppmanade mig att fundera över saken, hon försökte även fixa en sex månnaders tjänstetid åt mig. Jag funderade över saken och gav henne ansökningsblanketten. Hon var riktigt häpen och konstaterade ''Voi helvete ändå'' eller något i den stilen.
Efter detta blev jag skickad till militärpastorn för att diskutera. Han var förvånansvärt förstående och trevlig om saken. Jag fick fylla i ett formulär där det frågades bl.a. om jag anser att Finland ska försvaras etc. Efter detta fick jag vänta på hemförlovning. Det var tydligt för mig att man dröjde med detta. Jag fick höra att rustförrådet var stängt och att jag blev tvungen att vänta på att hemförlovas. Jag tror att det tog 2-3 dagar innan jag blev hemförlovad pga. dessa ''dröjesmål''. Jag minns ännu hur enhetschefen pratade förnedrande om civiltjänst och frågade ifall jag ville ''torka gamla gummors rumpor'' i stället för att slippa på sex månader i militären. Redan detta tycker jag att påvisar attityden som vissa yrkesofficerar ännu har. Underofficerarna var förvånansvärt förstående om min situation, lika som mina stugkamrater. Allmänt tycker jag att sådana dröjesmål inte borde få ske, eftersom det är var och ens rätt att kunna avstå från militärtjänst ifall de så vill. Dessutom anser jag, att Försvarsmakten inte tar psykisk ohälsa tillräckligt i beaktandet, vilket också är en stor orsak till att jag bestämde mig för att byta till civiltjänst.
24.1.2023
Muutaman päivän armeijassa olemisen jälkeen koetin saada siviilipalvelusvaihtolappua käsiini, mikä oli mahdottomuus. Luutnantti painosti vain että en tulisi pääsemään sivariin tai pois, koska olin valinnut armeijaan tulemisen, ja kyseli perheestäni hölmöjä kysymyksiä. Päätin että otan viikonlopun jälkeen yhteyttää AKL:ään, joka sai loistavasti ulkopuolelta rattaat pyörimään, heti seuraavana päivänä pääsin asiallisen kapteenin puheille ja iltapäivällä kotiin.
26.7.2022
Rovaniemen 2. ilmatorjuntapatteri viikot 2-3 2022 Kotiutumista oli pakko odottaa viikonlopun yli, sillä everstiluutnantti oli lomalla ja välinevarasto kiinni. Everstiluutnantin allekirjoitusta ei edes vaadittu hakemukseen, vaan hän ainoastaan piti lyhyen haastattelun. Armeijan tavaroiden mahdolliset häviämisetkin oli jo tarkastettu kertaalleen itse sekä ilmoitettu luutnantille, ja tavarat pakattiin valmiiksi säkkiin, mutta jouduin odottamaan tavaroiden viemistä takaisin varastoon sekä lajittelua.
Yksi ongelmallinen käytäntö odotteluaikana oli velvollisuus osallistua päivättäin kuritusluontoiseen siivoukseen (sipa), vaikka armeijan vakaumusta vaativista tehtävistä oli periaatteessa vapautettu. Toinen oli käsky pitää omia siviilivaatteita päällä koko aika, vaikka kysymällä sainkin luvan käyttää armeijan sukkia ja aluhousuja vaihtovaatteina.
Itse sain junalipun, mutta kummallista oli, että samaan aikaan kotiutuvalle C-miehelle, joka ei asunut VR-reittien varrella, ei kustannettu bussilippua.
26.7.2022
Aloitin armeijan tammikuun alussa 2022. Kun olin ollut 1,5kk armeijassa aloin miettimään vaihtoa sivariin. Jouduin monta kertaa käymään keskustelemassa ylempiarvoisten kanssa asiasta, että olenko täysin varma asiasta ja jos miettisin vielä yön yli. Lopulta sain tehtyä sivarihakemuksen ja kotiuduin. Tämä tapahtui Parolan Panssariprikaatissa helmi-maaliskuu aikana.
26.7.2022
Vaihdoin itse armeijasta siviilipalvelukseen. Siirtyminen sujui kohtuullisen nopeasti, pääsin pois kasarmilta seuraavana päivänä. Koin kuitenkin hieman painostusta, eräs henkilö suhtautui asiaan todella negatiivisesti ja tuntui, että hän pakotti minut jäämään armeijaan, kun menin hänen puheilleen. Menin lopulta sitten kapteenin puheille ja asia lähti etenemään (Parola 2022).
31.5.2022
En suoranaisesti hakenut armeijasta sivariin mutta terveysvaivojeni vuoksi hakeuduin armeija lääkärille jolle ilmaisin että sivariin mieluummin voisin mennä koska koen armeijan ahdistavaksi ympäristöksi ja sain lykkäyksen. Lääkäri kuitenkin oli puheissaan kovin painostava mainitsemalla kuinka taas yksi hyvä sotilas joutuu terveyssyihin vedoten jäämään pois, kehotti kovasti vielä miettimään armeijaan palaamista ja että hoida itsesi äkkiä kuntoon niin pääsen tekemään MIEHEN työn ja palvelemaan maatani Puolustusvoimiin.
31.5.2022
Hain sivariin alokasjaksolla ja kesti 8 päivää ennen kuin pääsin lähtemään. Ainoa syy miksi pääsin lähtemään niinkin aikaisin oli koska eräs mukava kuljettaja tarjoutui vääpelille viemään minun kamani pois. Viikon aikana kävin kapteenilla ja terkalla keskustelemassa päätöksestäni.
25.2.2022
Päästäkseni sivariin mut laitettiin jutteleen useamman komppanian johtajan kanssa, sekä sosiaalikuraattorin kanssa jolle minun perustella mun syytä. Sen jälkeen kun mulle annettiin ja täytin sivarilomakeen, jouduin 4 päivää odottaan että pääsin palauttamaan tavarat. Sen jälkeen kun pääsin siiviliksi jouduin odottamaan 3 kk että sain mun paperit ja hyväksynnän sivariin siirtoon. Paperit sain vasta sen jälkeen kun olin aluetoimistoon yhteydessä, jonka jälkeen sain viikon sisään paperit postissa. Syyni siihen että halusin armeijasta pois oli siksi koska sain kuulovaurion ja pv ei hoitanut mua tai ottanut vakavasti. Nytten minulla on kuulon madaltuma ja tinnitus.
13.9.2021
Lääkäri painosti vahvasti ja ei piti sanoa kolme kertaa.
13.9.2021
Vuonna 2012 Vekaranjärvellä päätin että lähden siviilipalvelukseen ja siinä kesti se 3-5pv (en tarkalleen muista) että pääsin varuskunta-alueelta poistumaan. Mulle kerrottiin että ei ollu joku henkilö paikalla joka voi päättää näistä asioista ja kun vihdoin pääsin tämän henkilön puheille niin noin 30min hän yritti saada mut miettimään uudestaan ja kun olin edelleen sitä mieltä että lähden sivariin niin oli hieman äkäsen olonen, loppujenlopuksi allekirjoitettiin paperit jonka jälkeen jouduin vielä sen paripv olee varuskunta-alueella. Toki syy taisi olla se että kuljetusta ei ollut juuri sillon mahdollista järjestää juna-asemalle.
12.5.2021
Saapumiserä 01/21, Sodankylä, 1. kasarmi. Aloin jo ensimmäisen viikon aikana harkitsemaan sivariin vaihtamista. Kun ensimmäisen viikon jälkeen päätin mennä vääpelille, sieltä tuli takaisin sellaista kommenttia että pitää ensin käydä kapteenin juttusilla puhumassa siviilipalvelukseen vaihtamisesta. Olin lukenut siviilipalveluslain läpi, ja tutkinut netistä / kysynyt kavereilta, niin tiesin, että kyseinen kuulustelu on laiton, mutta olin aika varma, että se on helpoin tapa päästä sivariin. Kapteenin puheille pääsemisessä meni kolme päivää. Sanottiin, että kapteeni on sotaharjoituksissa, ja käsittelee asiat heti kun tulee takaisin kasarmille. Kun kapteeni tuli kasarmille ja pääsin hänen puheillensa, niin hän yritti todella lujaa käännyttää pysymään armeijassa. "Olet siis lähdössä opiskelemaan tietotekniikkaa, ootko harkinnut armeijassa tietokonehommia?" ja kyseli kaikkea että jos suomeen hyökättäisiin ulkomailta, niin pystyisinkö puolustamaan läheisiäni hyökkääjiltä, vai menisikö tämä moraalejani vastaan, joka on ainakin omasta mielestäni todella törkeä kysymys. Kapteenin keskustelussa meni noin tunti, ja lopputulos siitä oli, että "pitää vielä käydä everstin juttusilla ennenkuin päästetään kotiutumaan". Everstin keskustelu oli seuraavana päivänä, ja siellä oli aikalailla sama fiilis kuin kapteenin toimistossa. Yritettiin käännyttää, kysyttiin mielestäni törkeitä kysymyksiä, ja muutenkin vaikutti siltä, että halveksuttiin valintaani. Samaan aikaan kun pyrin vaihtamaan sivariin, niin yksi tupalainen yritti myös. Hän ei lukenut siviilipalveluslakia eikä tiennyt kuinka helposti homman piti mennä, niin hänet käskettiin kapteenin toimistosta sosiaalikuraattorille "elämänhallintaongelmista". Hänellä taisi mennä noin kaksi viikkoa ennenkuin pääsi siviilipalvelukseen. Ihan törkeää toimintaa, että pyritään pakottamaan ihmisiä pysymään armeijassa. Etenkin niiden ihmisten kohdalla jotka ei tiedä omia oikeuksiaan, tai jotka ei tiedä kuinka helppoa sivariin vaihtamisen pitäisi olla.
12.5.2021
Ylemmät ukot vaikuttivat että viivyttelivät asiaa ja kyseenalaistivat että halusin vaihtaa sivariin ja sitten kuin moni esim omasta tuvastani noin 7 halusi myös vaihtaa koska ei ollut oma juttu niin kapteeni vaikutti erittäin vastahakoiselta asiaan ja melkein sanoi että ei tee sillä viikolla enempään sivari hakemuksia ja myös alikit melkein joka tuvassa yrittivät puhua asiaan vastaan ja vähättelivät sivareita yms olin itse suhteellisen särmä ja tarkka siellä ollessani ja pari yllättyi siitä että halusin lähteä niin moni sanoi asiaan ikäviä kommentteja joita en itseeni ottanut mutta herkemmille se voi vaikuttaa negatiivisesti. ja tämä tapahtui vekaralla tammikuussa 2021.
8.4.2021
Itse aloitin armeijan heinäkuussa 2020 ja parin kuukauden jälkeen päätin vaihtaa sivariin. Tuolloin oli juuri vannottu sotilasvala ja olimme seuraavana päivänä muuttamassa tulevien koulutushaarojen mukaisiin yksiköihin. Menin komppanian päällikölle kertomaan, että haluaisin vaihtaa sivariin. Hän käski minun istua alas ja alkoi kysellä elämästäni ja syistä vaihdokselle. Hän otti puheeksi tämän vakaumus-asian ja kertoi että kun en ole mitään USKONNOLLISTA vakaumusta ilmoittanut ja olen kuitenkin armeijaan jo "vapaaehtoisesti" tullut, olisi kiinnijäämisen riski suuri ja saisin siitä seuraamuksia.
Pyysin häntä useaan otteeseen tulostamaan minulle sivariin vaihtolomakkeen, mutta hän ei suostunut sillä oli varma että valaloman aikana ajatukseni "isänmaallistuvat" ja unohdan tällaiset "typerät" aikeet. Lisäksi hän myös kertoi miten suuren rikoksen tulen tekemään yhteiskuntaa kohtaan. Hän antoi minulle armeijan lykkäyshakemuksen ja sanoi että jos on kyse jostain oikeasti tärkeästä syystä olla pois armeijasta niin silloin haetaan lykkäystä eikä sivariin. Valalomalla tulostin itse tuon sivarihakemuksen ja vein sen heti loman jälkeen varuskuntaan palattuani uuden yksikön päällikölle joka otti asian heti käsittelyyn ja pääsin pois jo muutaman tunnin kuluttua.
4.12.2020
Siirryin varusmiespalveluksesta sivariin tässä syksyllä. Olin ehtinyt palvella jo vähän yli 3kk armeijassa Dragsvikissa kranaatinheitinkomppanian lääkintämiehenä, kunnes päätin vaihtaa sivariin monien eri syiden takia, (ehkä huomionarvoisena mainintana, että koko komppania oli muutettu eristystuviksi koronan takia ja siksi kaikki n.200 henkilöä joutui asumaan teltoissa urheilukentällä).
Kun päätin vaihtaa sivariin yritin kaksi päivää etsiä jotakin komppanian työntekijöitä, mutta he eivät olleet tavoitettavissa, eikä kukaan osannut/viitsinyt auttaa minua tavoittamaan heitä. Kun parin päivän selvittelyjen ja säädön jälkeen sain vääpelin käsiini, itse paperien kirjoittaminen sujui ns. niinkuin pitääkin, eikö minua sen enempää kuulusteltu tai ”kiusattu” päätöksestäni. Paperin kirjoitin maanataina aamupäivällä, pääsin kuitenkin palauttamaan tavarat ja lähtemään vasta perjantaina iltapäivällä. Lähes koko viikon kyselin asian ja eri henkilöiden perään, mutta jälleen kukaan ei osannut taikka halunnut auttaa. Sotilaspastoriinkin otin yhteyttä ja sain häneltä hyvin apua, mutta komppanianpääliköt eivät sitten osanneet auttaa, joten odotin vain, kunnes perjantaina sain tietää, että pääsisin kotiin.
6.8.2020
Olikohan, että keskiviikkona päätin lähteä sivariin. Menin vääpelin luo, joka sanoi että odottakaa. Hän katsoi hiihtoa tabletilla.
Odotin varmaankin tunnin. Sain laput ja täytin ne varmaankin kymmeneen minuuttiin. Vein paperit vääpelille, mutta hän käski odottaa koska katsoi hiihtoa.
Odotin jälleen lähemmäs tunnin. tuli syömään lähtö ja kun sieltä pääsin, oli vääpeli lähtenyt kotiin. En nyt muista menikö seuraaavalle päivälle vai miten oli, mutta vääpelin sijainen hoiti asian sitten kuitenkin asiallisesti. Mutta perjantaille se lähtö sitten vasta meni niin että kotikaupungissa oltiin kahdeksan aikaa illalla. Jos armeijassa jotain oppi niin oottamaan...
30.6.2020
Olin erässä 01/2015 Vekaranjärvellä, ja aloin viimein herätä ajatukseen, että armeija ei todellakaan ole minulle ja että siviilipalvelus on ihan oikea vaihtoehto toisin kuin sosiaalinen ryhmäpaine väittää. Tosiaan tapahtumista on jo yli 5 vuota (jestas miten aika kulkee), joten jotkut yksityiskohdat ovat hieman heikkoja.
Muistan kuitenkin, että olimme lähdössä metsäleirille ja samana aamuna sain viimein rohkeuden mennä kapteenin puheille halustani vaihtaa siviilipalvelukseen. Hän ensin yritti toppuutella minua ja kysyi että "mitä jos jättäisit leirin väliin ja miettisit asiaa ihan kaikessa rauhassa". Tähän totesin, että olin jo asiaa miettinyt tarpeeksi ja palvelukseni oli jo melko pitkällä joten minulla oli ollut aikaa miettiä asiaa. Noh, hän sitten totesi, ettei hänellä oli juuri nyt aikaa hoitaa asiaani , mutta voisin jäädä kasarmille odottamaan prosessin etenemistä. Siinä sitten minun piti selitellä muille, että en ole lähdössä mukaan leirille, koska olen keskeyttämässä palvelusta.
Jouduin sitten sellaiseen "limboon" jossa vain oleskelin kasarmilla aina välillä muistuttaen vääpeliä ja kapteenia siitä että eteneekö se minun prosessini. Tänä aikana he myös kyselivät kysymyksiä kuten: "Mitä tekisit jos olisi sotatilanne ja vihollinen uhkaisi rakkaitasi?" ja muita kysymyksiä, joilla he niin sanotusti testasivat minun vakaumustani, koska olin aikasemmin esittänyt, että tappaminen ei sovi minun arvoihini missään tapauksessa. He myös yrittivät vedota siihen, että olin sitoutunut sotilasvakuutuksen muodossa palvelemaan maatani ja kyseenalaistivat sanani arvon. Mikä toisaalta piti paikkansa, etten ollut ajatellut tarpeeksi sitä ja se oli minun mokani, mutta en myöskään usko, että heiltä oli mitenkään oikein yrittää syyllistää minua tuolla tavalla varsinkin sen jälkeen kun olin jo esittänyt aikeeni selvästi vaihtaa siviilipalvelukseen.
En muista tarkalleen kuinka pitkä aika tämä "limbo" oli mutta useita päiviä se kuitenkin kesti. Se meni siihen pisteeseen, että olin jo palauttanut varusteeni ja kuljin siviilivaatteissani kasarmilla. Ja liikuin "vemppojen" kanssa muodostelmassa syömään, mikä oli hieman huvittavaa, mutta samaan aikaan jotenkin nöyryyttävää.
13.4.2017
En kokenut mitään viivyttelyä mutta prosessi oli hyvin epämiellyttävä.
Kun ilmoitin haluavani siirtyä siviilipalvelukseen kapteenille, hän murahti "Täältä ei niin vaan lähdetä, istu alas!" ja yritti murtaa mun selkärangan kysymällä syitä miksi haluan lähteä ja vihjailemalla että olisin liian heikko suorittamaan palveluksen.
18.7.2016
Olin reilun kuukauden verran asepalveluksessa 2. erässä 2015, mutta päädyin keskeyttämään palveluksen kasarmin sisäilmaongelmista aiheutuneista terveydellisistä haitoista (mm. sairastin viimeisen viikon keuhkokuumetta).
Kun oli selvää etten saisi siirtoa toiseen kasarmiin tai saisi kotisairaslomaa, menin pyytämään siviilipalvelushakemuslomaketta silloiselta komppanian varapäällikönä toimivalta luutnantilta. Hän kuitenkin kieltäytyi antamasta hakemusta minulle, kun kerroin syyksi edellä mainitut sisäilmaongelmat, ja arveli minun teeskentelevän sairaampaa kuin olen sekä tiedusteli "todellista" syytä lähtöhaluuni. Kun pitäydyin kannassani, hän saattoi minut takaisin tupaan ja löydettyään tuvan kaappien perältä ohuen pölykerroksen hän kertoi kuumeni olevan omaa ja tupalaisteni syytä.
Tämän jälkeen puhuttelu jatkui luutnantin toimistossa. Vaadin edelleen saada lomakkeen, koska tietääkseni minulla oli siihen oikeus, mutta hän väitti sen olevan väärää tietoa ja kehoitti minua keksimään oikean syyn sivariin siirtymiselle tai muutoin hakemus hylättäisiin välittömästi.
Puhuttelun jälkeen soitin sosiaalikuraattorille, joka ei ollut kovinkaan avulias, vaan kyseli lähinnä että miksi haluan lähtä pois. Asioiden hoitoa vaikeutti myös komppaniassa voimassaoleva matkapuhelinkielto. Laitoin kuitenkin viestiä kotiin ja sieltä oltiin yhteydessä keskukseen, jossa tilanteesta oltiin tyrmistyneitä. Keskuksesta neuvottiin, että minun on saatava hakemus jotenkin käsiini ja laitettava se eteenpäin. Niinpä samana iltapäivänä lääkäriä odotellessani, hain hakemuksen omin päin varuskunnan toimistosihteereiltä ja vein sen täytettynä komppanian päällikölle.
Seuraavana päivänä menin heti aamusta vääpelin puheille ja hän alkoi hoitaa kotiutustani, jonka oli määrä tapahtua samana iltana. Ennen poispääsyä minun oli kuitenkin käytävä varuskunnan komentajan juttusilla. Komentajan yritti ensin vielä suostutella minua jäämään vetoamalla mm. koulumenestykseeni, mutta pysyessäni päätökseni takana, hän alkoi painostaa minua sanomalla, että tulevaisuudessa työnsaantini lääkärinä vaikeutuisi tai ettei minua ainakaan ikinä valittaisi johtotehtäviin millään alalla. Komentaja myös sanoi keuhkokuumeni johtuvan yksinomaan hoikkuudestani ja tiedusteli siviilielämästäni; mm. vanhempieni ammateista, kohtelusta kotona ja isäni maanpuolustuskannasta. Keskustelun päätyttyä pääsin poistumaan varuskunnasta.
20.6.2016
Palvelukseni alkoi maanantaina 4.1.2016, ja ilmaisin halumukseni vaihtaa sivariin tiistaina. Kapteeni ehdotti ensin aseetonta palvelusta, jonka jälkeen sanoi, että nuku yön yli. Hän lupaili, että aamulla mieleni olisi muuttunut.
Päivä on keskiviikko ja otin asian puheeksi aliluutnantin (en ole varma sotilas-arvosta) kanssa, joka tuntui ottavan asian tosissaan, mutta kun olimme puhuneet asiasta kehottihänkin nukkumaan yön yli ja kävisin torstaina kuraattorin puheilla.
Nyt päivä on torstai ja pääsin kuraattorin puheille, jonka kanssa täytin vapautuspaperit, joka ohjasi minut everstiluutnantin puheille, jolta pitäisi saada kyseiseen lomakkeeseen allekirjoitus, mutta hän ei ollut paikalla torstaina, joten asia siirtyi perjantaille
Päivä on perjantai ja alikersantti ohjaa meidät eversiluutnantin toimistoon ja selviää että allekirjoitus pitääkin olla tukikohtakomppanian komentajan allekirjoitus. Pääsen viimein komentajan toimistoon ja vielä hänkin kysyy miksi aion vaihtaa sivariin ja sanoi että kyllä mieleni muuttuu kunhan pari viikkoa olen palveluksessa. Saimme kuitenkin loppuen lopuksi paperit valmiiksi ja pääsin lähtemään perjantaina 8.1 noin klo. 16:00 junalla pois.
Koin koko toimistosta-toimistoon jutun erittäin turhauttavana ja tunsin hieman, että vakaumuksellani ei olisi ollenkaan väliä.
22.5.2016
Ensimmäisenä kun ilmoitin asiasta, minun piti mennä kapteenin puheille ja oli se aika ahdistavaa. Kyseltiin mm. onko elämässä ollut koskaan vaikeaa, sekä sanottiin että kannattaisi harkita vakavasti uudestaan. Oli suorastaan paha olo hiukan. Kysyttiin myös, että olenko jutellut vanhempani kanssa asiasta ja yritettiin saada käytännössä mieltä muuttumaan kertomalla esim että siviilipalveluspaikka ei välttämättä ole edes omalla kotipaikkakunnalla, että voi olla tosi kaukana ja että ei kotona pääse olemaan.
Sen jälkeen kun olin kuitenkin sitä mieltä, että haluan siviilipalvelukseen, että ei mikään koti-ikävä ole syynä, niin minulle laitettiin aika kuraattorille, jonne sitten meninkin ja juteltiin ja kuraattori oli mukava ja sanoi että ei kukaan tule sitä estämään kuitenkaan, mutta että kyllä minulla mahdollisuudet olisi armeijakin suorittaa loppuun. Tämän jälkeen paperit kirjoitettiin ja seuraavana päivänä pääsin sitten lähtemään, kun papereiden jossain hyväksymisissä tai joissain meni sen verran aikaa.
Mielestäni siviilipalvelukseen hakemista ei pitäisi ottaa armeijassa näin vakavasti, vaan antaa ihmisten helposti vaihtaa ilman sen kummempaa tenttaamista, jos haluaa.