AKL:n kansainvälinen kattojärjestö War Resisters' International käynnistelee kampanjaa sodalla voittoja tekeviä liikeyrityksiä vastaan. Alla ranskalainen Tikiri esittelee erilaisia tapoja, joilla firmat tekevät rahaa ihmisten tappamisesta.
On monia tapoja tehdä voittoa sodalla. Joku saattaisi sanoa, että jopa rauhanaktivistit hyötyvät siitä! Tässä artikkelissa tarkoitamme sodasta hyötyjillä yrityksiä, joilla on strategia tehdä rahaa aseellisista konflikteista.
Perinteiset aseiden tuottajat
Erotamme tässä yritykset kolmeen kategoriaan: asekauppiaat, varusteiden tuottajat ja yritykset, jotka tarjoavat palveluita armeijoille.
Asekauppiaita ei saa unohtaa. Sota ei ole heille vain markkinat, joissa heidän tuotteitaan kulutetaan, vaan myös ilmaista mainosta näille tuotteille. Tärkeimmät yritykset nykyään ovat USA:ssa Lockheed Martin, Boeing, Northrop Grumman, Raytheon ja General Dynamics, Euroopassa taas BAE Systems, Thales ja EADS.
Myös muita kuin aseita tuottavat yritykset voivat hyötyä sodista tain jostain erityisestä sodasta. On täysin selvää, että Caterpillarin, yhdysvaltalaisen puskutraktorien valmistajan, myynti Israelin armeijalle olisi paljon pienempi, ellei Israelin ja palestiinalaisten välillä olisi konfliktia, jonka yhteydessä koteja tuhotaan ja Israelin ja palestiinalaisten väliin on rakennettu Apartheid-muuri.
Logistiikka ja palvelujen myynti armeijalle ovat minkä tahansa sotilasoperaation olennaisia osia. Nykyään niitä hallitsevat pääosin sopimuksia tavoittelevat monikansalliset yritykset. Kun PWC Logistics voittaa sopimuksen USA:n armeijan kanssa raskaan nosturikaluston toimittamisesta (arvoltaan 1,5 miljardia dollaria viiden vuoden aikana) tai ruoan toimittamisesta (14 miljardia dollaria neljässä vuodessa), sillä on paljon voitettavaa Irakin tai Afganistanin sodista. Yritykset nettovoitto kohosi vuoden 2002 32 miljoonasta dollarista 334 miljoonaan vuonna 2004. Sodexho (ruoan toimitus ja tarjoilu) ei ehkä tarkasti ottaen ole sodasta hyötyjä huolehtiessaan 55 USA:n merijalkaväen tukikohdan muonituksesta, mutta on sitä kiistatta tarjotessaan palveluitaan Ranskan armeijalle, YK:n KFOR-operaatiolle Kosovossa, NATO:lle Kabulissa ja USA:n joukoille Etelä-Koreassa - yhtä hyvin kuin varustaessaan 379:ttä siirrettävää eskadroonaa Qatarissa. "Markkinat kasvoivat yhden vuoden aikana voimakkaasti kansainvälisten tapahtumien (so. Irakin sodan) johdosta", toteaa Andrew Leach, Sodexho Defence Servicesin toimitusjohtaja. Kun pitkään jatkuvilla konflikteilla on vaikutuksensa sotilashenkilöstöön, joka on tyytymätöntä joutuessaan oleskelemaan pitkään poissa kotoa, Sodexho on perustanut yhdessä USA:n merijalkaväen kanssa Messhall-akatemian, jonka tarkoitus on valmentaa siviilejä sotilaselämään ja opettaa heitä tottelemaan käskyjä kun heidän komennuksensa jatkuu ja jatkuu.
Armeijoiden yksityistäminen
Yksityiset armeijat tarjoavat nykyään myös palveluja, jotka olivat aikaisemmin armeijan toiminnan ydintä, erityisesti turvallisuusalalla: teknisiä järjestelmiä, tiedustelupalveluita ja turvallisuushenkilökuntaa. Viimeksi mainitut ovat nykyajan palkkasotilaita. Sekä aseiden valmistajat, kuten Thales, Lockheed Martin ja Northrop Grumman, että informaatioteknologiaa tuottavat yritykset, kuten Analytical Services Inc, Computer Sciences Corporation ja Electronic Data Systems Corporation, tarjoavat integroituja teknologisia järjestelmiä. Toiset yritykset erikoistuvat tiedusteluun ja ne voivat tarjota järjestelmiensä kanssa tiedusteluasiantuntijoita tai turvallisuusasiantuntijoita (joista useimmat ovat olleet aikaisemmin hallituksen tiedustelupalveluiden tai kommandoyksikköjen palveluksessa).
Esimerkiksi USA:n armeijan tiedustelu- ja turvallisuuspäällikkö on tehnyt CACI Internationalin kanssa 155 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen teknologiasta, joka auttaa taistelijoita sotanäyttämöllä keräämään tiedustelutietoa ja häiritsemään vihollisen viestintää ja tiedustelujärjestelmiä. Corporate Watch havaitsi, että tällaisia yksityisiä työntekijöitä työskenteli kuulusteluekspertteinä Abu Ghraibin vankilassa. Jopa Paul Bremmerin turvallisuudesta Irakissa ei vastannut USA:n armeija, vaan Blackwater Securityn henkilökunta. Ja Vinnel Corporation vastaa Saudi-Arabian kansalliskaartin kouluttamisesta.
Useimmat yrityksistä, jotka tarjoavat turvallisuus- ja koulutushenkilökuntaa asevoimille, tarjoavat niitä myös muille sotatoimialueilla toimiville yrityksille. PSC Defence Systems Ltd - osa Armor-yritysrypästä - suojelee BP Amocon etuja Kolumbiassa. Tähän suojeluun sisältyy isäntämaan armeijan asearsenaalin valitseminen ja ylläpitäminen.
Moscow Defense Briefin (January 2005) mukaan BP rahoittaa tällä tavoin aseita Kolumbian armeijalle. Angolassa taas Air Scanilla - joka on yhteydessä PSC Defence Systemsiin - on sopimus Texaco Chevronin kanssa paikallisten öljyesiintymien suojelemiselta kapinallisilta Cabindan alueella. Yksityisten turvallisuuspalvelujen ja muiden turvallisuuteen liittyvien palvelujen lisäksi on yrityksiä, jotka etsivät ja raivaavat räjähtämättömiä miinoja ja taistelujen jälkeen maahan jääneitä ammuksia. Voinee turvallisesti olettaa, että näitä palveluksia tarjotaan taloudellisista, ei humanitaarisista syistä.
Tuhoaminen - jälleenrakennus
Kun pommit ovat tuhonneet infrastruktuurin, yritykset palkataan jälleenrakentamaan maa. Tässä pelissä Hallburton - ja sen tytäryhtiö Kellog, Brown and Root - voitti Irakissa. Tähän infrastruktuuriin sisältyvät myös eristyskeskukset, joissa USA:n armeija säilyttää vankeja. Bechtel (rakennus ja koneenrakennus) ei myöskään kuulu häviäjiin, kun 680 miljoonan dollarin sopimus sai jatkokseen toisen, 1.8 miljardin arvoisen yhdessä Parson and Home Engineeringin kanssa. Halliburton sai myös 900 miljoonaa dollarin arvosta USA:n hallituksen sopimuksia muualta maailmasta, kuten Afganistanista ja Balkanilta. Afganistanissa ranskalainen Alcatel on yksi tärkeimmistä televiestintäjärjestelmien tarjoajista. Betonirakennusta harjoittava yhti Lafarge osti kaikki alan tehtaat Serbiassa. Koska jälleenrakennus sodan jälkeen on hyvin kiireellistä työtä, sopimukset ovat usein ylihintaisia, mikä rohkaisee monia yrityksiä pyrkimään näille markkinoille.
Sotaan investoiminen
Sota ja jännitteet viittaavat siihen, että käynnissä on asekauppiaille potentiaalisesti erittäin tuottoisa kilpavarustelu. Pankit tietävät tämän hyvin, ja ovat hyvin kiinnostuneita tekemään siitä voittoa. Ainoa ongelma on epävarmuus, josta markkinat eivät pidä. Ranskalainen finanssiasiantuntija sanoi maaliskuussa 2003: "Kun olemme käymässä sotaan, kuten nyt, osakekurssit laskevat, mutta odotamme niiden nousevan uudelleen, kun ensimmäiset pommit putoavat vihollisen niskaan." Helmikuussa 2002 Merrill Lynch, tunnettu yhdysvaltalainen sijoituslaitos, julkaisi tiedonannon, jossa sanottiin että sotilaallinen kampanja Saddam Husseinin hallitusta vastaan vuonna 2002 tai -03 tuottaisi voittoja ampumatarvikkeita tuottaville yrityksille. Samassa tiedonannossa yritettiin tutkia erilaisia skenaarioita, jotka kaikki eivät ole samalla tavalla tuottoisia. Alliant Techsystem olisi kokonaisvoittaja, kun taas Raytheon voittaisi ilmahyökkäyksistä ja General Dynamics maahyökkäyksestä. Jos Irak pystyisi ampumaan alas tarpeeksi monta liittokunnan lentokonetta, Boeing ja Lockheed voittaisivat siitä - ellei sitten tapahtuisi syyskuun 11:n 2001 kaltaisia hyökkäyksiä, jolloin siviilimarkkinoiden lasku kompensoisi sotilaallisten markkinoiden kasvun... Voi hyvänen aika, epävarmuutta on tosiaan aika vaikea käsitellä.
Joka tapauksessa sodalla voi tehdä voittoja ja kiusaus on suuri, mutta eräs toinen asia on tullut muodikkaaksi (ja sitä myöten potentiaalisesti tuottoisaksi): eettiset investoinnit. Rahanteon ammattilaiset eivät voi menettää yhtään tilaisuutta, joten on kyettävä investoimaan aseyrityksiin samaan aikaan kuin tarjoaa eettisiä takuita. Axa ajatteli, ettei tällainen kaksoislähestyminen olisi ongelma, kunnes belgialainen kampanja kyseenalaisti sen ("Rahani puhdistavat omantunnon" -iskulauseella) yrityksen yhtiökokouksessa.
Tiedotusvälineet sodassa
Muistakaamme Fox Newsin suhtautuminen vuonna 2003 niin voimme ymmärtää, kuinka paljon tiedotusvälineet voivat tehdä voittoa sodasta - jopa lietsoa sitä, jos tarpeellista. Al-Jazeera on myös saanut kuuluisuutta ja lisää katsojia Afganistanin ja Irakin sotien seurauksena. Missä tahansa maassa useimmat kaupalliset julkaisutoiminnan harjoittajat - televisiossa, radiossa, internetissä tai paperilla - ovat tehneet voittoja sodilla. Tietenkään kaikilla konflikteilla ei voi tehdä rahaa, sillä jotkut niistä jäävät tuntemattomiksi tai suuren yleisön unohtamiksi - erityisesti, jos draamaa ei näytetä TV:ssä. Niinpä esimerkiksi Tshetshenian konflikti Venäjällä näyttäytyy medioissa taas silloin kun koulujen oppilaat tai teatteriyleisö seuraavan kerran joutuu panttivangeiksi ... mainosten ja erikoisuutislähetysten vuorotellessa vastaanottimissamme.