Artikkeli on käännös War Resisters' Internationalin artikkelista Military Service in the United States.
Yhdysvaltojen perustuslaki ei mainitse asevelvollisuutta. Pakollinen asepalvelus asetetaan "Military Selective Service Act" -nimisessä laissa, jonka mukaan kaikkien 18–26 -vuotiaiden miesten tulee rekisteröityä pakollista asepalvelusta varten. USA:n kongressilla on oikeus säätää rekisteröidyille pakollinen sotilaspalvelus, jos se näkee, että kansallinen turvallisuus vaatii säännöllistä armeijaa suuremman sotajoukon.
Vaikka värväytyminen asevoimiin on tällä hetkellä vapaaehtoista, alemmista sosiaaliluokista tulevien ihmisten osuus armeijassa on suhteettoman korkea. USA:n rauhanliike käyttää tästä nimitystä `köyhien asevelvollisuus'. Myös värillisten ihmisten määrä asevoimissa on suhteettoman korkea. Viimeaikaiset raportit viittaavat kuitenkin siihen, että tämä suuntaus on muuttumassa. Armeijauraa suunnittelevien nuorten mustien miesten määrä on laskenut 59 % vuoden 1989 jälkeen. Myös sotilasuraa suunnittelevien nuorten valkoisten miesten määrä on laskenut, mutta vain 19 %. Värväytyminen on mahdollista 17 ikävuodesta alkaen.
Asevelvollisuusjärjestelmä
Military Selective Service Actin mukaan kaikki 1.1.1963 jälkeen syntyneet miehet ovat velvollisia rekisteröitymään "60 päivän jakson aikana, joka alkaa 30 päivää ennen kahdeksattatoista syntymäpäivää" ja sen jälkeen ilmoittamaan asevelvollisuusviranomaisille osoitteenmuutoksista kymmenen päivän sisällä aina 26-vuotispäivään saakka.
Laki ei tarjoa mahdollisuutta rekisteröityä aseistakieltäytyjänä eikä siinä mainita mitään erityisiä menettelytapoja aseistakieltäytyjien varalta. Conscience and Peace Tax International -järjestön mukaan "merkittävää on, ettei kukaan rekisteröitymään velvollinen voi laillisesti välttyä siitä aseistakieltäytymisen johdosta. Uudelleen käyttöön otetun rekisteröitymismenettelyn puitteissa ei myöskään ole mitään mahdollisuutta virallisesti vaatia aseistakieltäytyjän asemaa rekisteröitymisen yhteydessä, mikä aikaisemmin oli itse asiassa pakollinen ajankohta sellaisen vaatimuksen esittämiselle. Lopputulos on se, että niillä joiden omatunto ei salli rekisteröitymistä, ei ole muuta mahdollisuutta kuin rikkoa lakia."
Kieltäytymisestä rekisteröityä pakollista sotilaspalvelua varten voidaan lain mukaan rangaista jopa viiden vuoden vankeudella ja 250 000 dollarin sakolla. Rekisteröitymättä jättäviltä evätään myös liittovaltion tuki koulutuksen hankkimiseen ja työharjoitteluun. Syyte on nostettava viiden vuoden kuluessa, toisin sanoen 31 vuoden ikään mennessä. Itse asiassa historiallisesti syytteen nostamista on käytetty vain viimeisenä keinona, eikä sitä ole käytetty kertaakaan, mikäli asevelvollinen on rekisteröitynyt lain asettaman aikarajan jälkeen. Ketään ei ole tuomittu rekisteröitymisen laiminlyönnin johdosta vuoden 1985 jälkeen.
Käytännössä rekisteröitymispakkoa ylläpidetään kieltämällä rekisteröitymättömiltä etuisuuksia, jotka ovat muiden ulottuvilla. Ne jotka eivät ole rekisteröityneet, eivät voi saada liittovaltion opintolainaa tai apurahoja, eivät voi päästä liittovaltion rahoittamaan työharjoitteluun eivätkä useimpiin liittovaltion tarjoamiin työpaikkoihin. Lisäksi liittovaltio on kehottanut osavaltioita ja kunnallisia päätöksentekijöitä hyväksymään samanlaisia säännöksiä. Lokakuussa 2004 ainakin 20 (asevelvollisuustoimiston mukaan 23) 50:stä osavaltiosta vaati rekisteröitymistä edellytyksenä sille, että voi saada osavaltion tukea korkeamman koulutuksen hankkimista varten ja 17 valtiota kieltäytyy ottamasta rekisteröitymättömiä töihin. Yhdeksän osavaltiota estää rekisteröitymättömiltä pääsyn valtion opistoihin ja yliopistoihin. Osavaltioita on kehotettu myös tekemään rekisteröitymisestä ennakkoehto ajokortin tai valtion hyväksymän valokuvallisen henkilötodistuksen saamiselle. Elokuussa 2004 21 osavaltiota ja Neitsytsaarten territorio olivatkin tehneet näin, lisäksi Illinoisissa asiaa koskeva laki oli odottamassa kuvernöörin hyväksymistä. Lisäksi yksitoista muuta osavaltiota, Colombian piirikunta ja Guamin territorio olivat yhdistäneet ajokortin hakemismenettelyn rekisteröitymismenettelyyn niille, jotka eivät jo ole rekisteröityneet, mutta useimmat eivät olleet tehneet siitä pakollista. Kaiken kaikkiaan vain 11 osavaltiota 50:stä ei kytkenyt korkeamman asteen koulutuksen hankkimista, osavaltion työpaikkoja tai ajokortin hankkimista mitenkään rekisteröitymiseen; 13 osavaltiota taas yhdisti siihen kaikki kolme.
Värväysmenetelmät
Rekisteröitymisen lisäksi myös armeijan värväystoiminta aiheuttaa huolta. Presidentti George Bush vahvisti "Yhtään lasta ei jätetä" -lain 8.1.2002. Kyseessä on tarkkaan suunniteltu vahvistus vuoden 1965 perus- ja toisen asteen koulutusta koskevalle laille, joka muiden asioiden lisäksi toi mukanaan liittovaltion apurahat matalan tulotason alueilla toimiville kouluille ja loi liittovaltion kouluruokailuohjelman. Vaikka uusi laki nautti Washingtonin lainsäätäjien ja politiikantekijöiden laajaa suosiota, se joutui arvostelun kohteeksi hyvin kätketyn säädöksen 9528 johdosta, joka säätelee opiskelijoita ja opiskelijoiden värväystä koskevan informaation levittämistä armeijan värvääjille.
Säädös tarjoaa armeijan värvääjille pääsyn opiskelijaa koskevan henkilökohtaisen informaation äärelle. Tämän myötä värvääjät voivat soittaa pyytämättä nuorten ihmisten koteihin ja lähettää heille värväyskirjallisuutta. Vanhemmat, opiskelijat, koulutusaktivistit ja kansakunnan koululaitoksen demilitarisoinnin puolesta toimivat alkavat nähdä laissa säädetyn "avointen ovien" politiikan selkeänä yksityisyyden suojan turvaavan lain (v:lta 1974) rikkomisena.
Lain pakottavat sanamuodot velvoittavat koulut ja liittovaltion avustusta saavat instituutiot noudattamaan sen säännöksiä. Mukautumattomuus saattaa johtaa siihen, että koulu menettää liittovaltion tuen.
Laki sisältää niin kutsutun "poisjättäytymisen" lausekkeen, jonka mukaan: "toisen asteen koulun opiskelija tai opiskelijan vanhempi voi edellyttää, että opiskelijan nimeä, osoitetta ja puhelinnumeroa ei luovuteta ilman vanhemman etukäteen antamaa kirjallista suostumusta, ja paikallinen kouluviranomainen tai yksityinen koulu informoivat vanhempia tästä mahdollisuudesta ja noudattavat asiaa koskevaa vaatimusta ehdottomasti."
Tämä pykälä on kuitenkin kiistanalainen, sillä se ei selitä selkeästi, kuinka koulutuslaitoksen tulee informoida vanhempia tai opiskelijaa tästä mahdollisuudesta. Monet koulut eivät noudata yksityisyyslauseketta tai hautaavat sen koulun alkaessa jaettaviin infopaketteihin, eivätkä selitä paketin sisältöä vanhemmille ja opiskelijoille yksityiskohtaisesti. Koulupiirit eri puolilla maata eivät käytä yhdenmukaisia menetelmiä tiedottaakseen vanhemmille laista. Seurauksena monet vanhemmat eivät välttämättä saa koskaan tietää, että heidän tietonsa on luovutettu armeijalle.
Lisäksi USA:n armeija tarjoaa kouluille ASVAB-testiään, joka on itse asiassa USA:n armeijan sisäänotto- ja sijoittelukoe. Testiä tarjotaan kouluille ilmaiseksi. Sillä on tarkoitus löytää lahjoja ja luonnollisia taitoja, joita pidetään tärkeinä erilaisissa armeijan tarjoamissa tehtävissä.
Armeija käyttää ASVAB:ia tehdäkseen kohdistettua värväystä nuorten joukossa. Värvääjät kiinnittävät erityistä huomiota 11:nen ja 12:nen vuosikurssin opiskelijoihin, jotka saavuttavat testin minimistandardit. He käyttävät testillä saatua informaatiota (tuloksia, nimiä, osoitteita jne.) löytääkseen ja tavoittaakseen niitä nuoria ihmisiä, joiden haluavat värväytyvän riveihinsä. Värvääjät ottavat yhteyttä näihin nuoriin kirjeillä, puhelinsoitoilla ja vierailemalla kodissa ja koulussa. Opiskelija saattaa saada yhteydenottoja värvääjiltä vaikka olisi ilmoittanut, ettei ole kiinnostunut liittymään armeijaan. Yksi usein käytetty taktiikka on jättää opiskelijalle viesti, jossa hänelle kerrotaan sovitusta tapaamisesta värvääjän kanssa, vaikka opiskelija ei olisi koskaan pyytänyt sellaista.
Vaikka armeija on kannustanut kouluja tekemään ASVAB-testin kaikille opiskelijoille, opiskelijoita ei voi pakottaa antamaan tällaista henkilökohtaista informaatiota armeijalle. Valitettavasti jotkut koulut kertovat opiskelijoille, että testi on pakollinen tai yrittävät pakottaa heitä siihen (ahdistelua, pilkkaamista, opinto-ohjaajat kertovat opiskelijoille etteivät auta heitä muuten elleivät he tee testiä). Vaikka koulut saattavat velvoittaa opiskelijoita osallistumaan osavaltion vahvistamaan arviointikokeeseen, ei ole olemassa laillista velvollisuutta, jonka mukaan opiskelijoiden tulee tehdä ASVAB-testi.
Värväystä vastustavien aktivistien vainoaminen
Yhdysvaltojen liittovaltion laki 18 U.S.C $2388 käsittelee "toimintaa, joka vaikuttaa asevoimiin sodan aikana: ... Se, joka Yhdysvaltain ollessa sodassa tarkoituksellisesti aiheuttaa tai yrittää aiheuttaa tottelemattomuutta, uskottomuutta, kapinaa tai velvollisuuksista kieltäytymistä Yhdysvaltain asevoimissa tai laivastossa tahi tietoisesti estää Yhdysvaltojen värväys- tai pestaustoimintaa palveluksen tai Yhdysvaltojen vahingoksi tai yrittää sitä – tuomittakoon tämän säädöksen perusteella sakkoon tai vankeuteen enimmillään kahdeksikymmeneksi vuodeksi, tai molempiin." Samanlainen rikoslain pykälä on voimassa Floridassa – muista osavaltioista ei ole tietoa.
Vaikka näiden säädösten perusteella ei ole nostettu syytteitä 1940-luvun jälkeen ja niitä voidaan pitää perustuslain vastaisina tämän päivän standardien perusteella, niiden olemassaolo saattaa toimia pelotteena värväystä vastustaville aktivisteille.
Kirjoista löytyviä käyttämättömiä säädöksiä huolestuttavampaa on kuitenkin käytännössä tapahtuva vainoaminen, joka kohdistuu värväystä vastustaviin aktivisteihin, jotka protestoivat armeijan värvääjien läsnäoloa lukioissa tai yliopistojen kampuksilla vastaan tai tarjoavat vastainformaatiota värväyksen kohteille. Alla on muutamia esimerkkejä:
- Kolme New Yorkin kaupunginyliopiston (CCNY) opiskelijaa ja yksi henkilökunnan jäsen pidätettiin, koska he osallistuivat rauhanomaiseen mielenosoitukseen armeijan värvääjiä vastaan kampuksella järjestetyillä uramessuilla maaliskuussa 2005. Yksityiset turvallisuushenkilöt kävivät Justino Rodriguezin ja Nicholas Bergreenin kimppuun ja kumpikin sai syviä ruhjeita. Yliopisto erotti myös määräajaksi kolmannen opiskelijan, Hadas Theirin, joka ei ollut tehnyt muuta kuin ottanut valokuvia mielenosoituksesta. Todistajat kertoivat, että vartijat vetivät Theiriä hiuksista pidätyksen aikana.
Kaikkia kolmea syytettiin virkailijan kimppuun käymisestä, pidätyksen vastustamisesta ja rauhan häiritsemisestä. Kaksi päivää myöhemmin oppilaitoksen henkilökunnan jäsen Carol Lang pidätettiin työpaikaltaan ja asetettiin syytteeseen mielenosoitukseen liittyvien syiden johdoista.
- Maaliskuun alkupuolella yli 150 San Franciscon valtionyliopiston (SFSU) opiskelijaa osallistui Opiskelijat sotaa vastaan -järjestön ja muiden ryhmien organisoimaan protestiin, jossa vastustettiin armeijan värvääjien läsnäoloa koulun sponsoroimilla uramessuilla. Joukko saapui messupaikalle ja ympäröi värvääjien pöydät. Kun ilmavoimien värvääjät jäivät odottamaan mielenosoituksen päättymistä, mielenosoittajat aloittivat rauhanomaisen istumamielenosoituksen ja opintotilaisuuden. Seuraavana päivänä värvääjät palasivat SFSU:n uramessuille. Välittömästi kun kaksi aktivistia saapui messualueelle, kahdeksan poliisia poisti heidät väkivalloin opiskelijakeskuksesta, työnsivät heitä ja väänsivät yhden aktivistin kättä. Kun muut kysyivät miksi hänet pakotettiin poistumaan, hänet työnnettiin oviaukkoon, sanottiin että hän muodostaa paloturvallisuusriskin siinä seisoessaan ja potkittiin ulos rakennuksesta.
Tapahtumaa seuranneina viikkoina joukko Students Against Warin jäseniä sai yliopiston hallinnolta virallisia "tapaamisilmoituksia". Kirjeissä sanottiin, että oli vastaanotettu valituksia ja jokaisen opiskelijan tulee tavata henkilökohtaisesti oikeusvirkailija. Kirjeet painottivat, että tapaamisten tulee olla luottamuksellisia eikä niissä informoitu opiskelijoita rikkomusten luonteesta.
- UW-Madisonissa 25 opiskelijaa uhattiin pidätyksellä, mikäli he jatkaisivat rauhanomaista mielenosoitustaan armeijan ja CIA:n värvääjien läsnäoloa koulunsa uramessuilla vastaan, vaikkei yksikään poliisi tai viranomainen kyennyt osoittamaan, mitä kampuksen sääntöä he rikkoivat.
- Torstaina 29.9.2005 30 Holyoken korkeakoulun (HCC) opiskelijaa osallistui rauhanomaiseen mielenosoitukseen Kansalliskaartin värväyspöydän luona koulun kahvilassa. Mielenosoituksen järjesti HCC:n sodanvastainen koalitio, joka on kampusten sodanvastaisen verkoston osasto.
Poliisin hyökkäys alkoi kun kampuksen turvallisuuspäällikkö Peter Mascaro sieppasi opiskelijan käsistä kotitekoisen kyltin, jossa luki "kytät on tekopyhiä" kutsuen sitä "sopimattomaksi". Poliisimies Scott Landry kävi kiinni opiskelijaan ja yhdessä kolmen muun poliisin kanssa nosti hänet ilmaan ja kävi hänen kimppuunsa. Kun muut opiskelijat tulivat puolustamaan häntä, Landry kävi käsiksi toiseen opiskelijaan, Charles Petersoniin – joka todistajien mukaan käyttäytyi maltillisesti koko mielenosoituksen ajan – ja painoi hänet niskaotteella maahan ja suihkutti kaasua hänen kasvoilleen. Sen jälkeen kahvilaan saapui noin 20 mellakkavarusteisiin ja kaasunaamareihin sonnustautunutta valtionpoliisia. Kun yksi opiskelija yritti lähteä paikalta, hän huomasi 10-15 poliisiviranomaisen osoittavan häntä aseella. Vain vaivoin opiskelijat kykenivät hajaantumaan rauhanomaisesti.
Yllämainitut vainotoimenpiteet ovat vastoin kansainvälisen kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 19:ttä ja 21:stä artiklaa. 19. artikla turvaa ilmaisunvapauden ja 21. artikla kokoontumisvapauden.
Armeijasta eroaminen
Vaikka USA:lainen sotilashenkilöstö on liittynyt armeijaan vapaaehtoisesti, palveluksen aloittamisen jälkeen armeijasta eroon pääseminen ei ole aina helppoa, erityisesti jos sitä yrittää ennen palvelussopimuksen päättymistä. Lääketieteellisten ja muiden vapautusperustelujen – joiden soveltamisesta päättävät yksin sotilasviranomaiset – lisäksi on vain hyvin harvoja tapoja, joilla sotilas voi yrittää itse lopettaa sopimuksensa.
Ihmisoikeuksien suhteen kaksi asiaa on erityisen kiinnostavia: aseistakieltäytymisoikeus ja sotilaan palvelussopimuksen pidentäminen ilman kyseisen sotilaan suostumusta.
Aseistakieltäytyminen
Pakollinen armeijaan rekisteröityminen ei sisällä aseistakieltäytymismahdollisuutta, mutta mikäli kongressi päättää kutsua asevelvolliset pakolliset sotilaspalvelukseen, heillä on oikeus aseistakieltäytymiseen Military Selective Service Actin pykälän 6j mukaan: "mitään tämän säädöksen sisältämää ei voi selittää niin, että sen perusteella voitaisiin velvoittaa kenenkään henkilön, joka uskonnonharjoituksen ja vakaumuksen perusteella tietoisesti vastustaa sotaan osallistumista kaikissa muodoissaan, osallistumaan taisteluharjoitukseen ja palvelemaan Yhdysvaltojen asevoimissa."
Tällä hetkellä tämä on kuitenkin hypoteettista, sillä Yhdysvaltojen armeija ei käytä asevelvollisuutta. Tämän hetkisessä tilanteessa, jossa armeija kostuu kokonaan vapaaehtoisesti värväytyneistä, aseistakieltäytyjäksi haluava armeijan henkilökunta voi hakea uudelleensijoittamista ei-taisteleviin tehtäviin tai vapautusta asevoimista puolustusministeriön direktiivin 1300.6 perusteella (21.11.2003).
Direktiivi määrittää menettelytavan, jolla aseistakieltäytyjän aseman voi saada. Se myönnetään vain aseistakieltäytyjälle, "joka omantunnon perusteella vastustaa osallistumista sotaan kaikissa muodoissa; jonka vastustus perustuu uskonnonharjoitukseen ja vakaumukseen; ja jonka vakaumus on aito ja syvä." Direktiivi määrittää vakaumuksen seuraavasti:
"Usko on ulkoinen voima tai olento tahi syvästi vaalittu moraalinen tai eettinen vakaumus, jolle kaikki muu on alisteista tai josta kaikki muu on viime kädessä riippuvaista, ja jolla on valta tai voima vaikuttaa moraaliseen hyvinvointiin. Ulkoisen voiman tai olennon ei tarvitse olla jumaluus perinteisessä mielessä, vaan se voi olla vilpitön ja merkityksellinen vakaumus, joka valtaa kantajansa elämässä paikan tavalla, joka on verrattavissa tapaan, jolla Jumala valtaa paikan toisten elämässä, tai, mikäli kyseessä on syvästi vaalittu moraalinen tai eettinen vakaumus, jota vaalitaan samalla pitäytyneisyydellä ja omistautuneisuudella kuin perinteistä uskonnollista vakaumusta. Käsite "uskonnonharjoitus ja vakaumus" voi viitata myös vain moraaliseen tai eettiseen vakaumukseen, vaikkei hakija itse luonnehtisi tätä vakaumusta perinteisessä mielessä "'uskonnollisiksi" tai avoimesti luonnehtisi sitä ei-uskonnollisiksi. Käsite "uskonnonharjoitus ja vakaumus" ei sisällä vakaumusta, joka perustuu yksinomaan poliittisiin pohdintoihin, pragmatismiin, tarkoituksenmukaisuuteen tai poliittisiin näkemyksiin."
Direktiivi ei anna oikeutta vapautukseen aseistakieltäytymisen perusteella, vaan sanoo: "Kuitenkin, sotilaspalveluksen tehokkuuden ja suorituskyvyn vaatimusten vuoksi hakemus tulla luokitelluksi aseistakieltäytyjäksi ja sotilaallisia velvollisuuksia koskeva helpotus tai rajoitus sen seurauksena myönnetään siinä määrin, kuin on mahdollista ja kohtuullista..." Tämä tarkoittaa sitä, että todellisuudessa aseistakieltäytymisoikeus on alisteinen sotilaalliselle tehokkuudelle ja suorituskyvylle.
Aseistakieltäytymistä hakevan täytyy jättää kirjoitettu hakemus ja hän joutuu papin, sotilaspsykiatrin ja oikeusupseerin haastateltavaksi. Kirjallisessa hakemuksessa tulee selittää:
- mitä hakijan vakaumus sanoo sotaan osallistumisesta
- kuinka tämä vakaumus on muuttunut armeijapalvelukseen astumisen jälkeen
- milloin ja miksi hakijan vakaumus estää häntä edelleen palvelemasta armeijassa
- kuinka hakijan jokapäiväinen elämä on muuttunut hänen vakaumuksensa seurauksena.
Lopullisen päätöksen hakemuksesta tekee kyseisen aselajin pääesikunta.
Olemassa olevat, Yhdysvaltojen armeijassa palvelevien aseistakieltäytymisoikeutta koskevat säännökset eivät ole Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvoston standardien mukaisia. Hakemusmenettely ei noudata säännöstä, jonka mukaan tulee olla "riippumattoman ja puolueettoman päätöksentekoelimen tehtävä määrittää, perustuuko aseistakieltäytyminen kussakin erityistapauksessa aitoihin motiiveihin ottaen huomioon velvoitteen olla syrjimättä aseistakieltäytyjiä heidän vakaumuksensa luonteen perusteella", sillä sen toteuttaa kaikissa vaiheissa armeija itse, jota ei voida pitää "riippumattomana ja puolueettomana".
Lisäksi War Resisters' International on huolissaan raporteista, jotka kertovat vapautusta aseistakieltäytymisen perusteella hakeneiden sotilaiden vankeustuomioista ja ahdistelusta:
Kent (nimi muutettu)
Hän kertoi armeijan oikeusavustajalle Saksassa, ettei kulu päiväkään ilman että joku tuo esille sen, että hän on aseistakieltäytyjä. Harjoitusten aikana hän on ainoa sotilas, joka ei kanna asetta. Hänen komentajansa sulkevat ovensa häneltä säännönmukaisesti ja hänelle annetaan töitä ja tehtäviä, joita kukaan muu hänen yksikössään ei halua tehdä.
Camilo Mejia, USA:n armeija
Perjantaina 21.5.2004 Fort Stewardin erikoiskenttätuomioistuin tuomitsi USA:n kansalliskaartin kersantin Camilo Mejian vuodeksi vankeuteen. Lisäksi hänen sotilasarvonsa alennettiin, osa hänen palkastaan takavarikoitiin ja hänet vapautettiin palveluksesta huono käyttäytymisen takia. Camilo Mejiaa syytettiin karkaamisesta, vaikka hän haki aseistakieltäytyjän asemaa.
Camilo Mejia piiloutui palattuaan palveluksesta Irakista lepo- ja rentoutumislomalle valmistellakseen aseistakieltäytymishakemustaan, joka sittemmin hylättiin. Camiloa pidettiin vangittuna Fort Sillin sotilasvankilassa Oklahomassa, koska hän oli kieltäytynyt osallistumasta sotaan. Hän valitti tuomiostaan. Hänet vapautettiin vankilasta 15.2.2005.
Kevin Benderman
Kevin Benderman oli palvellut armeijan mekaanikkona kymmenen vuotta, kunnes palveltuaan Irakissa 2003 hänessä kehittyi moraalinen ja uskonnollinen vastustus Irakin sotaa vastaan ja hän kieltäytyi lähtemästä uudelleen palvelemaan sinne. Nähdessään hävityksen Irakissa ja tutkittuaan sekä Raamattua että Koraania Kevin Benderman jätti aseistakieltäytymishakemuksen 28.12.2004.
Hänen hakemuksensa hylättiin 27.4. ja hänet tuomittiin kenttätuomioistuimessa 15 kuukaudeksi vankeuteen. Amnesty International pitää hänen sodanvastustustaan aitona ja luotettavana ja toteaa myös, että hän pyrki käyttämään mahdollisuudet vapautua sotilaallisista velvoitteistaan, ja näin ollen pitää häntä mielipidevankina.
Kansalliskaartin asiantuntija Katherine Jashinski
Jashinski liittyi USA:n armeijaan huhtikuussa 2002. Hän haki aseistakieltäytyjän statusta kesäkuussa 2004. 18 kuukauden ajan, kun päätöstä hakemuksesta ei oltu tehty, hän kunnioitti sitoumustaan armeijaa kohtaan ja teki kaiken mitä häneltä vaadittiin. 6.10.2005 armeijan aseistakieltäytymishakemuksia arvioiva lautakunta hylkäsi hänen hakemuksensa. Hän nosti jutun liittovaltion tuomioistuimessa pyytäen, että tuomari vapauttaa hänet armeijasta.
10.11.2005 San Antonion piirioikeuden tuomari Orlando Garcia hylkäsi pyynnön ilmoittaen, että "yhden sotilaan intressit eivät ole painavampia kuin koko maan intressit." 13.11.2005 hänet määrättiin Ft. Benningiin viemään loppuun aseharjoitukset. Hän on kieltäytynyt harjoittelemasta aseiden kanssa. Hän odottaa parhaillaan rangaistusta.
"Hävikinesto"-määräykset
Liikekannallepanon aikana USA:n presidentti voi "kumota väliaikaisesti kaikki lailliset määräykset, jotka koskevat kenen tahansa asevoimien jäsenen ylenemistä, palveluksesta poistumista tai erottamista." (10 USC §12305(a)). Sotavoimien jäsenet, joiden värväytymisaika on päättynyt, voidaan määrätä ilman vapaaehtoista suostumusta jäämään palvelukseen ja siirrot valmiusreserviin ja varareserviin sekä hallinnolliset palveluksesta vapauttamiset voidaan keskeyttää.
Joitakin esimerkkejä:
Carl Webb
38-vuotias Carl Webb on Texasin kansalliskaartin jäsen ja USA:n armeijan veteraani. Vuonna 2001, palveltuaan seitsemän vuotta, hän värväytyi kansalliskaartiin palvellakseen vielä kolme vuotta. Hänen palvelusjaksonsa päättyi 22. elokuuta, mutta alle kolme kuukautta ennen tämän ajanjakson päättymistä hänelle ilmoitettiin, että palveluksen päättymistä on yksipuolisesti lykätty ja hänet lähetetään Fort Hoodiin koulutettavaksi ja siirretään marraskuussa Irakiin.
Webb on yksi monista reserviläisistä, joka on pakotettu palvelemaan Irakin sodassa "hävikinesto" -ohjelman perusteella. "Tässä politiikassa on käytännössä kysymys epävirallisesta asevelvollisuudesta," Webb sanoi. "Kyseessä on asevelvollisuus vastoin henkilön tahtoa." Webbin näkemyksen mukaan "sota on epäeettinen ja laiton USA:n aggressio. Kysymys on öljystä ja voitoista." Carl Webb olettaa joutuvansa vankeuteen toimiessaan omantuntonsa mukaan.
Emiliano Santiago
Emiliano Santiago liittyi Oregonin kansalliskaartiin 28.6.1996 pian lukiosta valmistuttuaan. Hän palveli kunniallisesti, yleni kersantiksi ja vapautettiin palveluksesta kesäkuussa 2004 palveltuaan kaartissa kahdeksan vuotta.
Lokakuussa 2004, yli kolme kuukautta vapautumisen jälkeen, hallitus määräsi Santiagon sopimuksen uudeksi umpeutumispäiväksi jouluaaton vuonna 2031 (!). Santiagon yksikkö määrättiin ilmoittautumaan Fort Sillin varuskunnassa Oklahomassa 2.1.2005.
Kuitenkin "hävikinesto"-määräykset ovat lailliselta kannalta ongelmallisia:
– "Hävikinesto" loukkaa säädöksiä, jotka kieltävät vapaaehtoisuuteen perustumattoman värväytymissopimusten jatkamisen silloin, kuin kongressi ei ole julistanut sotaa tai kansallista hätätilaa
– Säännös, joka takaa presidentille vallan kumota väliaikaisesti palveluksesta erottamista ja vetäytymistä koskevat lait milloin vain, kun reserviläiset suorittavat aktiivipalvelusta, delegoi perustuslain vastaisesti kongressille kuuluvan vallan "rakentaa armeija" sallimalla veteraanien vapaaehtoisuuteen perustumattoman "asevelvollisuuden" hallintokoneiston (ja armeijan) päähänpistosta
– "Hävikinesto" on mielivaltaista ja epäluotettavaa, koska väitetty oikeutus perustuu väärään informaatioon (tai informaatiota on kieltäydytty antamasta), ja näin ollen se loukkaa palveluksessa olevien oikeuksia
– "Hävikinesto" rikkoo palveluksessa olevien värväytymissopimuksia. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) sopimusten ja suoritusten soveltamista käsittelevä asiantuntijakomitea (CEACR) on käsitellyt ammattisotilaiden palveluksesta eroamisen mahdollisuutta kahdesti vuoden 1930 pakkotyösopimuksen perusteella. CEACR "korostaa, että vapaaehtoisesti värväytyneiltä sotilashenkilöiltä ei voi riistää rauhanaikaista oikeutta lopettaa palvelus kohtuullisen ajan puitteissa, joko määrättyinä ajankohtina tai ennakkoilmoituksen perusteella niiden edellytysten puitteissa, joita normaalisti voidaan vaatia palveluksen jatkuvuuden turvaamiseksi."
Pakkotyön kieltävän sopimuksen mukaan vain "työ tai palvelus, jota edellytetään pakollista asepalvelusta koskevan lainsäädännön puitteissa puhtaasti sotilaallisluontoisiin tarkoituksiin" on pakkotyömääritelmän ulkopuolella – näin ollen ne, jotka värväytyvät sotilaspalvelukseen vapaaehtoisesti, kuuluvat sopimuksen piiriin.
Vaikka CEACR rajaa oikeuden lähteä armeijasta "kohtuullisen ajan puitteissa" vain rauhan aikaan, on huomautettu, ettei Yhdysvallat ole muodollisesti julistanut sotaa eikä näin ollen laillisesti ole sotatilassa.
Lisäksi "hävikinesto" -toiminnassa ei ole kysymys vain oikeudesta lopettaa palvelus armeijassa, vaan se merkitsee yksipuolista (sotilaallisen) työsopimuksen pidentämistä.
Johtopäätös
Tämä raportti tarjoaa vain pienen silmäyksen Yhdysvaltojen asevoimiin liittyviin ihmisoikeusongelmiin – näkökulmasta, joka rajoittuu sotaan ja omaantuntoon liittyviin kysymyksiin. Se ei käsittele muita ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia USA:n armeijassa: seksuaalisten vähemmistöjen syrjimistä, sukupuolista ahdistelua, joka kohdistuu erityisesti naissotilaisiin sekä ihmisoikeusloukkauksia, joita USA:n armeija on tehnyt Afganistanin, Irakin ja muiden sotilasoperaatioiden yhteydessä.
Kuitenkin tämä raportti osoittaa, että jopa ilman asevelvollisuutta – ilman pakollista asepalvelusta – armeijassa voi olla paljon ihmisoikeuksiin liittyviä ongelmia, erityisesti aseistakieltäytymisoikeuteen ja asevoimista lähtemiseen liittyviä.
Tämä osoittaa, että ihmisoikeusongelmat eivät liity vain tiettyyn armeijan muotoon tai "armeijan rakentamiseen", vaan ne ovat läsnä oleva ilmiö kaikenlaisissa armeijoissa.