Aktiivimme sekä seuraavan Antilimilitaristi-numeromme päätoimittaja Mitja Jakonen totaalikieltäytyy - tässä Mitjan kieltäytymisilmoitus.
"Minä Mitja Jakonen totaalikieltäydyn maanpuolustusvelvollisuudesta (Suomen perustuslaki 127) tällä ilmoituksella 1.9. lähtien vedoten aatteellisin syihin.
Sota ja kiihtyvä asevarustelu ovat jälleen nostaneet päätään globaalisti. Asiantuntijoiden mukaan edessä ovat tiukat vuodet, elämän välttämättömyyksien hinta energiasta ruokaan ja muihin perushyödykkeisiin nousee päivä päivältä, ja maailmanpoliittinen tilanne on kiristynyt 1900-lukua muistuttaviin synkeisiin asetelmiin. Pääsyylliset uusimpaan kriisivyyhtiin löytyvät autoritääristen valtioiden johdosta, jotka ovat kasvattaneet maidensa sotakoneistoja kohtuutonta elintasoa ylläpitävien jälkiteollisten valtioiden rahalla. Jälkiteollisissa länsimaissa motiivina kaupankäynnille autoritääristen valtioiden kanssa on ollut pääsy maaperästä riistettyihin fossiilisiin polttoaineisiin ja orjatyöllä tuotettuihin hyödykkeisiin. Tällä politiikalla globaali uusliberaali talous on ajanut ympäristön ja yhteiskuntamme todellisen ekologisen kestävyyskriisin partaalle.
On selvää, että Suomen turvallisuuspoliittinen doktriini roikkuu häpeällisellä tavalla nykypäivän vaatimuksista jäljessä. Edessämme on kriisi, jota ei voi ratkaista militaristisin keinoin - ei lävistää pistimellä tai ampua ohjuksella. Ympäristökatastrofi ja sen lieveilmiöt ovat syvällisin turvallisuusuhka, jonka yhteiskuntamme ja lajimme tulee seuraavien vuosikymmenien aikana kohtaamaan. Tästä kaikkia koskettavasta ja erittäin hälyttävästä turvallisuusuhasta huolimatta valtiomme ei osoita riittävästi konkreettisia resursseja eli rahaa ja työvoimaa ympäristökriisiin valmistautumiseen ja sen kohtaamiseen. Samalla kuitenkin sotavarusteluun ja Nato-budjetointiin valmistaudutaan vuotamaan 2% bruttokansantuotteesta.
Uskon järkkymättä siihen, että jos todella haluamme välttää autoritääristen valtioiden tuhoisan tien, ihmisen sitouttaminen tappamisen opetteluun toimii omia periaatteitamme vastaan. Käytännössä yhteiskuntamme toimii kuitenkin toisin, sillä asepalvelukseen ohjaavat motivaattorit ovat väärät. Asepalveluksen lyhyempi kesto, nuorison militarisointiin pyrkivä mielipiteen muokkaus sekä nuori ikä, jossa valinta asepalveluksesta joudutaan tekemään, ovat keinoja, joilla asepalvelusinstituutiota pidetään voimissaan. On syytä kysyä, lähteekö nuori asepalvelukseen todella vapaasta tahdostaan ja parhaan tiedon valossa vaiko sosiaalisen ja poliittisen paineen takia sekä lyhyemmällä palvelusajalla houkuteltuna
Vaikka itse pyrin aktiivisesti rakentamaan rauhanomaista yhteiskuntaa, ymmärrän kuitenkin näkökulman, jossa jonkinlainen vapaaehtoisuuteen perustuva asepalvelusjärjestelmä on tarpeellinen. Siksi ehdotan, että näköalattoman militaristisen turvallisuuspolitiikan sekä sukupuolen pohjalta syrjivän ja kestonsa vuoksi rangaistusluontoisen siviilipalvelusjärjestelmän tilalle kehitetään Ympäristöministeriön valvoma kansalaispalvelusjärjestelmä. Sen kesto olisi kaikille tasavertaisesti 6 kuukautta. Tässä aseettomassa palveluksessa pääpainotus olisi ekologisen jälleenrakennuksen tehtävissä. Tämä tarkoittaisi töitä energiaomavaraisuuden takaamisen, ruokaomavaraisuuden kasvattamisen, luonnonympäristöjen ennallistamisen, ympäristöntutkimuksen, vihreiden teknologioiden kehittämisen, ympäristökasvatuksen ja vihreän teollisuuden edistämisen parissa. Tällaisen palvelusjärjestelmän kautta voisimme vähentää riippuvuuttamme ulkomaisesta tuotannosta ja haavoittuvuuttamme globalisaation kriisien edessä. Voisimme aktiivisesti rakentaa yhteiskuntaa, joka kykenee harkittuun ja rauhanomaiseen toimintaan myös epävakaissa maailmanpoliittisissa tilanteissa.
Käynnissä olevan ympäristökatastrofin ja siitä seuraavien monipuolisten yhteiskunnallisten kriisien hallitseminen ja kestäminen vaatii yhteiskunnaltamme tulevaisuudessa paljon resursseja ja konkreettista työtä. Tätä työtä ei voi jättää markkinaliberalismin periaatteiden varaan, yritysmaailmaan kun ei ympäristökysymyksissä tai kansakunnan resilienssin rakentamisessa ole luottamista. Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että tappaminen on aina ihmisoikeuksien riistämistä toiselta ihmiseltä - sen sijaan elollisen ympäristön suojelu kaikissa muodoissaan on ihmisen ja yhteiskunnan velvollisuus ja vastuu."