Olen Miro Puranen, tällä hetkellä Helsingissä asuva ja opiskeleva 24- vuotias tanssitaiteilija. Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, Reisjärven peräkylältä Köyhänperältä. Siellä asuin 19-vuotiaaksi, minkä jälkeen muutin Tampereelle opiskelemaan tanssia konservatorioon. Valmistumisen jälkeen tein vuoden tanssijan sekä tanssinopettajan töitä. Syksyllä 2019 aloitin siviilipalvelukseni Kajaanissa Routa Companylla. Routa Company on omien sanojensa mukaan: "...kainuulainen nykytanssin tuotantokeskus, jonka tehtävä on tuottaa, kehittää ja mahdollistaa monimuotoisia ja persoonallista tanssitaidetta. Routa on osa Pohjoisen tanssin aluekeskuksen ja Kajaanin vireää kulttuurikenttää".
Oma palvelukseni sisälsi paljon tanssijantyötä sekä tanssiryhmän pyörittämiseen liittyviä tuotannollisia tehtäviä, kuten teosmyyntiä, markkinointia ja viestintää. Vuoden aikana pääsin tekemään töitä Kajaanin Kaupunginteatterin musiikkikuvaelmassa Laila, joka kertoo legendaarisen Laila Kinnusen elämästä. Sen lisäksi Roudan kanssa teimme ulkoilmaesityksen Valo Minusta sekä lasten tanssiteoksen Punahilkka?, jossa vuorollamme kolme esiintyjää esitti kutakin roolihahmoa (Punahilkka "Hile", susi sekä mummi).
Palvelukseni Roudalla oli aivan upea kokemus. Tuolloin ryhmässä työskenteli minun lisäkseni viisi muuta työntekijää, ja he kaikki ottivat minut vastaan yhdenvertaisena työntekijänä, sen sijaan, että olisin vain kahvia keittävä apupoika. Palvelukseni valitettavasti keskeytyi koronan takia. Kaikki esitykset ja itse suunnittelemani sekä myymäni tanssikurssit Ouluun, Turkuun ja Tampereelle peruttiin, eikä minulla ollut enää tekemistä Kajaanissa. Lopulta tein kaksi viimeistä kuukautta etätöitä silloisen tyttöystäväni luota Raumalta käsin.
Kokonaisuudessaan kokemus oli todella avartava. Vietin upean vuoden Kajaanissa tehden sitä mitä rakastan ja samalla tutustuin mitä upeimpiin ihmisiin. Kuukausi Lapinjärvellä oli ikimuistoinen. Vaikka pandemia loi palvelukselle epämääräisen lopetuksen, olen todella iloinen kaikesta, mitä sain siviilipalvelukseltani.
Kaksikymppiseksi asti ajattelin suorittavani asevelvollisuuden. Silloin se tuntui niin itsestäänselvyydeltä, etten juurikaan osannut kyseenalaistaa valintaa. Kun kuulin, että voisin suorittaa siviilipalveluksen teatterissa tai tanssiryhmässä, mieleni muuttui hyvin pian. Ilman tätä mahdollisuutta olisin todennäköisesti koittanut päästä soittokuntaan, ja jos se ei olisi onnistunut, olisin suorittanut puolivuotisen asevelvollisuuden. Valinta siviilipalveluksen suorittamisesta ei ollut tuolloin arvokysymys. Kunnes kävin koulutusjakson Lapinjärvellä.
Valitsin koulutusjaksolla VäkE:n (väkivallan ennaltaehkäisy) ryhmän. Oli todella mielenkiintoista viettää kuukausi hienoilla luennoilla suurin piirtein saman ikäisten ihmisten kanssa, jotka valtio identifioi miehiksi. Pähkinänkuoressa VäkEn:n sanoma oli, että tyytyväinen ja tasapainoinen ihminen ei käytä väkivaltaa. Aiheet veivät itseni vahvasti toksisen maskuliinisuuden kysymysten ääreen. Koko kuukauden ajan olin turhautunut siitä, että juuri nämä asiat ovat sellaisia, jotka tulisi käydä aseellisen palveluksen suorittavien kanssa. Juuri ne ongelmakohdat, joita tutkimme luennoilla, ovat hyvin vahvasti läsnä aseellisen palveluksen rakenteissa. Nämä havainnot perustuvat pelkästään siihen, mitä olen kuullut armeijasta. Tosin tiedostan kyllä, että kuvani armeijasta on puutteellinen, sillä itse en viettänyt siellä päivääkään.
Myös pasifistiset ajatukset alkoivat kutsua enemmän koulutusjakson aikana. Koen, että lajina meillä on kaikki taito kyetä tulla toimeen ilman väkivaltaa, jos vain todella haluamme. Ehkä joskus ymmärrämme olevamme kaikki samaa kansalaisuutta, maan kansalaisia, emmekä toisillemme vaarallisia muukalaisia. En silti usko ratkaisun olevan sekään, että juuri nyt luopuisimme kaikesta puolustusvoimastamme, mutta haluan siitä huolimatta laittaa oman ääneni ja panokseni väkivallattomaan konfliktin ratkaisuun. Näin suuret muutokset ottavat aikaa integroitua kulttuuriin ja sitä mukaa ajatusmalleihin ja käyttäytymiseen. Me jatkamme haaveilua, John Lennon!
KUVA: REIJO HAUKIA
Palaa sivulle Kokemuksia siviilipalveluksesta