Olen kotoisin Muoniosta ja ensimmäiseltä ammatiltani muusikko, joksi valmistuin Tornion Pop & Jazz Konservatorio Lappiasta vuonna 2011. Sivarin suoritin valmistumisen jälkeen Tornion nuorisotoimella nuoriso-ohjaajana ja siitä sitten muutin 2012 Ouluun, jossa olin 6 kuukautta Taide ja mediapaja Wankkurissa pajatyöntekijänä ja pari kuukautta sen jälkeen Oulun kaupungilla tapahtuma-avustajana. Vuonna 2013 lähdin Mikkeliin opiskelemaan yhteisöpedagogiksi. Koulutuksen aikana sain muun muassa harjoitteluita luettua hyväksi suorittamani sivarin vuoksi. Opintojen lopussa muutin pk-seudulle, jossa tein vähän kunnallista nuorisotyötä ja sitten valmistumisen jälkeen 2017 melkein heti pääsin Adoptioperheet ry:hyn nuorisotoiminnan kehittäjäksi (Paikka auki -avustusohjelman myötä) ja työskenneltyäni kolmella eri tittelillä (nuorisotoiminnan kehittäjä, vapaaehtoistoiminnan koordinaattori ja vertaistoiminnan suunnittelija) saimme viimein rahoituksen hankkeeseen ja tätä nykyä työskentelen toista vuotta kolmivuotisessa hankkeessa adoptoitujen vertaistoiminnan projektipäällikkönä.
Sivarissa tein nuoriso-ohjaajan hommia eli pitkälti tilatyötä eri nuorisotiloilla ja mm. skeittiparkissa. Hommiin kuului myös tapahtumien suunnittelua, niissä erilaisia tehtäviä sekä jalkautuvaa nuorisotyötä esimerkiksi uutena vuotena ja koulujen päättäjäisten aikaan. Lisäksi omia intohimoja on graafinen suunnittelu, ja pystyin hyödyntämään tätä myös sivarissa tekemällä erilaisia mainoksia ja julisteita. Sivarin jälkeen sain sitten myös tästä graafisesta suunnittelusta ihan palkkaakin, kun heillä oli edelleen tarvetta tekijälle.
Nuorempana mietin varusmiespalvelusta ja siinä erityisesti soittokuntaa sillä musiikki oli lähellä sydäntä jo nuoresta asti. Siviilipalvelusta ei Muonion kokoisessa pienessä lappilaiskylässä muistaakseni missään vaiheessa edes oikein mainittu. Ja todennäköisesti olisi auottu rankasti päätä, jos sellaista olisi ääneen harkinnutkaan. Kutsunnoista (olikohan 2007) en paljoa muista, mutta uskoisin, että sielläkään ei asiasta juuri kerrottu. Muusikko-opintojen aikana kuulin opiskelukavereiltani sivarista sekä heidän kokemuksiaan ja vakuutuin, että se olisi ennemmin minun juttuni kuin varusmiespalvelus. Sitten kun vielä pystyin yhdistämään sivarin ja nuorisoalan, jota siinä vaiheessa harkitsin ehkä lähteväni joskus opiskelemaan, niin se sinetöi päätöksen.
Työ tuntui omalta jutulta ja sivarivuosi oli oikein mukava. Torniossa oli kiva työporukka ja koen, että minut otettiin mukaan yhtenä nuoriso-ohjaajana vaikka varsinaista koulutusta siihen ammattiin ei ollutkaan. Nuorisotyössä pääsi tekemään monenlaisia juttuja mm. tilatyötä, graafista suunnittelua, valokuvausta, jalkautuvaa nuorisotyötä ja tapahtumien järjestämistä. Nuorten kohtaaminen oli työssä kaikkein parasta ja sivarijakso vahvisti tunnetta, että nuorisotyö voisi olla oma juttu.
Yllättävä ja aika merkittävästi elämääni vaikuttanut sattuma kävi sivarissa, kun poljin eräänä päivänä palveluspaikalle pyörällä ja pienemmällä tiellä lähdin ohittamaan roska-autoa, joka lähtikin yhtäkkiä peruuttamaan ja törmäsi minuun. Niinkin mittavilla vammoilla selvisin, että vasemman käden pikkurillin rystynen jäi ohjaustangon ja roska-auton väliin ja pieni pala luuta irtosi rystysestä. Vahinko olisi ollut lähes minimaalinen (koska olen oikeakätinen), jos toinen pääinstrumenteistani ei sattuisi olemaan kitara ja en olisi juuri valmistunut ammattimuusikoksi. Sormi leikattiin muutamaan otteeseen hoitovirheestä johtuen, ja palvelus laitettiin jäihin joiksikin viikoiksi sairausloman ajaksi. Myös sairausloma meinasi aiheuttaa harmaita hiuksia, sillä en saanut tuolta ajalta päivärahaa, mutta myöskään Kela ei myöntänyt sairauspäivärahaa sillä valmistumisestani oli muistaakseni kulunut n. kaksi viikkoa liian pitkään. Onneksi toimeentulotuki pelasti tässä tilanteessa ja sain maksettua vuokran sekä ostettua ruokaa. Kouluun haettuani ja pitkän paperisodan jälkeen sain myös valtiokonttorin myöntämän tapaturmaeläkkeen, jonka avulla uudelleen kouluttauduin yhteisöpedagogiksi.