Palveluksesta vapauttaminen

Suomen lakien mukaan asevelvollinen voidaan vapauttaa palveluksesta terveydellisistä syitä johtuvan palveluskelpoisuuden puutteen tai kaksoiskansalaisuuden perusteella. Vapautuksen myöntämisestä päättävät armeijan kirjoissa olevien kohdalla armeijan aluetoimistot, sivariin hakeneiden kohdalla taas siviilipalveluskeskus. Vapautuksen myöntämisen kriteerit ovat sekä armeijassa että siviilipalveluksessa samat.

Vapautettujen määrä on noussut viime vuosina voimakkaasti: noin neljäsosa asevelvollisista miehistä ei enää suorita mitään palvelusta. Vapautusten määrän lisääntyminen kertoo asevelvollisuusjärjestelmän rapautumisesta: asevelvollisuusjärjestelmä tuottaa paljon enemmän sotilaita kuin mikään realistisen sotilaallisen uhkakuvan kannalta olisi perusteltua.

Vapautus terveydellisin perustein

 

Yleistä

Asevelvollisuuslain (10§) mukaan "asevelvollinen vapautetaan palveluksesta rauhan aikana, jos hänellä on vaikea vamma tai sairaus, joka estää palveluksen asevelvollisena, tai jos hänen todetaan terveydentilansa vuoksi olevan kykenemätön palvelukseen niin pitkän ajan, ettei hänen kouluttamisensa myöhemminkään olisi tarkoituksenmukaista, taikka jos hän on vaaraksi palvelusturvallisuudelle."

Vapautus voidaan myöntää joko kokonaan rauhan ajaksi tai määräaikaisesti korkeintaan kolmeksi vuodeksi, minkä jälkeen palveluskelpoisuus tarkastetaan uudestaan. Useimmat ensimmäisellä kerralla määräaikaisen vapautuksen saaneet vapautetaan myöhemmin kokonaan. Mikäli asevelvollista ei ole todettu kertaakaan palveluskelpoiseksi ennen sen vuoden loppua jona hän täyttää 25 vuotta (eikä hän ole jäänyt luvatta pois kutsunnoista tai palveluskelpoisuuden tarkastuksista), hänet vapautetaan lopullisesti - siis yli 25-vuotiaille ei voi enää antaa määräaikaisia vapautuksia.

Siviilipalvelukseen hakeneiden vapauttamisesta on säädetty siviilipalveluslaissa (26§) vähän lyhyemmin mutta käytännössä samansisältöisesti: "Siviilipalveluskeskus voi vapauttaa siviilipalveluksen suorittamisesta rauhan aikana kokonaan tai määräajaksi siviilipalvelusvelvollisen, joka ei ole palveluskelpoinen." Myös siviilipalveluksesta vapautus voidaan myöntää lopullisesti rauhan ajaksi tai määräaikaisesti enimmillään kolmeksi vuodeksi. 25 vuoden ikäraja määräaikaisille vapautuksille koskee myös sivariin hakeneita.

Nykyisten lakien mukaan armeija myöntää vapautuksen vain rauhan ajaksi eikä myös sodan aikana automaattisesti voimassa olevia vapautuksia enää tunneta. Periaatteessa on siis mahdollista, että armeijasta rauhan aikana vapautetuttuja todettaisiin kriisin aikana palveluskelpoiseksi ja määrättäisiin palvelemaan armeijassa. Sen sijaan siviilipalvelukseen hakeneet ja siitä vapautetut eivät ole velvollisia palvelemaan armeijassa missään tilanteissa. Heidät voitaisiin lain mukaan kuitenkin määrätä sodan aikana siviilitehtäviin siviiliviranomaisten alaisuudessa muiden siviilipalvelusvelvollisten tavoin.

Lakipykälien mukaan saattaisi olettaa, että kriiterit vapautuksen myöntämiselle olisivat yhä verraten tiukat. Niiden soveltaminen on kuitenkin toinen asia, ja se on muuttunut viime vuosina huomattavasti aikaisempaa löyhemmäksi. Vapautettavien määrä on tällä hetkellä lähes kaksinkertainen kuin silloin, kun nykyiset asevelvollisuus- ja siviilipalveluslaki astuivat voimaan (vuoden 2008 alussa).

Miten vapautusta haetaan?

Vapautus voidaan myöntää kutsunnoissa tai koska vain kutsuntojen jälkeen. Käytännössä yksinkertaisin tapa saada vapautus on hankkia "siviililääkäriltä" (joko terveyskeskuksesta tai yksityiseltä) vapautusta puoltava lausunto ja toimittaa se kutsunnoissa kutsuntalautakunnalle, sen jälkeen armeijan aluetoimistolle ja sivariin hakeneiden kohdalla Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen. Lopullisen päätöksen vapauttamisesta tekee aluetoimisto tai sivarikeskus.

Pääsääntöisesti vapautusta puoltavan lausunnon saaneet vapautetaan palveluksesta, mutta ei välttämättä. Aluetoimisto tai siviilipalveluskeskus saattaa myös kutsua vapautettavan oman lääkärinsä katsottavaksi ennen päätöstä. Sotilasviranomaiset tai siviilipalveluskeskus voivat luonnollisesti tehdä vapauttamispäätöksen myös oma-aloitteisesti. Vapautus voidaan myöntää joko ennen palvelusta tai sen aikana.

Vapauttamista puoltavan lausunnon tulee perustua johonkin vapautusperusteeksi määriteltyyn lääketieteelliseen diagnoosiin. Erilaisia diagnooseja on tuhansia ja ne on lueteltu armeijan terveystarkastusohjeessa. Ohje koskee myös siviilipalveluksesta vapautusta hakevia.

Jos vapautusta haluavalla ei ole mitään fyysiseen terveyteen liittyviä vapautusperusteeksi kelpaavia ongelmia, kyseeseen tulee vapautuksen saaminen psyykkisin perustein. Yleisiä psyykkisiä vapautusperusteita ovat erilaiset masennus-, ahdistus- ja sopeutumishäiriöt. Tarkempaa tietoa vapautuksen hankkimisesta saat tarvitessasi Aseistakieltäytyjäliitosta.

Mikäli vapautusta ei myönnetä sitä puoltavasta lääkärinlausunnosta huolimatta, kannattaa harkita muutoksenhakua. Kutsuntalautakunnan tai aluetoimiston tekemästä palveluskelpoisuutta koskevasta palveluskelpoisuutta koskevasta päätöksestä voi tehdä oikaisuvaatimuksen armeijan aluetoimistolle 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaamisesta.

Mikäli tilanne ei korjaannu oikaisuvaatimuksen avulla, voi tehdä valituksen kutsunta-asian keskuslautakunnalle. Siviilipalveluskeskuksen tekemästä vapauttamisasiaa koskevasta päätöksestä voi valittaa Helsingin hallinto-oikeuteen. Mikäli suunnittelet kielteisestä vapauttamispäätöksestä valittamista, ota yhteyttä Aseistakieltäytyjäliittoon!

Miten vapautus vaikuttaa myöhempään elämään?

Lähtökohta on, ettei se saa vaikuttaa juuri mitenkään. Lain mukaan vapauttaminen perustuu vapautetun terveydentilaan, ja ihmisten asettaminen eri asiaan mm. terveydentilan perusteella on kielletty jo Suomen perustuslaissa (6§). Yhdenvertaisuuslaki (6§) puolestaan toteaa, että eri asemaan asettaminen työelämässä esim. terveydentilan perusteella tarkoittaa kiellettyä syrjintää. Ihmisten terveydentilaa koskevat tiedot ovat myös lähtökohtaisesti salaisia, eikä niitä saa ilman asianomaisen lupaa luovuttaa edes toiselle terveydenhuollon yksikölle - ei siis myöskään esim. työnantajalle.

Lain yksityisyyden suojasta työelämässä perusteella työnantajalla ei ole edes oikeutta tiedustella, onko työntekijä tai -hakija vapautettu asevelvollisuudesta. Lain mukaan työnantaja saa käsitellä vain "välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkiötietoja". Asevelvollisuudesta myönnetty vapautus taas ei anna tietoa asianomaisen soveltuvuudesta tai soveltumattomuudesta mihinkään tiettyyn tehtävään, koska vapautus voi perustua lukuisiin eri syihin. Se voi myös perustua terveysongelmaan, joka on myöhemmin kokonaan korjaantunut.

Työnhakulomakkeissa joskus edelleen esiintyvät asevelvollisuuden suorittamista koskevat monivalintakysymykset ovat siis laittomia, erityisesti jos vastauksesta selviää, onko hakija vapautettu (tai suorittanut siviilipalveluksen asepalveluksen sijasta). Mikäli törmäät tällaiseen, asiasta kannattaa ilmoittaa Aseistakieltäytyjäliittoon. Lukuisat työnantajat ovat ilmoittaneet luopuvansa asevelvollisuuden kysymisestä meidän puututtuamme asiaan.

Vapautus ulkomaan kansalaisuuden perusteella

Sekä asevelvollisuuslaki (74-77§) että siviilipalveluslaki (27-30§) sisältävät samansisältöiset säädökset palveluksesta vapauttamisesta ulkomaan kansalaisuuden perusteella. Niiden perusteella kaksoiskansalainen voi saada vapautuksen kolmella eri perusteella:

1) Kaksoiskansalaisuuden omaava henkilö vapautetaan palveluksesta, mikäli hän on asunut viimeiset seitsemän vuotta Suomen ulkopuolella. Toisin sanoen tässä tapauksessa asianomaista ei edes kutsuta palvelukseen eikä hänen tarvitse hakea vapautusta. Mikäli henkilo palaa Suomen ennen sen vuoden loppua jona täyttää 30 vuotta, hänet kuitenkin voidaan määrätä suorittamaan palvelusta. Sen sijaan tuon vuoden päätyttyä velvollisuus suorittaa palvelusta Suomessa on päättynyt iän takia, eikä asevelvollisuudesta aiheudu ongelmia vaikka Suomeen palaisikin.

2) Toisessa valtiossa asuva kaksoiskansalainen voidaan vapauttaa hakemuksesta, vaikkei hän olisikaan asunut ulkomailla seitsemää vuotta, mikäli hänen asuinpaikkansa "ei ole Suomessa ja hän osoittaa, että hänen tosiasialliset siteensä perheen, opiskelun, toimeentulon taikka muiden henkilökohtaisten asioiden osalta ovat muualle kuin Suomeen."

Asevelvollisuuslain perusteluissa yksityiskohtaisissa perusteluissa näitä "tosiasiallisia siteitä" täsmennetään seuraavasti: "Tosiasiallisten henkilökohtaisten siteiden katsottaisiin olevan muualle kuin Suomeen muun muassa, jos asianomainen olisi käynyt koulunsa ja opiskellut ulkomailla sekä asuisi ja työskentelisi ulkomailla." Siviilipalveluslain yksityiskohtaisissa perusteluissa asia taas määritellään näin: "Sidosten tarkastelussa otetaan huomioon muun muassa siviilipalvelusvelvollisen asumista, perhesuhteita, työpaikkaa ja opiskelua koskevat sidonnaisuudet ja olosuhteet kokonaisuutena. Harkinnassa olisi annettava merkitystä erityisesti ulkomailla oleskelun kestolle ja vakiintuneisuudelle." Hakemus tehdään armeijan kirjoissa olevien kohdalla aluetoimistolle ja siviilipalvelukseen hakeneiden kohdalla siviilipalveluskeskukselle. Myös tässä tapauksessa vapautuksen saanut voidaan kutsua palvelukseen, mikäli hän palaa pysyvästi Suomeen ennen sen vuoden päättymistä jona täyttää 30 vuotta.

Missään tapauksessa laissa ei siis sanota, että seitsemän vuoden oleskelu Suomen ulkopuolella olisi edellytys palveluksesta vapauttamiselle. Seitsemän vuoden raja erottaa vain ne, jotka tulee vapauttaa automaattisesti niistä, jotka joutuvat vapautusta hakemaan. Laissa ei myöskään edellytetä, että vapautuksen hakijan tulisi asua samassa maassa, josta hänen toinen kansalaisuutensa on.

Aseistakieltäytyjäliiton tietoon on viime aikoina tullut tapauksia, joissa ulkomailla asuvien kaksoiskansalaisten vapautushakemuksia on hylätty kyseenalaisilta vaikuttavin perustein. Tällaisissa tilanteissa kannattaa harkita muutoksenhakua, valitustiet ovat samat kuin terveydellisin perustein myönnettävien vapautusten kohdalla. Sinun kannattaa myös olla yhteydessä Aseistakieltäytyjäliittoon, voimme auttaa hakemuksen tekemisessä ja tarjota muutakin apua.

3) Vapauttaminen ulkomailla suoritetun palveluksen perusteella. Asevelvollinen voidaan vapauttaa hakemuksesta, mikäli hänellä on tai on ollut jonkun toisen valtion kansalaisuus, ja hän on suorittanut tuossa toisessa maassa "asevelvollisen rauhanaikaiseen palvelusvelvollisuuteen kuuluvaa palvelusta vähintään neljä kuukautta" -  siis joko paikallista varusmies- tai siviilipalvelusta. Tässä tapauksessa ei ole välttämätöntä, että toisen maan kansalaisuus on edelleen voimassa.

Jos vapautusta ei myönnetä...

Mikäli vapautusta kaksoiskansalaisuuden perusteella ei valitustenkaan jälkeen myönnetä eikä palveluksen suorittaminen Suomessa ole elämäntilanteen johdosta tai muista syistä realistinen vaihtoehto, mahdollisuuksia ovat vapautuksen hankkiminen terveydellisin perustein, Suomen kansalaisuudesta luopuminen tai ulkomaille jääminen Suomessa odottavasta palvelukseenastumismääräyksestä huolimatta. Ensimmäisestä vaihtoehdosta on kerrottu tarkemmin ylempänä. Kannattaa kuitenkin huomioida, että ulkomaalaisen lääkärin kirjoittama vapautusta puoltava lausunto voi olla sikäli ongelmallinen, että hän ei (...onnekseen..) todennäköisesti tunne suomalaista asevelvollisuusjärjestelmää eikä vapauttamisen kriteerejä.

Suomen kansalaisuudesta luopuminen on mahdollista, mikäli asianomaisella on jonkun toisen maan kansalaisuus (tai hän on sellaisen saamassa). Kansalaisuudesta luopumista tulee hakea ja hakemuksessa on ilmoitettava syy halukkuudelle luopua Suomen kansalaisuudesta.

Kansalaisuuslaki sisältää maininnan, jonka mukaan kansalaisuudesta ei vapauteta, mikäli hakijan asuinpaikka on Suomessa ja hakemuksen tarkoitus on välttää Suomen kansalaisuuden aiheuttaman velvollisuuden (mm. asevelvollisuus) suorittaminen. Tämä rajoitus voi siis kuitenkin tarkoittaa vain Suomessa asuvia (lakitekstissä on nimenomaan sana "ja").

Ulkomailla asuvat vain Suomen kansalaisuuden omaavat

Mahdollisuus saada vapautus koskee siis vain kaksoiskansalaisia. Ulkomailla pysyvästikin asuvat vain Suomen kansalaisuuden omaavat ovat lain mukaan palvelusvelvollisia samalla tavoin kuin Suomessa asuvatkin.

Mikäli olet tällaisessa tilanteessa ja paluu Suomeen palvelusta suorittamaan tuntuisi järjettömältä, ensisijainen vaihtoehto olisi siis toisen maan kansalaisuuden hankkiminen. Kriteerit kansalaisuuden myöntämiselle ovat erilaisia eri maissa, mutta tavallisesti se vaatii vähintään usean vuoden asumista kyseisessä maassa.

Asuimaan kansalaisuuden omaava puoliso nopeuttaa tavallisesti kansalaisuuden saamista. Jotkut maat (mm. eräät Karibian meren saarivaltiot) tarjoavat myös mahdollisuutta ostaa kansalaisuus ilman sen kummempia aikaisempia siteitä, mutta näissä puhutaan tavallisesti kuusinumeroisista euromääristä.

Mikäli toisen valtion kansalaisuuden hankkiminen tai vapautus terveydellisin perustein ei onnistu, mahdollisuuksia ovat joko palveluksen suorittaminen Suomessa tai sen vältteleminen ulkomailla oleskelemalla. Jälkimmäiseen sisältyy lukuisia huomioitavia asioita. Mikäli olet ajautumissa tilanteeseen jossa tällainen saattaa tulla ajankohtaiseksi, suosittelemme sinua ottamaan yhteyttä Aseistakieltäytyjäliittoon.