Takaisin akkavaltaan

Tuuli Vuori aloitti uutena puheenjohtajana syksyllä ja Miira Rauhamäestä tuli vuodenvaihteessa AKL:n tiedottaja ja Sivari&Totaalin päätoimittaja. Vastaava naisvaltaisuus liitossa oli viimeksi 1990-luvun puolivälissä.

T
eksti: Sampsa Oinaala, kuva: Vesa Vuori


AKL:n akat: vasemmalla Tuuli, oikealla Miira


Joskus ihmisen kohtalo on kirjoitettu tähtiin jo hänen syntyessään. Tuuli Vuori näki päivänvalon syksyllä 1987. Samana vuonna oli astunut voimaan kritisoitu, uusi siviilipalveluslaki, joka poisti vakaumuksentutkinnan, mutta pidensi palveluksen peräti 16 kuukauteen. Tuulin kummisetä ryhtyi tuolloin totaalikieltäytyjäksi ja päätyi vankilaan. Hieman myöhemmin Tuulin isä valitsi siviilipalveluksen.

20 vuotta myöhemmin Tuuli itse astui rauhanpalvelukseen: hänestä tuli Aseistakieltäytyjäliiton uusi puheenjohtaja.

Tuuli varttui Jyväskylässä ja Joensuussa. Antimilitarismi alkoi heräillä yläasteen alussa. ”Minulle valkeni, että kummisetäni istui 1980-luvun lopulla vankilassa aika pitkään. Se herätti miettimään, mikä nykyisessä systeemissä on vialla.”

Tutustuminen AKL:n materiaaliin ja Prometheus-leirillä käydyt keskustelut vahvistivat väkivallan ja väkivaltakoneistojen vastaisia ajatuksia. Yhdeksännellä luokalla Tuuli lähti mukaan AKL:n paikallisosaston toimintaan Jyväskylässä, liiton hallitukseen hänet valittiin keväällä 2005. Nyt uusi puheenjohtaja opiskelee toista lukuvuotta naistutkimusta ja sosiologiaa Helsingin yliopistossa.
Tuulille on itsestäänselvyys, että asevelvollisuuden ja militarismin kritiikki ei ole pelkästään miesten asia.

”Militarismi tarvitsee toimiakseen tukea kaikkialta yhteiskunnasta, ei vain miehiltä. Ei kai kukaan sanoisi, että sota on vain miesten asia, koska vain miehet menevät rintamalle? Minusta se, että yhteiskunnassamme on jokin niin totalitaarinen ja väkivaltainen instituutio kuin armeija, on ihan kaikkien asia. Se, että miesten odotetaan olevan valmiita väkivaltaan ja että miesten väkivalta nähdään lähtökohtaisesti joissain tilanteissa oikeutettuna, on epäterveellistä kaikille.”

Teatteria ja löytöeläimiä

Vuoden alusta Sivari&Totaali-lehden päätoimittajan pallille istui Miira Rauhamäki, joka samalla ryhtyi myös AKL:n osa-aikaiseksi tiedottajaksi. Miira työskentelee AKL:n lisäksi vapaana toimittajana ja vääntää yhteiskuntapolitiikasta pro gradua valmiiksi Jyväskylän yliopistoon.
”Niin sanottu pieni maailmanparantaja-aktivisti minusta tuli 1997: ensin boikotoimalla Shelliä ja McDonaldsia ja suosimalla sivareita.”

Sen jälkeen Miira onkin tehnyt vapaaehtoistyötä rauhan, ympäristön, ihmis- ja eläinoikeuksien sekä löytöeläinten puolesta hengästyttävän määrän. Myös poliittinen teatteri on Miiran sydäntä lähellä. Hän on perustajajäsen Teatteri Poleemissa.

Miira löysi antimilitarismin muun aktivismin myötä. Hän on istunut AKL:n hallituksessa seitsemän vuotta.

”Kuten koirakouluttajanakin sanon: ei pitäisi puuttua pelkkiin oireisiin vaan syihin. Jos ei sotien syitä poisteta, tulee vain uusia oireita tilalle. Jos vain rymistellään aseiden kanssa Nato-tai rauhanturvajoukoilla sota-alueille, ei puututa todellisiin ongelmiin. Pitäisi miettiä keinoja torjua elintasokuilut, epätasa-arvo ja luonnon tuhoaminen.”

Kuten Tuuli, Miirakin aloitti antimilitaristisen toimintansa Jyväskylässä. Mieleen on jäänyt esimerkiksi kansainvälisen aseistakieltäytyjäpäivän tempaus.

”Tarjoiltiin vegaanista totaalikakkua Jyväskylän kävelykadulla. Pakkasta oli ihan simona – kakkukin jäätyi. Miespuoliset raaskut istuivat itse kyhätyssä vankikopissa vanginpuvussa, mahtoi olla kylmä. Mutta muistot ovat lämpimät.”