Pari mediaa levitteli sunnuntaina 22.3. armeijan edustajan twiittiin perustunutta valeuutista, jonka mukaan puolustusvoimat suunnittelee reserviläisten kutsumista palvelukseen koronakriisin takia. MTV:n jatkojuttu aiheesta löytyy täältä. Armeijalla on toki varmasti suunnitelmat miten reserviläisten kutsuminen palvelukseen toteutettaisiiin, mutta asiaa koskevaa päätöstä sillä ei toki ole valtuuksia itse tehdä.
Lehtien kommenttipalstoilla uutinen synnytti huutelua, että eikö myös (tai ennen muuta) sivarit pitäisi kutsua palvelukseen. Keskustelu asiasta saattaa nousta uudelleen esiin lähitulevaisuudessa, joten lienee syytä katsoa, miten poikkeustila voisi vaikuttaa palveluksen suorittaneisiin siviilipalvelusvelvollisiin (joista siviilipalveluslaissa käytetään nimitystä ”siviilivaranto”).
Armeijan reserviläisten asema poikkeusoloissa
Armeijan reserviläisten määrääminen palvelukseen nykyisen kaltaisessa tilanteessa perustuisi todennäköisesti asevelvollisuuslain 79§:än ("reserviläisten palvelus suuronnettomuus- ja muussa vakavassa tilanteessa"). Se kun on nimenomaan tarkoitettu käytettäväksi valmiuslain tarkoittamissa suuronnettomuus- tai tartuntatautitilanteessa. Siinä reserviläinen voidaan valtioneuvoston esityksestä ja tasavallan presidentin päätöksellä määrätä enintään 14 päiväksi ja vain ko. reserviläisen erikoiskoulutuksen mukaisiin tehtäviin.
Jyrkempi toimenpide olisi sitten ylimääräinen palvelus (asevelvollisuuslaki 83§) ja sen jälkeen liikekannallepano (86§). Ylimääräinen palvelus voidaan toteuttaa presidentin päätöksellä ”normaaliolojen vakavassa häiriötilanteessa tai poikkeusoloissa”. Poikkeusolot ovat voimassa tälläkin hetkellä, ”normaaliolojen vakava häiriötila” taas tarkoittaa Suomeen kohdistuvaa ”merkittävää aseellista uhkaa”.
Asevelvollisuuslaista ja sen esitöistä (hallituksen esityksen perustelut) tulee ilmi, että ylimääräisen palveluksen tarkoitus on valmistaa reserviläisiä liikekannallepanon aikaisiin tehtäviin. Sitä on siis ajateltu käytettävän lähinnä sotilaallisen uhkan tilanteissa sotilaallisen koulutuksen antamiseen ja vaikuttaisi varsin epätodennäköiseltä, että vakavia perusteluja sen toimeenpanemiselle nykyisessä tilanteessa voisi löytyä.
Sivarireservi poikkeusoloissa
Siviilipalveluksen suorittaneetkin voitaisiin määrätä poikkeusoloissa ylimääräiseen palvelukseen samassa tilanteessa kuin armeijan reserviläiset (siviilipalveluslaki 64§). Palveluksen tarkoitus olisi valmistautua liikekannallepanon kaltaisiin tehtäviin. Lain mukaan sivarit voidaan liikekannallepanon aikana määrätä erilaisiin siviilitehtäviin siviiliviranomaisten alaisuudessa.
Sen sijaan asevelvollisuuslain 79§ vastaavaa pykälää ei siviilipalveluslaista löydy. Siviilipalvelusvelvollisten kriisinaikaista palvelusvelvollisuutta koskevien pykälien tarkoitus näytttäisi olevan luoda samanlaiset kriteerit reserviläisten ja ”siviilivarantoon” kuuluvien välillä nimenomaan ylimääräiseen palvelukseen määräämistä ja liikekannallepanon toteutettamista koskevissa määräyksissä. Kun asiasta puhutaan esim. lain säätämiseen johtaneen hallituksen esityksen (HE 140/2007) perusteluissa, viitataan säännöllisesti nimenomaan näihin kahteen tilanteeseen.
Siis, jos reserviläisiä määrättäisiin ylimääräiseen palvelukseen, vastaava velvollisuus voitaisiin määrätä myös siviilipalvelusvelvollisille. Sen sijaan jos – tai kun – reserviläisten kohdalla käytettäisiin asevelvollisuuslain 79§:ä, mahdollisuutta määrätä entisiä sivareita palvelukseen ei vaikuttaisi olevan.
Poikkeusolotehtävät eivät ole itsetarkoitus
Vaikka viime aikoina on keskusteltu paljon ”kokonaisturvallisuudesta”, todellisuudessa Suomen kriisivarautuminen on keskittynyt nimenomaan sotilaallisiin kriiseihin varautumiseen. Kun aseistakieltäytymisoikeus sodan aikana viimein tunnustettiin vuonna 2008 voimaan astuneessa nykyisessä siviilipalveluslaissa, oli maanpuolustushenkisten tahojen halu saada sisällytettyä lakiin sodanaikainen palvelusvelvollisuus niin kova, että nykyisen kaltainen tilanne jäi kokonaan huomioimatta. Vallitsevassa tilanteessa sotilaallisten kriisien painotus näyttää toimivan niitä vastaan, jotka haluaisivat pakottaa siviilipalveluksen suorittaneita palvelukseen rauhanajan poikkeustilassa.
Hyvä niin. Poikkeusoloissakin suurin osa ihmisistä tekee samoja tehtäviä ja on samoissa töissä kuin normaalistikin. Yhteiskunnan kannalta on hyödyllisempää antaa ihmisten tehdä sitä mitä osaavat tehdä kuin määrätä heidät tekemään jotain muuta. Poikkeusolotehtäviä ei pidä määrätä kenellekään itsetarkoituksena, vaan vain mikäli se on yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämätöntä. Esim. mikäli terveydenhoitosektorilla tarvitaan lisää työvoimaa, ensimmäinen toimenpide olisi varmastikin säätää valmiuslain mukainen terveydenhoidon ammattihenkilökuntaa koskeva työvelvoite, jonka avulla saataisiin nimenomaan ammattitaitoista työvoimaa. Toistaiseksi eduskunta ei ole kuitenkaan pitänyt sitä asianmukaisena. Ja tietysti itse kunkin on mahdollista osallistua yhteiskunnan toimintaa ja ihmisiä poikkeusaikana tukevaan toimintaan mm. erilaisen vapaaehtoistoiminnan muodossa, vaikkei sellaiseen pakkoa asetettaisikaan.
Palveluksessa olevien sivareiden tilanne
Yllä oleva koskee siis vain aikaisemmin siviilipalveluksen suorittaneita. Tällä hetkellä palveluksessa olevia voidaan tietyin rajoituksin siirtää toisiin tehtäviin, ja tämä on tietysti perusteltuakin ainakin mikäli oma palveluspaikka ei poikkeustilanteessa pysty järjestämään palvelustehtäviä. Asiasta on kerrottu tarkemmin täällä: http://www.akl-web.fi/koronavirus.