Pääkirjoitus

Viimeisen viiden vuoden aikana minussa on herännyt vahva käsitys siitä, että suomalainen demokratia tosiaankin on vain enemmistön vähemmistöihin kohdistamaa sortoa.

Siviilipalveluslaista on käyty pitkää vääntöä vuodesta toiseen samalla niin oikeusoppineet kuin ulkoministeriön asiantuntijatkin ovat olleet yhtä mieltä riippumattomien ihmisoikeusjärjestöjen kanssa siitä että siviilipalveluksen kestoa tulee lyhentää, jotta kansainvälinen vaatimustaso täyttyisi. Tästä yksimielisyydestä huolimatta eduskunta on hylännyt siviilipalveluksen kohtuullistamisen toistuvasti. Lisäksi työministeriö, jonka kuuluisi vastata siviilipalveluksen kehittämisestä on pariin otteeseen käyttänyt sivarien asemaa poliittisena pelinappulana, kuten syksyllä 1997 työministeri Liisa Jaakonsaaren myydessä Lipposen kanssa sivarit oikeistolle helikoptereista.

Nyt työministeri Filatovin kansanedustaja Anni Sinnemäen kysymykseen antamassa vastauksessaan toteaa, ettei lainmuutosprosessia ole vireillä ja ettei siviilipalvelusmiesten aseman parantaminen kuulu hallitusohjelmaan.

Jo sinänsä on välinpitämättömyyden osoitus hallituspuolueilta, ettei niinkin selkeää kansalaisten oikeuksia koskevaa kysymystä ole otettu hallitusohjelmaan mukaan, mutta yhtä kaikki ihmisoikeuksien toteutumisen tulee olla hallitusohjelmaa keskeisempi pyrkimys. Siviilipalveluksen lyhentäminen ei ole edes taloudellinen kysymys. Järjellä ajatellen on vaikea ymmärtää miksi palvelusajan korjaaminen on niin vaikeaa. Ovatko siviilipalvelusmiehet kristittyjä jotka voidaan heittää sirkuksessa leijonille, jotta kansa unohtaa todelliset ongelmat?

Nyt viimeistäänkin on jo aika unohtaa vanhat myytit tasa-arvosta ja ihmisoikeusvaltiosta, joihin harva enää taitaakaan uskoa. Suomessa siviilipalvelusmiehiä syrjitään heidän uskonnollisen tai eettisen vakaumuksensa vuoksi. Edellinen eduskunta vahvisti syrjivän lain pienellä äänten enemmistöllä. Työministeriön velvollisuus on tuoda siviilipalveluslaki jälleen eduskuntaan heti niin pian kuin mahdollista. Pohjatyö on jo tehty.

Jos siviilipalvelusmiehellä ei ole yhdenvertaisia oikeuksia muihin kansalaisiin verrattuna, millä oikeutuksella valtio asettaa hänelle palvelusvelvollisuuden?