21-vuotias judoka vankeuteen totaalikieltäytymisestä

Jotkut mieltävät aseistakieltäytyjät ehkä lysyharteisiksi kasvissyöjä-pilvenpolttajahörhöiksi, jotka mieluummin laiskottelevat sätkä huulessa kuin opiskelevat tai käyvät töissä. Todellisuus on jotain muuta: useimmat totaalikieltäytyjät ovat tiedostavia ajattelijoita. Olen 21-vuotias aseistakieltäytyjä, joka ei sovi edelliseen kuvaukseen: olen kansallisen tason judon harrastaja, pyörälähetti ja yliopisto-opiskelija, pääaineenani tietoisuuden ja tiedonkäsittelyn luonnetta selvittävä kognitiotiede.

Epäileväinen saattaisi nähdä ristiriidan kamppailulajiharrastukseni ja totaalikieltäytymiseni välillä. Sellaista ei kuitenkaan ole. Pidän kyllä taistelemisesta mutta en ihmisten vahingoittamisesta. Judo-ottelut ovat lähinnä testi itselle: Riittävätkö voimat, notkeus, taistelutahto ja tekniikoiden osaaminen ottelun voittamiseen.

Koska judo on kuitenkin itsepuolustuslaji, minulta on usein kysytty, enkö pysty hyväksymään sitä, että valtio puolustaa itseään sodassa. Eräänä vappuna (taisin olla 17-vuotias) olin silloisen tyttöystäväni kanssa kävelemässä Helsingissä Kaivopuistosta keskustaa kohti. Perässämme käveli joukko suurin piirtein saman ikäisiä nuoria miehiä. He huutelivat meille jotain ulkonäöstäni ja kävi ilmi,että yksi heistä halusi testata karatetaitojaan minuun, koska hänen mielestään housuni olivat väärän tyyliset. Yritimme päästä heiltä karkuun, mutta he juoksivat meidät kiinni. Pääpukari koetti potkaista minua polveen ja lyödä päähän, mutta sain väistettyä hänen iskunsa, nappasin häntä kiinni kädestä ja kauluksesta ja heitin hänet taaksepäin selälleen. Judo (suomeksi pehmeä tie) toimi nimensä mukaisesti: Kaveri ei satuttanut itseään ja me pääsimme pakoon.

Sodatkin olisivat onnellisempia tapahtumia, jos ne ratkaistaisiin rakentamalla rintamalle iso tatami (eli judomatto), heittämällä rynnäkkökiväärit sivuun ja järjestämällä maailman suurin judo-ottelu. Kansojen välisiin ristiriitoihinkin on olemassa ehdottomasti muita keinoja kuin väkivalta, hyvänä esimerkkinä räjähdysaltis tilanne Irakissa. Tilanteesta voidaan selvitä ilman aseellista konfliktia ja esimerkiksi YK:n asetarkastajien toiminta maassa on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan.

Usein ihmiset, joille olen kertonut vakaumuksestani, haluavat vastauksen ”Mutta entä jos ryssä tulisi?”-henkisiin kysymyksiin. Ensinnäkään valtioiden välisiä riitoja ei koskaan saisi päästää kasvamaan sodaksi asti. Jos kuitenkin jokin vieras valta (esimerkiksi venäläiset) haluaisivat valloittaa Suomen, ei mikään maamme aseellinen mahti riittäisi pitämään heitä poissa. Järkevämpi vaihtoehto olisikin aseeton vastarinta, maahan tunkeutujien lakien ja tapojen halveksiminen sekä mielenosoitusten järjestäminen. Väkivaltainen valloittaja saattaisi tällöin teloittaa joitakin niskuroijia, mutta menetykset olisivat rintaman molemmilla puolilla varmasti pienempiä kuin sodan sattuessa. En jaksa myöskään hetkeäkään uskoa, että nykyisessä maailmantilanteessa olisi mahdollista, että muu maailma sallisi valloittajien suorittavan niin laajamittaisen kansanmurhan kuin suomalaisten selkärangan katkaiseminen vaatisi.

Miksi totaalikieltäytyjäksi?

Minusta olisi varmastikin tullut hyvä sotilas, jos olisin vain malttanut olla käyttämättä aivojani ja alistua armeijan kuriin. Sodassa sotilaat ovat kuitenkin olemassa vain väkivaltaa varten, vahingoittaakseen ja tappaakseen, minä en.

Sota on täysin järjetön tapa ratkaista maiden välisiä ongelmia. Miehet alistetaan tahdottomiksi pelinappuloiksi, joiden olisi tarvittaessa annettava henkensäkin, kun “tilanne niin vaatii”.

Miksi ei sivariksi?

Siviilipalvelusjärjestelmä on käytännössä toimimaton, mutta myös teorian tasolla siinä on ongelmansa. Kutsunnoissa siviilipalvelus halutaan saada näyttämään vähemmän houkuttelevalta vaihtoehdolta kuin asepalvelus, siitä ei välttämättä jaeta ollenkaan tietoa tai jaettu tieto on puutteellista. Palveluspaikkaa ei välttämättä ole mahdollista saada, jollei asu vanhempiensa luona tai muulla tavoin, mistä palveluspaikalle ei koidu kuluja. Siviilipalvelukseen haluavien määrä on myös kasvanut viime vuosina, vaikka palveluspaikkojen määrä on pysynyt ennallaan. Tästä seuraavaa yhtälöä ei ole vaikeaa ratkaista: Yhä useammat sivariin haluavat jäävät pyörittelemään peukaloitaan legioonalaisina Lapinjärven siviilipalvelumiesten koulutuskeskuksessa.

Teorian toimimattomuudella tarkoitan sitä, että sodan syttyessä sivarit voitaisiin periaatteessa laittaa rintamalle rynnäkkökivääri kädessä. Siviilipalvelusjärjestelmä voidaan näin nähdä asepalvelusta tukevana.

Joudun avovankilaan (Helsingin työsiirtola) tammikuun 10. ja aion puolen vuoden ajan kirjoittaa totaalikieltäytyjän päiväkirjaa.

 

Totaalikieltäytyjä Markus Mattsson aloitti siviilipalvelusrikoksesta langetetun 197 vrk:n vankeustuomion suorittamisen Helsingin työsiirtolassa 10.1.2003. Mattsson on 21-vuotias kognitiotieteen opiskelija ja SM-tason judoka.