Aseistakieltäytyminen Jugoslaviassa (Serbia ja Montenegro)

Jugoslavia hyväksyi uuden maanpuolustuslain tammikuussa 2002, mutta se ei edelleenkään sisällä aseistakieltäytymistä koskevia säännöksiä. Aseistakieltäytyjät voivat palvella vain aseettomasti armeijassa, mikä ei varmasti ole tyydyttävä ratkaisu. Tiedotusvälineiden jutut ovat aiheuttaneet sekaannusta. Jotkut tiedotusvälineet ovat kirjoittaneet ”sotilaallisesta siviilipalveluksesta”, ja jotkut jopa esittävät tämän vaihtoehdon todellisena siviilipalveluksena, joten monet asevelvolliset ovat epätietoisia. Todellisuudessa ainoa merkittävä muutos on asepalveluksen lyhentäminen: asepalvelus kestää 9 kuukautta ja aseeton palvelus 13 kuukautta.

On yhä vaikea sanoa, olemmeko saavuttamassa keskipitkän aikavälin tavoitteemme (todellisen siviilipalvelusjärjestelmän, erityisesti kun ottaa huomioon Jugoslavian poliittisen tilanteen: Momcilo Perisicin, entisen Jugoslavian armeijan ylipäällikön ja Jugoslavian liittotasavallan turvallisuusneuvoston jäsenen, pidätyksen yhteydessä Jugoslavian armeijan tiedustelupalvelu osoitti, että on yhä hyvin organisoitu ja perillä tapahtumista.

Serbian ja Montenegron sopimus uuden liittovaltion luomisesta johti liittovaltion lakien (esimerkiksi siviilipalveluslain) parissa työskentelevien instituutioiden toiminnan hidastumiseen. Uudella liittovaltiolla tulee olemaan uusi perustuslaki ja kaikki muut lait on mukautettava siihen, joten tähän mennessä on hyväksytty vain laki yhteistyöstä Haagon sotarikostuomioistuimen kanssa, sillä ilman sitä Jugoslavia olisi saanut vastaansa uusia talouspakotteita. Hallituksemme uskoo, että kaikkien muiden lakien hyväksyminen voidaan jättää tämän uuden liittovaltion perustamisen jälkeiseen aikaan.

Laki yhteistyöstä Haagin tuomioistuimen kanssa toi taas esille Milosevicin aikaisen jaon ”pettureihin” ja ”patriootteihin”. Mielipidetiedustelujen mukaan selvä enemmistö serbialaisista vastustaa sotarikoksista syytettyjen luovuttamista, erityisesti Karadzicin, Mladicin, Sljivancaninin… Karadzicia esittäviä julisteteita näkee kaikkialla Belgradissa, samoin aseistautunutta ”chetnikkiä” – serbialaista nationalistista sissiä – joka sanoo ”Älkää huolehtiko – me odotamme teitä”.

Vlajko Stojiljkovicin, entisen Serbian poliisiministerin, jonka nimi oli ensimmäisenä luovutettavien listassa, liittovaltion parlamentin edessä tekemä itsemurha, jonka hän toivoi itsemurhaviestissään johtavan yhteenottoihin eri poliittisia näkemyksiä edustavien ihmisten välillä, on ilmeinen esimerkki siitä, kuinka halpa ihmishenki on Serbiassa. Jos hän ei piitannut omasta elämästään, voimme vain kuvitella kuinka paljon muiden ihmisten elämä hänelle merkitsi, hänen komentamiensa poliisien elämä tai niiden elämä, joita vastaan hän taisteli Kosovossa tai muualla, riippumatta siitä olivatko he pukeutuneet uniformuun vai eivät.

Ehkei meidän pitäisi kiinnittää näin paljon huomiota tällaisiin ”jokapäiväisiin” poliittisiin tapahtumiin, mutta on tärkeää huomata, että yhteiskunnassamme tärkeimpinä pidetyt arvot ovat kaukana ”demokrataista” ja ”laillisuudesta”, joista johtamme puhuvat tai uneksivat, ja todellisuudessa olemme ksavokkain täysin militarisoidun yhteiskunnan kanssa..

Meillä on ollut paljon aseistakieltäytymiseen liittyvää toimintaa vuoden 2002 ensimmäisen kolmanneksen aikana:

19. tammikuuta järjestimme Women in Black-järjestön toimistossa koko päivän kestäneen tapaamisen, johon osallistui yli 30 aktivistia 14 kaupaungista eri puolilta Serbiaa. Jugoslavian aseistakieltäytyjätapaamisen edustajat ilmoittivat, että lakialoite aseistakieltäytymisoikeuden puolesta, jonka on allekirjoittanut yli 30.000 tukijaa, on edelleen jumissa jossain liittovaltion parlamentin byrokratiassa. Päätimme yrittää toimia enemmän paikallisella tasolla ja kerätä informaatiota laitoksista, jotka voisivat olla mahdollisia siviilipalveluspaikkoja. Keskustelimme myös alaikäisten värväämisestä sotakouluihin, jotka ovat puolustusministeriön eivätkä opetusministeriön alaisuudessa. Päädyimme siihen että tämä on kaikkia lasten oikeuksien julistuksia vastaan ja että meidän tulee aloittaa kampanja kaikkea alaikäisten sotilaallista hyödyntämistä vastaan.

Helmikuussa julkistimme aseistakieltäytymistä ja antimilitarismia käsittelevän uutiskirjeemme ”Prigovorin” yhdeksännen numeron. Olemme julkaisseet verkkoversion siitä osoitteessa http: //prigovor.tripod.com – tällä hetkellä se on vain serbian kielellä.

Helmikuussa painatimme myös 20.000 lentolehtistä, joiden tarkoitus oli selvittää ihmisille, mitä käsitteet ”aseistakieltäytyminen”, ”siviilipalvelus” ja ”aseetopn palvelus” tarkoittavat. Tiedotusvälineet, kuten yllä mainittiin, ovat aiheuttaneet paljon sekaannusta käsitteiden väärinkäytöllään, ja ne olivat haluttomia julkaisemaan oikaisuja, joten teimme nämä lennäkit ja jaoimme niitä kaikkialla Serbiassa ja Montenegrossa. Saimme niistä hyvää palautetta, sillä monet ottivat yhteyttä ja ilmaisivat halunsa osallistua toimintaamme. – Tiedon kerääminen instituutioista joissa siviilipalveluksen voisi suorittaa osoittautui varsin onnistuneeksi. Tätän mennessä yli 50 organisaatiota on ilmoittanut, että ovat valmiita ottamaan aseistakieltäytyjiä. Emme ole vielä keränneet tietoa Belgradista, joten odotamme määrän vielä kasvavan.

Otimme yhteyttä Jugoslavian Punaisen ristin edustajiin. Se jätti Jugoslavian armeijalle ehdotuksen, jossa he pyysivät oikeutta saada siviilipalvelusmiehiä palvelemaan Punaisessa ristissä.. Armeijan edustajat suhtautuivat siihen hyvin kielteisesti ja kysyivät, kenen komennossa Punaiselle ristille palvelevay aseistakieltäytyjät olisivat. Silti JPR:llä on erittäin hyvin organisoitu tiedotuspalvelu, joka voi olla meille erittäin hyödyllinen tulevissa kampanjoissamme..

Aseistakieltäytyjäryhmä järjesti useita tapaamisia valmistellakseen toukokuun 15. Päivän tapahtumia. Tähän mennessä olemme päättneet järjestää toimintaa useissa Serbian ja Montenegron kaupungeissa, ja tätä tarkoitusta varten teemme uusia lentolehtisiä uudesta vaatimuksestamme asevelvollisuuden ja pakollisen sotilaspalveluksen poistamiseksi. Tällä vaatimuksella omaksumme selkeästi antimilitaristisen ja pasifistisen lähtökohdan. Se ei kuitenkaan välttämättä merkitse loppua työllemme siviilipalvelusjärjestelmän aikaansaamiseksi, koska monilla ei ole mitään siviilipalvelusta vastaan, mutta mielestämme valinnan minkä tahansa palveluksen (joko sotilaallisen tai siviililuontoisen) tai palvelematta jättämisen välillä pitäisi olla perusoikeus. Päätimme myös kiinnittää huomiota sotilasmenoihin (kaksi kolmasosaa liittovaltion budjetista menee armeijan käyttöön!), koska sodat alueella ovat – toivon mukaan – viimeinkin ohi.

Maaliskuussa lähetimme edustajamme MOC:n organisoimaan antimilitaristiseen ”Lets Desert the Global Empire!”-foorumiin Zaragozassa Espanjassa.

Maaliskuun lopussa, Italian Women in Black –delegaation vierailun yhteydessä, organisoimme avoimen keskustutilaisuuden Italian ja Serbian antimilitaristisista liikkeistä. Keskusteltiin militarismin uusista muodoista Italiassa asevelvollisuuden lakkauttamisen jälkeen sekä mahdollisuuksista taistella niitä vastaan. Keskustelimme käsitteen joita NATO:n ja länsimaiden hallitusten käyttämän ”turvallisuus”-käsitteen eri selitystavoista. Toimme esille oman erityisen ongelmamme tähän asiaan liittyen ja päädyimme johtopäätökseen, että myös omat sotilaalliset rakenteemme, omalla tavallaan, yrittävät löytää paikkansa uudessa kollektiivisen turvallisuuden järjestelmässä, mutta viimeiset kymmenen vuotta ja Jugoslavian armeijan osallistuminen entisen Jugoslavian sotiin sekä sotaan NATO:a vastaan vuonna 1999 ovat hidastaneet tätä prosessia ja tehneet sen vähemmän näkyväksi väestölle. Olemme tietoisia siitä, että Jugoslavian armeijan integroituminen kollektiivisen puolustuksen järjestelmään (NATO:on tai rauhankumppanuuteen) on vastoin paikallisen väestön etuja, koska ne merkitsevät alueen militarisoitumisen lisääntymistä eivätkä vähenemistä, eikä turvallisuutemme parane siitä, että maassamme on enemmän sotilaita (joko omia tai muunmaalaisia). Kuitenkin tämä Jugoslavian armeijan integroituminen saattaa parantaa sen imagoa lännessä ja ehkä se saa mahdollisuuden ostaa uusia aseita ja modernisoitua, kun taas NATO voi viimeinkin saada koko Balkanin miehitysvaltansa alle.

 

Kirjoittaja toimii Women in Black-järjestön aseistakieltäytymisryhmässä Belgradissa.