Vieques Libre

Kansalaistottelemattomuutta sotilastukikohtaa vastaan Puerto Ricossa

War Resisters´ International -järjestön rauhanvankilistalla mainittiin viime vuonna puertoricolainen Albert de Jesús, joka oli nostanut Viequesin ja Puerto Ricon lipun Empire State Buildingin katolle New Yorkissa ja tuomittiin tästä hyvästä viime heinäkuussa vuodeksi vankeuteen. Tämän juttu valottaa, mistä protestissa oli kysymys.

Vieques on pieni (alle 150 neliokilometriä, vajaat 10.000 asukasta) saari, joka kuuluu hallinnollisesti Puerto Ricoon ja sitä kautta Yhdysvaltoihin. Sinne perustettiin USA:n laivastotukikohta vuonna 1938. Vuonna 1941 laivasto alkoi toteuttaa väestön pakkosiirtoja tukikohdan tieltä – paikallisten asukkaiden maat ja asunnot pakkolunastettiin laivaston määrämällä hinnalla. Tämän jälkeen n. ¾ saaren pinta-alasta on ollut sotilasaluetta, jota käytetään mm. kovilla ammuksilla tehtäviin pommitus- ja maihinnousuharjoituksiin. Noin kolme tuhatta viequeslaista siirrettiin 40-luvulla USA:n Neitsysaarille. Laivaston vuonna 1947 tekemän suunnitelman mukaan saari oli tarkoitus muuttaa kokonaan sotilaskäyttöön ja kaikki asukkaat siirtää muualle, mutta tätä ei koskaan toteutettu.

Laivaston läsnäolo on vaikuttanut myös saarelle jääneiden viequesilaisten elämään monella tavalla, ja useimpien mielestä ensisijaisesti kielteisesti. Ennen tukikohdan perustamista saaren tärkein elinkeino oli sokerintuotanto, mutta viljely muuttui mahdottomaksi, kun suurin osa maasta siirtyi sotilaiden hallintaan. Sokerintuotannon loputtua ainoiksi merkittäviksi työllistäjiksi jäivät kalastus sekä myöhemmin General Electricsin 60-luvulla perustama tehdas, jota kuitenkin ollaan lähiaikoina sulkemassa. Saarta vaivaa massiivinen työttömyys, ja juuri kukaan korkeampaa koulutusta Puerto Ricon pääsaarelle tai muualle hakemaan lähtevä ei palaa takaisin. Amerikan valtioiden yhteistyöjärjestön ihmisoikeuskomitealle kesällä 1999 esitetyn selvityksen mukaan 73% viequesilaisista elää köyhyysrajan alapuolella.

Elinkeinorakenteen lisäksi tukikohdalla on ollut tuhoisia vaikutuksia ympäristön tilaan. Ympäristökonsultti Rafel Cruz- Pérez kertoi vuonna 1988 julkaistussa selvityksessään, että ympäristöongelmia aiheuttavat ohjuksien räjähtävien taistelukärkien sisältämät kemikaalit, ohjuksien räjähtäessä syntyvät metallijäännökset sekä maaleina käytettävä metalliromu, jota laivasto ei koskaan kerää pois. Alueella on käytetty myös mm. köyhdytettyä uraania sisältäviä ammuksia ja napalmipommeja vastoin laivaston ja Puerto Ricon hallituksen sopimusta.

Tukikohdan ympäristövaikutukset ovat jättäneet jälkensä myös viequeslaisten terveydentilaan. Puerto Ricon terveysministeriön tilaston mukaan syöpien esiintyminen nousi Viequesissa 80-luvun jälkipuoliskolla 26% korkeammaksi kuin muualla Puerto Ricossa. Astma on saarella varsin yleistä ja siellä esiintyy paljon myös ihohurtan, ihonkovettumataudin ja kilpirauhasen vajaatoiminnan kaltaisia harvinaisia sairauksia.

Vastarinta

Pakkosiirtojen sekä sotilaiden ja paikallisten asukkaiden säännöllisten konfliktien johdosta hiljaisena kytenyt tyytymättömyys kanavoitui organisoituneeksi vastarinnaksi ensimmäistä kertaa helmikuussa 1978, kun amiraali Robert Fanagan kielsi kalastuksen kahdeksi viikoksi NATO:n laivastosotaharjoituksen johdosta. Laivaston röyhkeyteen kyllästyneet kalastajat purjehtivat neljälläkymmenellä veneellä keskelle ampuma-aluetta. Protesti viivästytti harjoituksia ja sai Viequesin ongelmalle ensimmäistä kertaa laajaa julkista huomiota ja tukea muualta Puerto Ricossa.

Uusi vaihe Viequesin vastarinnassa käynnistyi vuonna 1999. Siviilivartijana tukikohdassa työskennellyt paikallinen David Sanes Rodriquez kuoli 19. huhtikuuta, kun merijalkaväen lentokoneet pudottivat vahingossa kaksi 500 paunan (vajaat 250 kiloa) pommia valvontatorniin. Tapahtuma herätti laajaa tuohtumusta kaikkialla Puerto Ricossa, maan hallitus vaati ensimmäistä kertaa tukikohdan purkamista ja paikalliset tukikohdan vastustajat aloittivat laajan kansalaistottelemattomuuskampanjan. 21.4. perustettiin ensimmäinen leiri keskelle tukikohdan ampuma-aluetta ja seuraavien viikkojen ja kuukausien aikana niitä syntyi useita muitakin. Noin sadan ihmisen asuttamat leirit, jotka estivät ampuma-alueen käytön lähes vuodeksi, pysyivät paikallaan vuoden 2000 toukokuuhun, jolloin liittovaltion viranomaiset purkivat ne ja pidättivät niiden asukkaat. Tukikohtiin tunkeutumisen muodossa toteutettava kansalaistottelemattomuus on jatkunut myös leirien sulkemisen jälkeen. Kesän 1999 ja toukokuun 2001 välillä viranomaiset tekivät sen takia yli 1 100 pidätystä.

Tukikohtaa Puerto Ricossa vastustavien ryhmien kirjo on laaja. Kampanjaan osallistuvat mm. katolinen kirkko, useat protestanttiset kirkkokunnat, kalastajat, monet ay-liitot, opiskelijat sekä Puerto Ricon itsenäisyyspuolue. Helmikuussa 2001 noin 100 000 ihmistä osallistui San Juanissa mielenosoitukseen tukikohdan sulkemisen puolesta. Viequesissa vastarintaa koordinoi Committee For the Rescue and Development of Vieques (Viequesin pelastamisen ja kehittämisen komitea). Järjestö vaatii paitsi pommitusharjoitusten lopettamista ja maan palauttamista myös Viequesin kehitysohjelman laatimista sekä miljardin dollarin vahingonkorvauksia USA:n laivastolta 60 vuoden aikana aiheutetuista ympäristötuhoista ja taloudellisesta taantumisesta.

Sanesin kuolemaan johtaneen onnettomuuden jälkeen Viequesissa ei ole enää harjoiteltu kovilla ammuksilla. Laivasto on silti pysynyt tiukasti kannassaan, jonka mukaan tukikohdalle ei ole vaihtoehtoja: se on välttämätön meren taakse lähetettävien joukkojen koulutukselle ja ainoa paikka, jossa USA:n itärannikolle sijoitetut joukko-osastot voivat tehdä eri aselajien yhteisharjoituksia.

Kuitenkin myös laivaston piiristä on viime vuosina alkanut kuulua ääniä, joiden mukaan tukikohta ei enää ole välttämätön. Vara-amiraali (evp.) John J. Shanahan kertoi senaatin sotilaskomitealle lokakuussa 1999, ettei tukikohtaa enää välttämättä tarvita modernin sodankäynnin harjoittelemiseen eikä siellä tosiasiassa edes harjoitella eri aselajien yhteistoimintaa. Kapteeniluutnantti Rafael Matos taas totesi USA:n laivastoinstituutin julkaisussa myös lokakuussa -99, ettei Tyynenmeren laivastolla ole lainkaan samanlaista harjoituspaikkaa kuin Atlantin laivastolla Viequesissa, mutta tämän ei silti voi sanoa vaarantaneen sen sotilaallista suorituskykyä.

Tukikohdan vastustajat huomauttavat lisäksi myös, että kun ampuma-alue oli mielenosoittajien sulkemana yli vuoden, laivasto kykeni hyvin tekemään korvaavat ampumaharjoitukset muissa tukikohdissaan USA:n mantereella eikä Viequesissa edes voi harjoitella laivaston uudenaikaisimmalla sotateknologialla: alue on siihen liian pieni ja siviiliväestö liian lähellä.

Tukikohdan tulevaisuus

David Sanesin kuoleman aiheuttaman vastalausemyrskyn johdosta USA:n silloinen presidentti Bill Clinton alkoi neuvotella puertoricolaisten viranomaisten kanssa tukikohdan tulevaisuudesta. Tammikuussa 2000 Clinton ja Puerto Ricon kuvernööri Pedro J. Rosselló González allekirjoittivatkin sopimuksen, jonka mukaan pommitusharjoitukset lopetetaan Viequesissa toukokuuhun 2003 mennessä, mikäli saaren asukkaiden enemmistö kansanäänestyksessä niin haluaa. Sopimus sisälsi myös osan tukikohta-alueesta palauttamisen ja puhdistamisen sekä 40 miljoonaa dollaria taloudellista apua.

Kansanäänestys järjestettiinkin heinäkuussa 2001. Reilut 80% saarelaisista käytti äänioikeuttaan; heistä 68% äänesti sotaharjoitusten välittömän lopettamisen ja sotilastukikohdan lakkauttamisen puolesta, 32% taas sitä vastaan. Vaikka tulos osoittaa, että selvä enemmistö haluaa laivaston lähtevän Viequesista, tukikohdalla on siis myös merkittävä joukko kannattajia. Presidentti Bush on vahvistanut Clintonin tekemän sopimuksen, joka tukikohdan vastustajien mielestä on riittämätön eikä toteuta vaatimusta laivaston välittömästä poistumisesta, mutta senkään toteutumista ei pidetä varmana. Laivaston virallinen kanta on yhä muuttumaton ja se on jatkanut voimakasta lobbaamista tukikohdan puolesta kansanäänestyksen jälkeenkin.

Joka tapauksessa sotaharjoitukset Viequesissa ja samalla kamppailu niitä vastaan jatkuu edelleen. Laivasto on aloittamassa uuden 22 päivää kestävän sotaharjoituksen huhtikuun alussa ja tukikohdan vastustajat ovat jo ilmoittaneet käynnistävänsä uudelleen syyskuun 11. päivän jälkeen jäissä olleen kansalaistottelemattomuuskampanjan.

Lisätietoja:
http://www.viequeslibre.org