2002/1

Legioonasanastoa matkailijoille, osa 1

Legioonalainen”: Siviilipalvelusmies joka – syystä tai toisesta – ei ole tehnyt sopimusta minkään työpalvelupaikan kanssa - joko laiskuuttaan, asenteesta tai siksi, että palvelupaikan saaminen on tehty niin naurettavan hankalaksi – vaan on jäänyt koulutusjakson jälkeen sivarikeskukseen tekemään sekalaisia töitä, joiden hyödyllisyysfaktori on usein sangen pieni.

Lähi-itä: Rauhaa päälle maan

Persianlahden sodan jälkeen jatkunut kansainvälisten konfliktien sarja, tietynlainen globaali sodankäynti, on niin sanotusti syönyt antimilitaristia. Lähi-idän tapahtumat ovat uusin isku vasten kasvoja. Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia. Alla muutamia vastausyrityksiä. Yrityksiä. Ehkä erehdyksiä, mutta ainakin jotain muuta kuin kylmän sodan aikaan kangistuneita hokemia tai väitteitä sivilisaatioiden yhteentörmäyksestä.

http://akl-web.fi/israel_palestiina/rauhaa_paalle

Totaalikieltäytyjät televisiossa

TV2 esitti 14. maaliskuuta Silminnäkijä-dokumenttisarjassaan Juha Portaankorvan toimittaman totaalikieltäytyjistä kertoneen reportaasin Taipumattomat. Ohjelmassa seurattiin kolmen totaalikieltäytyjän vaiheita. Ensimmäinen heistä oli Tuomas Tahko, joka kävi ulosottomiehen luona sopimassa vankilaanmenosta ja tapasi varuskunnan kahvilassa asepalvelusta suorittavan ystävänsä.

Tuliko legioona jäädäkseen?

Siviilipalveluskeskuksessa on ollut palveluspaikattomia miehiä ainakin vuodesta -94 asti

Siviilipalveluskeskuksen kanttiinissa istuu höyryävien kahvikupposten äärellä kaksi miestä, joiden visiitti itäuusimaalaiselle maalaispaikkakunnalle ei päättynyt palveluksen alussa olevan koulutusjakson suorittamiseen. Miehet ovat ”legioonalaisia”. Tuolla nimityksellä on jo vuosien ajan totuttu kutsumaan siviilipalvelusmiehiä, jotka eivät ole löytäneet itselleen palveluspaikkaa ja joutuvat tekemään tilapäistöitä siviilipalveluskeskuksessa.

Yhdistele sisältöä