Rakentavia ajatuksia kaksi viikkoa syyskuun 11. päivän jälkeen

Kaksi viikkoa on kulunut. Suremme New Yorkin ja Washingtonin tragedioita. Mielipuolet, jotka eivät olleet kykeneviä löytämään älykkäitä, väkivallattomia tapoja tuoda näkemyksensä esille, veivät viattomien ihmisten elämän. Tällaisilla keinoilla ei voi koskaan edistää mitään sivistyneitä päämääriä. Mikään ideologia tai mikään uskonto maailmassa ei voi oikeuttaa niitä.

Joidenkin mielestä tällä hetkellä pitäisi keskustella vain siitä, “kuka” (on syyllinen) ja “kuinka” (rangaistaan), ei “miksi” (syyt). Joidenkin mielestä on epäasianmukaista kysyä, onko USA:n ulkopolitiikan establishmentin ja muiden lännen hallitusten toiminnalla vuosien saatossa ollut jotakin osaa tähän tragediaan ja mikäli näin on, mikä vaikutus sillä on ollut teon takana oleviin mielipuoliin.

Joidenkin mielestä tuollainen keskustelu on tunteetonta syvän kansallisen surun aikana ja jotkut lisäävät, että on ‘antiamerikkalaista’ esittää tuollaisia kysymyksiä. Muut – mukaanlukien presidentti George W. Bush – ilmoittavat, että “joko olet meidän puolella tai olet terroristien puolella.” Tämä on kuitenkin väärä dikotomia, joka vain polarisoi ihmisiä ja kulttuureita ja tukahduttaa kipeästi kaivattua keskustelua.

Meidän tulee sekä surra että pohtia perimmäisiä syitä

Niin ymmärrettäviä kuin tuollaiset argumentit ovatkin kun ottaa huomion niiden taustalla olevan shokin ja surun, emme yhdy niihin. Uskomme, että on mahdollista kunnioittaa kärsimystä ja surua ja samaan aikaan keskustella syistä ja – loogisen seurauksena siitä – sen jälkeen kysyä, mitä nyt on tehtävä. Uskomme, että kaikki nuo ihmiset kuolivat turhaan, jos emme edes yritä oppia mitään noista tapahtumista. Väkivallan kierteen eskaloitumisen ehkäiseminen tämän tapahtuman seurauksena, samoin kuin terrorimin vähentäminen tai maailman vapauttaminen siitä kokonaan, vaatii sen takana olevien syiden ymmärtämistä.

Lyhyesti sanottuna Yhdysvaltoja ja muuta maailmaa yhdistää tarve suruun, diagnoosiin, prognoosiin ja paranemiseen. Sen sijaan emme jaa minkäänlaista tarvetta totaaliseen, pitkäaikaiseen, moniulotteiseen “sotaan terrorismia vastaan”, joka voi vain lisätä polarisaatiota ja vihaa sekä yhtä hyvin suoraa, rakenteellista kuin sivilisationaalista väkivaltaa ihmiskunnassa. Ja mahdollisena panoksena ei ole mitään sen vähempää kuin ihmiskunta.

Emme yhdy väitteeseen, että USA voi syyttää tästä hirvittävästä tapahtumasta vain itseään, koska:

a) se on yksinkertaistus, epätosi ja epäoikeudenmukainen;

b) se “hyväksyy” terroristien väkivallan;

c) se estää vuoropuhelun monien amerikkalaisten ja muiden kansalaisuuksien edustajien, joiden maanmiehiä kuoli, kanssa;

ja

d) se jättää huomiotta tosiasian, että syyskuun 11. päivän rikoksen tekijät ovat vastuullisia teostaan, tuollaisten kauhistuttavien keinojen valinnasta.

Sotilaalliset toimenpiteet eivät ole ainoa tapa vastata terroritekoon. Vastaterrorismi on myös terrorismia. Parantumista ei pidä sekoittaa kostamiseen. Tunnetta “Tehdään jotakin!” ei saa automaattisesti muuttaa uusien viattomien ihmisten tappamisen suunnittelemiseksi tai “tehdään-niille-sama-mitä-ne-teki-meille”-ajatuksen kymmenkertaiseksi toteuttamiseksi. Tämä ei ole sivistystä, se on korkean teknologian vastaterrorismia, joka kunnioittaa yhtä vähän ihmiselämän pyhyyttä.

Mikäli osoittautuu, että läntiset yhteiskunnat ja niiden johtajat eivät kykene toteuttamaan poliittisesti ja moraalisesti ylivertaista politiikkaa, tämä merkitsee – enemmän kuin hyökkäykset WTC:tä ja Pentagonia vastaan – maailmanjärjestyksen käännekohtaa, ja saatamme hyvin olla rappeutumassa kohti kontrolloimatonta kaaosta.

Saattakaamme tunteemme ja mielipiteemme kuulluiksi, jotta nuo ihmiset eivät kuolleet turhaan

Meidän tulee saattaa äänemme ja ehdotuksemme väkivallattomuuden puolesta kuulumaan niin monessa paikassa kuin mahdollista, vastalauseen ääni kaikenlaista kostamista vastaan. Terrorismin takana on konflikti ja haaste jokaisen konfliktin kohdalla on kysyä: kuinka voimme käsitellä sitä niin vähällä väkivallalla kuin mahdollista? Lääkäri ei voisi koskaan oikeutetusti vuodattaa enemmän potilaan verta tai aihettaa hänelle kipua (väkivaltaa) kuin on ehdottomasti välttämätöntä sairauden hoitamiseksi ja potilaan auttamiseksi toipumaan. Sama pätee konfliktinratkaisutyöhyn.

Me, tämän kirjoittajat, kehoitamme teitä kirjoittamaan ja puhumaan, keskustelemaan jokaisen kanssa jonka tapaatte, kyseenalaistamaan sen mitä sanomme ja olemaan hyväksymättä mitään pyrkimyksiä avoimen keskustelun rajoittamiseen. Jos pelkäät, mitä maailmassa tulee tapahtumaan, niinkuin me pelkäämme, älä pysy vaiti vaan jaa mielipiteesi ja kerro ne päätöksentekijöille. Voit tehdä jotakin vaikkapa allekirjoittamalla erinomaisen vetoomuksen osoitteessa: http://www.9-11peace.org/petition.php3

TFF:n yhteistyökumppani David Krieger Nuclear Age Peace Foundationista toteaa:

“USA:n vastauksen hyökkäyksiin tulee pysyä kolmen peruskriteetin puitteissa: sen tulee olla laillinen, moraalinen ja harkittu. Sen tulisi olla laillinen sekä kotimaisen että kansainvälisen lain perusteella, YK:n vahvistama ja monikansallinen. Sen pitäisi olla moraalinen niin, ettei se vaadi uusien viattomien ihmisten elämiä. Ja sen pitäisi olla harkittu kysyen: miksi tämä tapahtui ja mitä voimme tehdä hillitäksemme väkivallan kehää.”

Tämä vetää yhteen rakentavan lähestymistavan sellaisissa puitteissa, joissa voidaan ottaa monta askelta eteenpäin ja esittää lukuisia uusia aloitteita. Pitäisi olla täysin selvää, kuinka se eroaa tuhoavasta lähestymistavasta.

Vuoropuhelu etelän ja pohjoisen sovinnon luomiseksi ja ja lännen sisällä

Haluamme ehdottaa vuoropuheluprosessia ja – sen avulla – sovintoa. Saksalaiset ovat kyenneet sopimaan niiden 18 valtion kanssa, jotka miehittivät heidän maansa vuonna 1945. Etelä-Afrikka on edennyt pitkälle sovintoprosessissaan entisen apartheid-hallituksen kanssa. Sovinto on yksi mahdollisista toimintatavoista myös USA:lle.

Tiedotusvälineet, koulut, kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja lukuisat instituutiot voivat edistää vuoropuhelua ja kiinteyttää demokratiaa. Vuoropuhelun täytyy kohdistua inhimillisiin tarpeisiin ja oikeuksiin, sen täytyy perustua ihmisiin ja sen on oltava maailmanlaajuista keskustelua; sellaista, jota sotilaallis-teolliseen kompleksin, poliittisen eliitin ja valtavirran teidotusvälineiden intressit eivät rajoita tai muokkaa.

Jokainen psykiatri tietää, että katastrofin aikana ja läheisten kuollessa parasta lääkettä on puhuminen, oman tarinansa kertominen ja tunteidensa jakaminen; tämän avulla voi tiedostaa tapahtuneen ja oppia elämään sen kanssa. Tässä valossa on erittäin huolestuttavaa, että poliittiset-, sotilaalliset- ja tiedotusväline-eliitit ovat jo kaapanneet ja monopolisoineet tapahtuman, sen selitykset ja implisiittisesti suunnitelleet ainoan oikean tavan suhtautua tilanteeseen ja suruun: laajamittainen vastaisku.

Amerikan kansalaiset ja kansalaisryhmät voisivat aloittaa sovitteluprosessin niiden lukuisten yksilöiden ja ryhmien kanssa, jotka ovat eri puolilla maailmaa kärsineet vuosikymmeniä USA:n sotilaallisen, poliittisen ja taloudellisen vaikutusvallan tuhoisista puolista. Tämän aloitteen voisivat tehdä USA:n liberaalit uskonnolliset ryhmät, rauhanliike, naisten liike, osat ammattiyhdistysliikkeestä, jotkut poliittiset organisaatiot, sotaveteraanit ja ihmisoikeusryhmät.

Tämä olisi etelä-pohjoinen -ulottuvuus. Samat toimijat ja heidän vastineensa ja sisarjärjestönsä lännessä (erityisesti NATO-maissa) voisivat rakentaa liittokuntia ja väkivallattomia verkostoja, jotka voimistuisivat nopeasti luodakseen rakentavia vaihtoehtoja USA:n sotilaalliselle kostolle ja kohdistuakseen terrorismin perimmäisiin syihin.

Olkoon se täysin avoin prosessi, ottakoon se aikansa, kutsukoon mukaan uusia ja uusia ihmisiä kun prosessi etenee, kutsukoon välittäjiä auttamaan vaikeina hetkinä ja kasvakoon ajan kanssa amerikkalaisten osallistujien määrä. Kerätköön ja julkaiskoon toimittajaryhmät mukana olevista maista (mukaanlukien tietysti Yhdysvallat) tämän maailmanlaajuisen sovitteluprosessin tuloksia.

Internetin kautta voidaan tietysti tehdä nopeasti paljon. Meidän on kuitenkin suojeltava internetiä ja muita modernin vuoropuhelun elementtejä ja maailmanlaajuistettava demokratiaa kaikkia niiden ihmisten hyökkäyksiä vastaan, jotka uskovat, että demokratiaa tulee supistaa ‘terrorismin vastaisen sodan’ aikana. Tarvitsemme päinvastaista: demokratian vahvistamista ja syventämistä, koska terrorismi on myös merkki siitä, että ihmiset kokevat olevansa kykenemättömiä osallistumaan demokraattiseen prosessiin.

Uusia historiankirjoja ja totuus- ja sovintokomissioita: lisätään tietoisuutta “toisista”

Kuulukoon USA:n imperiumin toiminnan vaikutukset kokevien ihmisten mielipiteet mieluummin totuus- ja sovintokomissiossa kuin väkivaltana kaduilla. USA on maailmanvalta, ainoa supervalta; sen vaikutusvalta ulottuu kaikkialle maailmaan tavalla, jollaista ei ole ennen nähty ihmiskunnan historiassa. Vaikuttaa siltä, että monilla sen asukkailla, samoin kuin muualla lännessä asuvilla, on vain vähän mahdollisuuksia oppia, kuinka ei-läntinen maailma – 70 % ihmiskunnasta – suhtautuu länteen ja kuinka lännen politiikan seuraukset vaikuttavat heidän elämäänsä.

Puutteellinen tietoisuus toisesta liittyy tiedotusvälineiden tietynlaiseen rakenteeseen; esimerkiksi sanomalehdissämme on ulkopolitiikan sivut muttei maailman sivuja ja globalisaatiosta huolimatta kansainvälisten asioiden käsittely tiedotusvälineissä on vähentynyt viimeisten kymmenkunnan vuoden aikana.

Globaali tietoisuus jättää nykyisin paljon toivomisen varaa. Useimmat länsimaiden asukkaat tietävät vain vähän maailmanlaajuisista sotilasasioista, tiedustelupalveluista ja niiden salaisista operaatioista. He tietävät vähän globaaleista taloudellisista tosiasioista, joiden johdosta heillä on mahdollisuus ostaa ja kuluttaa niinkuin tekevät. Syömme tyytyväisinä eksoottisia hedelmiä ja ostamme halpoja paitoja, mutta emme osoita paljoakaan kiinnostusta niitä kohtaan, jotka elävät ja kuolevat alueilla, joissa nämä jokapäiväiset tuotteet tuotetaan. Yhtä hyvin on aika tunnustaa, että heidän elämänsä (ja kärsimystensä) ja meidän elämämme maailman rikkaissa osissa välillä on yhteys.

Me lännessä kuulemme, näemme ja opimme muusta maailmasta paljon vähemmän kuin muu maailma kuulee, näkee ja oppii meistä. Globalisaatioon tulee sisältyä parempi tasapaino; sen täytyisi edistää tietoisuutta maailmankansalaisuudesta kansallisten identiteettien vahvistamisen sijasta.

Loppujen lopuksi on olemassa vain yksi maailmanyhteisö. Meidän täytää jakaa se sekä niiden kanssa jotka ovat samalaisia että niiden kanssa jotka ovat erilaisia kuin me. Tai tuhoutua joskus tulevaisuudessa.

Uskaltauduttuaan laajaan maailmanlaajuiseen vuoropuheluun ja ymmärtämisprosessiin, UNESCO:a voitaisiin pyytää julkaisemaan sarja historiankirjoja, joissa USA:n (ja muiden läntisten kansakuntien) maailmanlaajuinen sotilaallinen, poliittinen, kulttuurinen ja taloudellinen vaikutus dokumentaisiin. Tietysti yhtä hyvin hyvät kuin huonotkin puolet, niinkuin paikalliset asukkaat, todistajat ja uhrit, ne kertovat.

Kirjoittajien tulisi työskennellä ryhmissä, joihin osallistuu useiden eri maiden edustajia. Nämä kirjat pitäisi saattaa halpaan hintaan saatavaksi kaikille, jotka haluavat tietää. Ne pitäisi julkaista internetissä. Kouluille ja kirjastoille kaikkialla maailmassa tulisi antaa vapaakappaleita. Myöhemmin tehtäisiin näihin kirjoihin perustuvia CD-levyjä, videoita ja näytelmiä, jotta ne saavuttaisivat ne lukuisat ihmiset, jotka eivät osaa lukea ja kirjoittaa.

Tällaisessa prosessissa paljastuisi asioita, jotka ovat monille amerikkalaisille (ja muille länsimaalaisille) vaikeita sulattaa. Asian ydin ei kuitenkaan ole osoittaa sormella tai jakaa syyllisyyttä – tämä kuuluu menneisyyteen – vaan sallia meidän kaikkien kantaa kortensa kekoon tämän maailman erittäin huolestuttavaan tilan korjaamiseksi ja suunnatta tunteemme, luovuutemme ja politiikkamme paremman tulevaisuuden puolesta.

Lisäksi tällainen prosessi vähentäisi varmasti vihaa marginalisoitumisen tunnetta ja epätoivoa, josta terrorismi (myös) syntyy ja saa kannatusta. Terrorismin pelossa eläminen on paljon tuskallisempaa kuin tällainen globaali tiedostaminen ja sovintoprosessi.

Uskontojen välinen vuoropuhelu ja uskonto- ja rauhankoultútus kaikkialla

Kaikkiin uskontokuntiin kuuluvien uskovaisten tulee nyt olla tilanteen tasalla. On olemassa hyvin vakava vaara, että tämä konflikti – joko tarkoituksella tai tarkoittamatta – muuttuu “uskontojen sodaksi” tai “sivilisaatioiden yhteentörmäykseksi” – jälkimmäinen fraasi perustuu melkoisen kehnoon kirjaan, mutta se on tarpeeksi banaali toimiakseen poliittisena ohjeena joillekin ja tätä myöten itseääntoteuttavana ennustuksena. Meidän olisi huolehdittava, että kristittyjen ja muslimien johtajat tapaavat ja käynnistävät keskinäisen vuoropuhelun puhuen ja toimien kaikkea väkivaltaa vastaan.

Todellisten kristittyjen tulisi erottautua kristityistä fundamentalisteista, ja sama koskee muslimeja. Sen jälkeen asteittain kutsua mukaan muita, erityisesti ei-länsimaisia, ja oppia heiltä - buddhalaisilta, hinduilta, gandhilaisilta jne. - luomaan maailmanlaajuinen spiritual liike militarismia ja sotaa vastaan ja sovinnon ja rauhanomaisen yhteiselon puolesta.

Ja länsimaisten koulujärjestelmien on korkea aika omistaa ei-länsimaisille filosofioille, kulttuureille ja uskonnoille enemmän aikaa kuin ne ovat tehneet tähän saakka. Tästä globalisaatiossa pitäisi olla kysymys! Ja on painotettava uudella tavalla konfliktinratkaisu- ja väkivallattomuuskoulutusta ja tietoisuutta siitä, kuinka eri kulttuurit suhtautuvat väkivallattomuuteen.

Olemme tulleet sen ajanjakson loppuun, jolloin länsi vain opetti muita lähetyssaarnaajan innolla. Nyt on aika keskinäiselle oppimiselle turvallisesta yhdessäelosta, suvaitsevaisuudesta ja kaikkien eloonjäämisestä.

Maailmanlaajuinen aivoriihi ihmiskuntasuuntautuneesta läntisestä politiikasta

Kuvittele, että aloittaisimme maailmanlaajuisen aivoriihen, johon kaikissa asemissa olevat ihmiset voisivat osallistua ilmaisemalla vapaasti mielipiteensä seuraavan kaltaisista kysymyksistä: kuinka Yhdysvallat, ja länsi yleensäkin, voisi toimia tehokkaammin maailmanrauhan, oikeudenmukaisuuden ja inhimillisen kehityksen puolesta?

Mitä uusia foorumeita – politiikan, uskonnon, koulutuksen, kulttuurin jne. alalla – tarvitsemme tasapainottamaan talouden alalla tapahtuvan globalisaation? Kuinka meidän on uudelleenrakennettava maailmanjärjestys edistääksemme maailmanlaajuista demokratiaa ja demokraattista hallintoa (ihmisten puolesta, ihmisten tahtoon perustuvaa ja kansojen kanssa toteutettavaa) hyödyttämään kaikkia eikä vain ensisijaisesti länsimaisia ihmisiä?

Puhumme uudesta globaalista politiikasta meille kaikille, ei vain suurimmille maille. Puhumme siitä, että ajatus globaalista ihmisperheestä tulisi ottaa vakavasti tehtäessä päätöksiä kotimaassa. Puhumme länsimaiden muille kansoille, muille kulttuureille ja luonnolle tekemän väkivallan vähentämisestä. Jos länsi kykenisi näyttämään tien maailmanlaajuiselle reformille, se rohkaisisi myös muita vähentämään tuollaista väkivaltaa ja luomaan humaanimman, hyväntahtoisen ja keskinäiseen kunnioitukseen perustuvan maailman.

Ja puhumme yhteyden kehittämisestä moninaisuudessa, emme yhteydestä standardisoimalla ja länsimaistamalla. Yritys muokata maailma vain länsimaisten/USA:laisten arvojen ja normien mukaiseksi on syvästi ahdasmielinen ja rajoittunut ajatus, se on yhtä paha maailmalle kuin nationalismi on yksittäiselle maalle.

Mutta onko vain lännen muututtava? Ei tietenkään! Tietyt lännen ulkopuoliset johtajat ja politiikka aiheuttavat paljon ongelmia. Mutta jos uskomme, että länsi on sekä vahva että sivistynyt, ei pitäisi olla mitään pelättävää jos länsi kutsuu muun maailman perusteelliseen ja kestävään vuoropuheluun todellisista globaaleista reformeista, joiden tarkoitus on kehittää paljon suvaitsevampi, osallistuvampi, oikeudenmukaisempi ja väkivallattomampi maailma.

On monia tapoja kukistaa terrorismi

On erittäin todennäköistä, että USA iskee kovaa niitä vastaan, joita sen johtajat pitävät syyllisinä. (Toistaiseksi mitään todisteita ei ole esitetty). Jos näin käy, emme ole Yhdysvaltojen johdon puolella – muttemme ole myöskään terroristien puolella, niinkuin George W. Bush haluaa meidän ajattelevan. On mahdollista vastustaa sekä pienen yksityisen ryhmän että valtion terrorismia. Voidaan väittää, että sivistyneen, vahvan ja rikkaan toteuttama (tai hänen puolestaan toteutettava) vastaterrorismi on rumempaa kuin heikon ja köyhän tekemä (tai hänen puolestaan tehtävä).

Erittäin rajattu, maltillinen ja suhteellinen isku olisi viisampi ja hyväksyttävämpi maailman silmissä. Neljällä siviilikoneella yhden maan osaa vastaan tehtyyn iskuun vastaaminen sadoilla sotilaskoneilla ja tuhansilla iskuilla kokonaista maata tai useita maita vastaan ei olisi suhteellista. Se ei olisi laillista, moraalista eikä harkittua; se herättäisi inhoa miljoonissa ihmisissä, mukaanlukien USA:n ystävissä ja synnyttäisi uusia marttyyreitä ja uutta terroria tulevaisuudessa. Pitkällä aikavälillä järkevintä olisi uudistaa Yhdysvaltojen koko ulko- ja turvallisuuspolitiikka.

Lyhyesti sanottuna: älkää käyttäkö niin paljon energiaa sotilaallisen “vastatoimen” toteuttamiseen, käyttääkää paljon enemmän voimavaroja ja inhimillistä luovuutta kehittämään ideoita ja käytännön toimeenpiteitä, joita USA:n tulee toteuttaa yhdessä liittolaistensa kanssa panoksenaan vihan vähentämisessä.

TFF:n yhteistyökumppani Richard Falk Princetonin yliopistosta määrittelee terrorismin “poliittiseksi väkivallaksi, jolta puuttuu riittävä moraalinen ja laillinen oikeutus.” Me uskomme, että terroristit voi kukistaa ja riisua aseista vain keinoilla, jotka ovat maailman silmissä moraalisesti ja laillisesti oikeutettuja.

Ei vastaterrorismi ja salaiset operaatiot, ei myöskään suunniteltu “sota terrorismia vastaan”, joka johtaa todennäköisesti tuhansien viattomien siviilien kuolemaan, mahdu tähän kategoriaan.

Ne, joiden mielestä on psykologisesti ymmärrettävää, että Yhdysvaltojen kansalaiset (ja heidän mukanaan NATO:n johtajat) haluavat jonkunlaisen voimakkaan reaktion, ovat meille velkaa selvän vastauksen kysymykseen: mikä on hyväksyttävää ja mikä ei? Psykologinen varustautuminen viimeisten kahden viikon aikana kertoo, että on äärimmäisen suuri vaara että joudumme todistamaan suhteetonta ylireaktiota.

Tämän kirjoittajat kannattavat vain väkivallattomia ja poliittisia menettelytapoja. Arviomme mukaan ne ovat pitkällä aikavälillä tuottoisimpia sekä Yhdysvalloille itselleen että maailmalle. Sotilaalliselta “sodalta terrorismia vastaan” ilman samanaikaista Amerikan aloitetta maailmanlaajuisen vuoropuhelun aloittamisesta terrrorismin taustalla olevista syistä sekä siitä, kuinka USA ja länsi yleensä voivat osallistua sen estämiseen, puuttuu kaikki poliittinen ja moraalinen oikeutus.

Kuvittele mitä USA tekisi, jos sillä olisi paljon vähemmän sotilaallista voimaa: esitä poliittisia muutoksia

Kuvittele, että Yhdysvalloilla olisi “tavallinen” puolustuslaitos, ettei sillä olisi ydinaseita, valtavaa määrää taistelulentokoneita, lentotukialuksia, C3:a, maailmanlaajuista sotilastukikohtaverkostoa ja maailmanlaajuista koneistoa tiedustelua ja salaisia operaatioita varten. Mitä se tekisi silloin? Mitä kuulisimme vastuullisen USA:n presidentin silloin sanovan?

Se pakottaisi päätöksentekijiät ajattelemaan täysin eri tavalla. Jos sinulla on väkivalta-arsenaali käytettävissäsi, mikään maailmassa ei ole helpompaa kuin vastata väkivaltaan (enemmällä) väkivallalla. Mutta jos sellaista arsenaalia ei ole käsillä, on pakko pysähtyä miettimään.

Seuraavassa on joitakin ehdotuksia – kaikille keskusteltavaksi, kehitettäväksi ja levitettäväksi – siitä, mitä USA voisi tehdä terrorismin poliittiseksi undermine. Kaikkea ei voi tehdä kerralla. Jopa yksittäisten muutosten valmistelu ja toteuttaminen voi vaatia vuosia. Tällä hetkellä olisi tärkeää, että Yhdysvallat – sen kansalaiset ja johtajat – julistaisi olevansa halukas keskustelemaan muun maailman kanssa, kuinka edetä vaikkapa seuraavissa asioissa:

  • maksaa YK:n jäsenmaksunsa ja – siihen saakka kunnes jotain parempaa syntyy, kunnioittaa järjestöä ainoana “kansainvälisenä yhteisönä”;
  • allekirjoittaa ja ratifioi useita kansainvälisiä sopimuksia (kuten maamiinat, Kioto ja biologiset aseet);
  • luopuu kansallisesta ohjuspuolustusjärjestelmästä (BMD) ja käyttää osan säästyneistä miljardeista pahimpien globaalien ongelmien tutkimiseen ja niiden ratkaisujen toteuttamiseen;
  • aloittaa toimet ydinaseista luopumiseksi ja työskentelee ydinaseiden ensikäytön opista luopumiseksi myös NATO:n sisällä;
  • vähentää ja lopulta lopettaa aseiden, kidutusteknologian jne. viennin;
  • hyväksyy uuden neuvotteluprosessin ja uuden välittäjän, YK.n, Lähi-Idän konfliktiin;
  • poistaa talouspakotteita, erityisesti ne jotka iskevät viattomiin kansalaisiin ja ovat näin ollen verrattavissa joukkotuhoaseisiin ja terrorismiin;
  • yleisesti ottaen suhtautuu maailmaan moninapaisena ja monikulttuurisena ja edistää sellaisen maailmanyhteisön syntymistä, antaa muille enemmän tilaa kansainvälisissä järjestöissä ja pitää Yhdysvaltoja yhtenä suurena kansakuntana muiden joukossa, ei ainoana tai ensimmäisenä kansakuntana, jonka oikeudet ovat erilaisia kuin kenenkään muun. (Numero 1 yksi tavallisesti uskoo, ettei hänellä ole mitään opittavaa, kun taas numerot 2 ja 3 tietävät, että heillä on joku jota katsella ylöspäin);
  • edistää keskinäistä oppimista sekä yhteistyötä ja symmetrisiä suhteita, ei keskusta-periferia -rakenteita;
  • allekirjoittaa ja vahvistaa kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamissopimuksen;
  • vetäytyy useista sotilastukikohdista, jotka eivät ole enää tarpeellisia ja aiheuttavat haittaa paikallisille ihmisille; tämä koskee erityisesti Lahi-Idässä olevia tukikohtia, jotka ovat piikki niin monen ihmisen lihassa;
  • ryhtyy toimiin hyvinvoinnin jakamiseksi, tarjoaa velkahelpotuksia ja asettaa politiikassaan etusijalle kaikkien ihmisten perustarpeiden tyydyttämisen ennen kuin me, jo rikkaat, jatkamme materialistista elämäntyyliämme. Emme voi toivoa kukistavamme terrorismia maailmassa, jossa 58 rikkainta ihmistä omistaa yhtä paljon kuin ihmiskunnan koko köyhempi puolikas yhteensä.

Syyskuun 11. päivä voi olla käännekohta parempaan maailmaan, jos…

USA:n/lännen, joka haluaa johtaa, on kuunneltava aktiivisemmin. Sen ulko- ja turvallisuuspoliittisen eliitin täytyy johtaa myötätunnolla, luovuudella, diplomatialla ja olemalla itse hyvä esimerkki. Sillä on ylivoimaisesti suurin väkivalta-arsenaali ja se voi turvallisesti ottaa ensimmäiset askeleet kohti paljon väkivallattomampaa maailmaa. Muu maailma näkee Amerikan entistä enemmän anakronismina, mikäli se uskoo, että voima on oikeutta ja hallitsee vastaterrorismin, militarismin ja röyhkeyden avulla. Sen valtava vauraus, sen kulttuurinen ja tieteellinen voima tulee käyttää inhimillisten kärsimysten radikaaliin vähentämiseen kaikkialla maailmassa ja ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseen, ei sodankäyntiin.

Historiallisesti tarkasteltuna imperiumit hajoavat liikalaajenemisen, liikamilitarisaation, legitimaation vähenemisen ja taloudellisen voiman suhteellisen vähenemisen yhdistelmän seurauksena. Jos USA valitsee ensisijaisesti ‘kovan’ politiikan, joka kasvattaa vihaa, turvattomuutta ja erilaista väkivaltaa, syyskuun 11. päivä vuonna 2001 saataa hyvin merkitä tällaisen hajoamisprosessin kiihtymistä.

Tuon päivän tapahtumia voi lähestyä myös nöyryydellä ja itsetutkiskelulla, polittiisilla ja laillisilla keinoilla ja ‘pehmeämmillä’ tavoilla. Sen sijasta että Yhdysvalloista tulisi koko ajan useampien vihaama ja nopeasti rappeutuva, siitä tulisi silloin monien ihmisten eri puolilla maailmaa kunnioittama ja ihailema.

Globaalin valtansa johdosta USA:lla – enemmän kuin millään muulla toimijalla – on myös maailmanlaajuinen vastuu. Syyskuun 11. päivä merkitsee kiistämättä historiallista käännekohtaa, joko kohti kaaokseen johtavaa nopeaa rappiota tai kohti uutta herkkyyttä, kohti nöyrempää ajattelutapaa – todellakin New Dealia muun maailman kanssa.

 

(PressInfo 129 ja 130. 25.9.2001)

The Transnational Foundation for Peace and Future Research
Vegagatan 25, S - 224 57 Lund, Sweden
Phone + 46 - 46 - 145909
Fax + 46 - 46 - 144512
http://www.transnational.org
E-mail: tff@transnational.org