Totaalikieltäytyjä sotavankina

Eduskunnan oikeusasiamieheltä taas pyyhkeitä sotilaspoliisikoulutukselle

Eduskunnan oikeusasiamies Lauri Lehtimaja antoi 24. 10. 2000 päätöksen totaalikieltäytyjä Juan Menesesin tekemään kanteluun. Kantelu koski asevelvollisuudesta kieltäytyneen Menesesin kohtelua hänen ilmoittauduttuaan poliisille 21. 4. 1997. Hänet oli kuljetettu käsirautoihin kahlittuna Helsingin päävartiosta hänelle määrättyyn palveluspaikkaan Upinnniemen varuskuntaan ja häntä pidettiin vapautensa menettäneenä 27 tuntia.

Oikeusasiamiehen päätöksen mukaan Menesesin kahlehtimismääräyksen antanut, Upinniemen varuskunnassa sotilaspoliisina tuolloin toiminut ylikersantti U. on yleisen palvelusohjesäännön perusteella syyllistynyt palvelusrikkomukseen. Ohjesäännön mukaan rauhanaikaisissa oloissa pääsääntönä on, ettei kiinniotettua ole syytä kahlehtia, ellei se ole erityisistä syistä tarpeen. Meneses oli kaikkien asiassa kuultujen kertomusten perusteella käyttäytynyt tilanteessa täysin rauhallisesti ja asiallisesti.

Lehtimajan mukaan oikeusasiamiehen huomatus on kuitenkin riittävä seuraamus eikä syytteen nostamiseen ole aihetta, sillä kahlehtiminen on ollut kestoltaan lyhyt ja hän epäilee, että ”tapahtuneeseen ovat vaikuttaneet myös sotilaspoliisikoulutuksessa ja -ohjeistuksessa olevat puutteet”. Pääesikunnan 14. 2. 2000 vahvistaman uuden sotilaspoliisioppaan painopiste on sodan uhan ja sodan ajan toiminnassa: ”Oppaassa selostetaan menettelyä muun muassa sotavankeja kuljetettaessa. Herää näin ollen kysymys, korostetaanko sotilaspoliisikoulutuksessa vieläkään riittävästi toisaalta rauhan- ja toisaalta sodan ajan toimintatapojen olellisia eroja”, Lehtimaja toteaa päätöksessään.

Ylikersantti U. kertoikin toimineensa asiassa vain ”niin kuin yleensä aina oli tehty.” Parhaiden sotilaallisten kunniakäsitysten mukaisesti Merivoimien esikunta kuitenkin siirsi vastuun hänen niskoilleen katsomalla asiasta antamassaan lausunnossa, että hän on toiminut kyseisessä tilanteessa ohjesäännön vastaisesti.

Eduskunnan oikeusasiamiehellä on ollut aikaisemminkin käsiteltävänään tapauksia, joissa on ollut kysymys sotilaspoliisin harjoittamasta käsirautojen käytöstä. Aikaisemmissakin tapauksissa sotilaspoliisit ovat puolustautuneet kertomalla vain toimineensa saamansa koulutuksen mukaisesti. Oikeusasiamies Söderman korosti jo toisen käsiraudoissa kuljetetun, asevelvollisuudesta kieltäytyneen totaalikieltäytyjän Kaj Ranisen kanteluun toukokuussa 1994 antamassaan vastauksessa tarvetta erottaa rauhan- ja sodanajan tilanteiden toimintaperiaatteet. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvosteli samasta tapauksesta joulukuussa -97 antamaassaan ratkaisussa aiheetonta käsirautojen käyttöä, vaikkei katsonutkaaan kyseessä olleen Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3. artiklan tarkoittaman halventavan kohtelun.

Käytännön vaikutusta oikeusasiamiehen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuilla ei armeijan toimintatapoihin kuitenkaan juuri näytä olleen. Kyseessä lienee yleinen käytäntö, sillä myöskään esim. oikeusasiamiehen syyskuussa 1997 reservinkieltäytyjä Harri Laamasen tapauksen johdosta tekemä vaatimus puolustusminininisteriön hallinnonalan rangaistusäännösten laintasoisuuden ja täsmällisyyden selvittämisestä ei johtanut tuloksiin. Nyt antamassaan päätöksessä Lehtimaja pyytää Pääesikuntaa antamaan kuluvan vuoden loppuun mennessä selvityksen sotilaspoliisikoulutuksen nykytilasta ja sen mahdollisesta kehittämissuunnitelmasta.

Aihettoman käsirautojen käytön lisäksi Menesesin kantelussa puututtiin tosiasiallisesti 27 tuntia kestäneeseen vapaudenriistoon. Pakkokeinolain mukaan kiinniotto saa kestää enimmillään 24 tuntia. Suomenlahden laivaston antaman selvityksen mukaan vapaudenmenetys on kuitenkin kestänyt vain 20 tuntia 50 minuuttia. Oikeusasiamies Lehtimajan mukaan ”käytettävissä olevan selvityksen perusteella ei Menesesin vapaudenmenetystä sinänsä voida pitää lainvastaisena.”