Asevelvollisuuskeskustelua saksassa

Saksassa käytiin alkukesällä vilkasta keskustelua armeijan uudistamisesta. Entisen liittopresidentti Richard von Weizsäckerin johtama arvovaltainen työryhmä ehdotti maan asevoimien merkittävää muuttamista. Projektin lähtökohtana on tarve mukauttaa Saksan puolustusvoimat kylmän sodan jälkeiseen aikaan. Suunnitelman mukaan palveluksessa olevien saksalaissoti-laiden määrää vähennettäisiin 80.000:lla – tämän hetken yli 320.000:sta 240.000:een – koska tarve aluepuolustukseen on merkittävästi vähentynyt. Ehdotuksen mukaan asevelvollisten määrä vähenisi 100.000:lla miehellä, niin että heitä olisi kerralla palveluksessa vain 30.000. Tämä merkitsisi pitkää askelta kohti asevelvollisuuden lakkauttamista; päämäärää, jota ajaa armeijan johtohenkilöistä sekä sosiaali-demokraattien hallituskumppa-nista, pasifismiorientoituneesta Vihreästä puolueesta muodostuva epätavallinen koalitio.

Viimeisenä asevelvollisuutta yl-läpitävänä suurena eurooppalaisena maana Saksa harkitsee yhä vakavammin samaa askelta, jonka muut tärkeimmät NATO-maat, kuten USA, Britannia, Ranska ja Italia, ovat jo ottaneet tai ottamassa: siirtymistä kokonaan vapaaehtoisista koostu-vaan armeijaan. Nämä liittolais-maat ovat kehoittaneet Saksaa murtamaan tradition ja luomaan ammattilaisarmeijan, joka kykenee toimimaan yhdessä NATO-kumppaniensa kanssa. USA ja muut liittolaiset väittävät, että Saksa tarvitsee hyvinkoulutetun nopeaan toimintaan kykenevän sotavoiman, jotta se voisi vastata koko painollaan kriisien ennal-taehkäisemisen ja rauhanturvaa-misen haasteisiin Balkanilla ja muualla.

Tämä ei ole kuitenkaan helppo askel Saksalle, sillä monet näkevät asevelvollisuudesta luopumisessa vaaroja. Entinen puolustusministeri ja oppositiossa olevan Kristillisdemokraattisen liiton johtava sotilasasiantuntija Volker Rühe sanoo: ”Menettäi-simme sen sosiaalisen siteen, jonka 10 kuukautta kestävä pakollinen asepalvelus luo eri yhteiskuntaluokkien välile. Yhteiskuntamme vieraantuisi ammatti-laisarmeijasta, erityisesti jos se houkuttelisi väkivaltaiseen käyttäytymiseen tai äärioikeistolai-suuteen taipuvaisia ihmisiä.”

Kansleri Gerhard Schröder taas väitti yleisemmällä tasolla, ettei Saksalla, jolla on harteillaan preussilaisen- ja natsimilitaris-min katastrofaalinen perintö, ole varaa kantaa ammattiarmeijaan siirtymisen aiheuttamaa historiallista, yhteiskunnallista ja taloudellista taakkaa. ”Asevelvolli-suuden lakkauttaminen aiheuttaisi useita uhkia”, sanoi taas Volker Rühe. Myös asevelvol-lisuudesta luopumisen taloudelliset kustannukset vaikuttavat pelottavilta. Hallitus on muutenkin nostamassa puolustusmenoja seuraavien neljän vuoden aikana ja kilpailukykyisten palkkojen maksaminen kokopäiväsotilaille saattaisi osoittautua vieläkin kalliimmaksi, vaikka otet-taisiinkin huomioon kaavaillut henkilöstön leikkaukset. Lisäksi asevelvollisuuden lakkauttamisen myötä menetettäisiin sairaaloissa armeijan sijaan palvelevat aseistakieltäytyjät, mikä panisi maan terveydenhuoltojärjestel-män sekaisin.

Keskustelun lopputulos oli, että asevelvollisuus säilytetään. Entisen presidentin raportissa suunniteltiin muutoksen toteuttamista 10 vuodessa, kun taas armeija on esittänyt uuden suunnitelman, jonka mukaan asevel-vollisten määrä pienennetään 100.000:een seuraavien 5-6 vuoden aikana. Luku on paljon pienempi kuin asevelvollisuuden kohteeksi joutuvien nuorten määrä tullee olemaan, joten kehitys johtaa aseistakieltäytyjien määrän lisääntymiseen. Tämä on jo aiheuttanut seurauksia: 1. heinäkuuta 2000 alkaen siviilipalvelus kestää 11 kuukautta aikaisemman 13 kk:n sijasta. Lyhennys merkitsee 460 Saksan markan säästöä jokaista palveluksessa olevaa sivaria kohden kuukaudessa. Kun siviilipalve-lusta suorittavia on 120.000, tämä merkitsee vuositasolla n. 55,2 miljoonan Saksan markan säästöä liittotasavallan budjetissa. Lisäksi liittoparlamentti on jo päättänyt, että siviilipalvelusta lyhennetään edelleen kymmeneen kuukauteen tammikuussa 2002.

Siviilipalvelusjärjestelmän tulevaisuus on kuitenkin epävarma. Siviilipalveluspaikkojen määrää on vähennetty 20.000:lla, mikä merkitsee palveluksen alkua odottavien sivareiden määrän kasvua. Aseistakieltäytymisen ja siviilipalveluksen parissa toimivat järjestöt kehottavat asevelvollisuusikäisiä olemaan hakematta siviilipalvelukseen ennen kuin ovat saaneet palveluk-seenastumismääräyksen armeijaan, vaikka hakumenettely on tällöin paljon monimutkaisempi: vain noin kolmannes heistä ylipäätään kutsutaan palvelukseen. Joka tapauksessa näyttää siltä, että järjestelmä joutuu kohtaamaan vakavia laillisia ja yhteiskunnallisia ongelmia tulevaisuudessa.

(The Right To Refuse to Kill, July 2000)