Ydinaseet ensimmäistä kertaa esillä Israelin parlamentissa

Israelin salaisen ydinaseohjelman maailman lehdistölle syyskuussa 1986 paljastaneen Mordechai Vanunun tilanne on muuttumaton: mies istuu edelleen Ashkelonin vankilassa. 2. helmikuuta koettiin kuitenkin historiallisia hetkiä, kun Israelin parlamentissa Knessetissä puhuttiin ensimmäisen kerran avoimesti ydinaseista. Aloitteen keskusteluun antoi Hadash-puoluetta edustava parlamentin palestiinalainen jäsen Issam Makhoul, jonka pitämän suorana televisioidun puheenvuoron julkaisemme alla.

Kuten ehkä odottaa saattoi, puhe herätti raivokkaita reaktioita parlamentissa. Oikeistolaisen Likudin, kansallisen uskontopuolueen ja uskonnollista äärioikeistoa edustavan Shas-puolueen kansanedustajat lähtivät protestiksi istuntosalista Makhoulin aloittaessa ja hänellä oli vaikeuksia saada ennalta valmisteltu puheensa pidettyä välihuutelun takia. Puheensa lopussa hän huusi häiritsijöilleen: “Sen mitä sanoin tänään, voi lukea maailman kaikista sanomalehdistä. Te olette typeryksiä!” Israelin hallituksen edustajat kommentoivat asiaa solvaamalla Vanunua sekä esittämällä vuosien ajan käyttämänsä vakiovastauksen, jonka mukaan “Israeli ei ota ydinaseita ensimmäisenä käyttöön Lähi-Idässä.”

Tämä on historiallinen päivä. Ensimmäistä kertaa Israelin valtion perustamisen jälkeen Knesset keskustelee Israelin ydinaseista, joten tämä keskustelu käydään 40 vuotta myöhässä. Tämä on myös surullinen päivä, sillä se muistuttaa meitä siitä, kuinka Knesset vältteli vastuutaan asiassa, joka uhkaa meitä kaikkia seuraavalla holocaustilla, mikäli emme tule järkiimme ja pysähdy ennen tuhoa. Toivon, että tämän päiväinen keskustelu symboloi hiljaisuuden muurin murtumista ja merkitsee intensiivisen keskustelun alkua tästä asiasta sekä Knessetissä että ihmisten keskuudessa.

Sallikaa minun toivottaa tervetulleeksi vieraamme: tri. Ray Kidderin, joka on yksi Yhdysvaltojen huomattavimmista ydintutkijoista, voittanut lukuisa palkintoja, työskennellyt vuosikymmeniä USA:n hallituksen kansallisessa ydinlaboratoriossa Lawrence-Livermoressa Kaliforniassa, ja joka tuli Israeliin erityisesti ollakseen läsnä tässä keskustelussa; Israelin “Committee for Mordechai Vanunu and for a Middle East Free of Atomic, Biological and Chemical Weapons”in edustajat; Lääkärit ydinsotaa vastaan -järjestön maailmankomitean edustajat; Egyptin ja Venäjän suurlähetystöjen edustajat; sekä monet julkisuuden henkilöt yliopistoista, tiedotusvälineistä ja kulttuurin alalta, jotka ovat sitoutuneet murtamaan ydinasekysymyksessä valinneen pitkäaikaisen hiljaisuuden salaliiton, ja jotka ovat saapuneet tänne tänään tämän keskustelun johdosta.

Knessetin jäsenet, aloitan lainaamalla Albert Einstein ja filosofi Bertrand Russell yhteistä manifestia 9. heinäkuuta 1955: “Puhumme tässä tapauksessa, emme tämän tai tuon kansakunnan, maanosan tai uskonnon edustajana, vaan ihmisinä, ihmislajin jäseninä, joiden olemassaolon jatkuvuus on uhattuna... Ongelma... pelkistetty ja kauhistuttava sekä väistämätön [on]: teemmekö lopun ihmiskunnasta vai hylkääkö ihmiskunta sodan?”

 

Pian sen jälkeen kun Albert Einstein julkisti vetoomuksensa ydinaseiden hävittämiseksi, pääministeri David Ben-Gurion lähestyi häntä ja pyysi häntä ryhtymään Israelin valtion presidentiksi. Ben-Gurion oli jo tuolloin osallisena Israelin yrityksessä kehittää ydinaseita, mutta hän ei paljastanut tätä tosiasiaa Einsteinille. Huomattava tiedemies torjui tarjouksen. Einstein, joka oli harvinainen yhdistelmä tieteellistä neroutta ja humanismia, uskoi jo silloin, ettei Israelista ole tulossa mitään oikeudenmukaisuuden ja rauhan viestiä maailmalle. Kuinka oikeassa hän olikaan!

Viimeisten 40 vuoden aikana Israelin hallitusten ydinasepolitiikkaa ovat leimanneet huijaus, valheet ja petos. Kehotan voimakkaasti kaikkia Knessetin jäseniä lukemaan kirjan “Vanunu ja pommi”, jonka Israelin “Committee for Mordechai Vanunu and for a Middle East Free of Atomic, Biological and Chemical Weapons” julkaisi viime vuonna. Knessetin jäsenten on tärkeää perehtyä vaihtoehtoiseen informaatioon tästä asiasta, jossa hallitus, tiedotusvälineet ja yliopistot ovat yhteistyössä aivopesseet ja huumanneet yleisön. Yhdessä kirjan luvussa, nimeltään “Israelin hallitus ilmoittaa”, lehtimies Gideon Spiron muistaa, että petos alkoi 39 vuotta sitten, kun pääministeri David Ben-Gurion ilmoitti 20. joulukuuta 1960 tältä samalta puhujakorokkeelta Dimonaan rakennettavasta tutkimusreaktorista, “joka on suunniteltu yksinomaan rauhanomaisiin tarkoituksiin, ja joka, kun rakennustyöt on saatu loppuun, tulee olemaan avoin muiden maiden tutkijoille.” Antaessaan tämän lausunnon Ben-Gurion tiesi, ettei reaktoria rakenneta “rauhanomaisiin tarkoituksiin” eikä ollut aikomusta avata sitä “tiedemiehille kaikkialta maailmasta.” Sen sijaan meille annettiin israelilainen atomipommitehdas, työ, joka salattaisiin Israelin kansalaisilta ja kaikilta maailman asukkailta.

Kun lontoolainen viikkolehti The Sunday Times julkaisi Mordechai Vanunun paljastukset lokakuussa 1986, paljastui hälyttävä tosiasia, että Israelilla oli jo enemmän kuin 100 atomipommia. Sen jälkeen pommien lukumäärä on asiantuntijoiden arvion mukaan kasvanut järjettömään määrään 200-300.

Tästä meidän tulee keskustella tänään, herra puhemies. Ongelma ei ole sanantuoja Vanunu, vaan Israelin hallituksen politiikka, joka on muuttanut tämän pienen maapalan myrkylliseksi ja myrkyttäväksi ydinjätelaariksi, ja joka saattaa räjäyttää meidät kaikki ilmaan sienipilven mukana. Ydinaseiden tuottamisen rikokseen liittyi Israelissa toinen rikos, Israelin ja Etelä-Afrikan uusnatsistisen apartheidhallituksen yhteistyö.

 

Minulla ei ole tässä aikaa paneutua historialliseen keskusteluun siitä, oliko reaktorin perustaminen strateginen siunaus Israelille. Onko tuomiopäivän ase pelote, joka turvaa Israelin olemassaolon? En usko niin. Kuitenkin jopa ne jotka uskovat niin, eivät voi jättää huomiotta tosiasiaa, että se minkä he kerran näkivät siunauksena (näkemys jota en itse jaa), on nykyään kirous.

Ydinaseisiin liittyvässä pimittämisessä on kysymys vain itsepetoksesta, joka on lakannut olemasta tehokasta kauan sitten. Koko maailma tietää nykyään, että Israelilla on valtava varasto ydin-, biologisia ja kemiallisia aseita ja että se on Lähi-Idän ydinasekilpailun kulmakivi. Israelissa puhutaan säännöllisesti “Iranin ja Irakin uhkasta”, ja samaan aikaan jätetään huomiotta tosiasia, että juuri Israel toi ydinaseet Lähi-Itään ensimmäisenä ja tarjosi näin alueen muille valtioille oikeutuksen hankkia ydinaseita.

Yksi ilmeinen todiste siitä, että epäselvyys ja pelote, jotka ovat muodostaneet Israelin ydinasepolitiikan perustan, on muuttunut liialliseksi, ovat Israelin hankkimat saksalaiset sukellusveneet, jotka ovat hiljattain tulleet maahan ja jotka, tiedotusvälineiden mukaan, varustetaan ydinaseilla. Näiden sukellusveneiden on tarkoitus risteillä syvällä meressä ja muodostaa “toisen iskun” voima siinä tapauksessa, että Israelia vastaan hyökätään ydinaseilla. Tämä tarkoittaa sitä, että sadat Israelin omistamat atomipommit eivät toimi puolustuksena – vaan ne itseasiassa saivat sotilaseliitin pelkäämään ydinaseiden ensi-iskua, joka eskaloi ei-konventionaalisten aseiden varustelukilpailun spiraalia ylemmäs ja ylemmäs, miljardien dollarien hinnalla.

Nykyään niin kutsuttu epäselvyys koskee vain Israelin kansalaisia. He ovat kykenemättömiä toimimaan hallituksensa demokraattisina kriitik-koina, koska se on salannut heiltä totuuden asiassa, josta heidän elämänsä riippuu. Meillä ei ole mitään tietoa, kuka pitää sormeaan ydinaseiden laukaisunappulalla, mikä on niiden käyttämisen komentoketju, tai miten puolustaudumme jos joku ydin-Barukh Goldstein onnistuu soluttautumaan järjestelmään ja, jonkun rabbin uskonnollisella hyväksymisellä varustettuna, päästää valloilleen ydin-Armageddonin.

Herra puhemies, Israelin kansalaisia ja naapureitamme uhkaavat vaarat eivät liity vain ydinsotaan. Ilman sotaakin olemme jatkuvasti kasvokkain omalle kynnyksellemme rakentamamme ydintulivuoren purkautumisen vaaran kanssa.

Reaktorin 40-vuotisen toiminnan aikana on kertynyt valtava määrä ydinjätettä. Mikäli tämä jäte vuotaa, se saattaa saastuttaa maan ja veden vuosisadoiksi ja -tuhansiksi. Minun ei tarvitse selittää tällaisen tulevaisuudennäkymän merkitystä meidän maamme kaltaisessa maassa, joka tarvitsee jokaisen vesitipan jonka suinkin voi saada. Kuinka jäte varastoidaan? Siihen on erilaisia menetelmiä, jotkut ovat turvallisia, jotkut vähemmän turvallisia, mutta mitkään eivät täysin turvallisia. Kysymys on taloudellisista investoinneista

Koska tällä alueella kaikki on verhottu salaisuuden kaapuun, ei-parlamentaariset ympäristötarkkailijaryhmät eivät kykene valvomaan hallituksen toimintaa. “Luota isoon veljeen,” hallitus kertoo meille. Tiedämme kuitenkin kokemuksesta, kokemuksesta jota on kertynyt kaikkialla maailmassa, ettemme saa luottaa hallitukseen, ja hallitukseen sitoutumattomien ja riippumattomien järjestöjen valvonnan puuttuessa välinpitämättömyyden vaara hiipii ovensuuhumme. Reaktori on vanha, turval-lisuusjärjestelyt pidetään salassa. Pienoiskokoinen Tshernobylin onnettomuus inhimillisen erehdyksen tai aineen väsymisen seurauksena saattaa muuttaa tämän maan ihmisasutukselle kelpaamattomaksi.

Viime vuonna tiedotusvälineissä näkyi juttuja, joiden mukaan Israel vie osan ydinjätteestään haudattavaksi Mauritaniaan Afrikassa. Kysyn päämi-nisteriltä: onko tämä totta? Onko Israel omaksunut rikollisen kolonialistisen käytännön saastuttaa kolmatta maailmaa, josta Euroopan maat luopuivat joitakin vuosia sitten ympäristöjärjestöjen kamppailun tuloksena?

Kysyn pääministeriltä: missä tilassa ovat Israelin ydinasetukikohdat lähellä Kfar Zechariahia Jerusalemin laitamilla ja lähellä Jodfatia Galileassa? Ovatko nämä uusia tukikohtia? Ne täytyy tietenkin sulkea, mutta siihen saakka kunnes terve järki voittaa, israelilaisten ja ulkomaisten, parlamentaaristen ja ei-parlamentaaristen ympäristöjärjestöjen tarkkailu tulee sallia niissä.

Kysyn pääministeriltä: minkä takia tehtaat, joissa ohjukset tuotetaan ja atomipommit rakennetaan, on sijoitettu Israelin tiheimmin asutuilla alueilla, maan keskiosaan ja Haifaan? Kysyn pääminis-teriltä: ettekö ymmärrä, että Nes Tsionan biologinen instituutti, jossa Israel tuottaa biologisia aseitaan, on pystytetty asutetulle alueella, mikä on rikos Israelin ja naapurimaiden asukkaita kohtaan?

Ja entäpä maanjäristyksen riski? Dimonan reaktori sijaitsee Syyrian-Afrikan halkeaman päällä. Samanlainen maanjäristys, joka tapahtui Turkissa viime vuonna, rikkoisi reaktorin ja Israel peittyisi radioaktiiviseen pölyyn. Jos tämä tapahtuu, ei ole tehtävissä muuta kuin sanoa hyvästi ja kuolla hirvittävä kuolema.

Viittaan professorien Barukh Kimmerling ja Kalman Altman artikkeliin, jossa sanotaan: “Yleisö ei ole tietoinen vaarasta, jonka alueella oleva valtava määrä plutoniumia heille aiheuttaa eikä ydinjätteen varastoimisen vaikeudesta. ‘Ydinaseoption’ oli tarkoitus olla vastaus turvallisuusuhkiin, mutta ehkäpä tulisi selvittää, onko lääke tappavampi kuin itse sairaus.” (Ha’aretz, 5.11.99)

Kansainvälinen yhteisö on tiedostanut, etteivät ydinaseasiat ole minkään maan sisäinen asia, vaan niillä on vaikutuksia, jotka ylittävät kansalliset ja maantieteelliset rajat ja vaativat kansainvälistä huomiota.

Ydinaseiden leviämisen vastainen sopimus ja muut asiaan liittyvät sopimukset ovat tulosta maailmanlaajuisesta inhimillisestä viisaudesta, joka on mobilisoitunut puolustamaan meitä ydintuholta.

Israel on päättänyt pysytyllä inhimillisen viisauden alueen ulkopuolella. Tämä on vaarallinen valinta. “Kansakunta omillaan”-mentaliteetti kantaa sisällään, käsillä olevan asian yhteydessä, kansallisen itsemurhan syndrooman. Elämäämme ja turvallisuuttamme eivät takaa Dimonan reaktori tai sadat atomipommit, eivät miljoonat biologiseen sodankäyntiin tarkoitetut bakteerit, joita tuotetaan Nes Tsionamin biologisessa instituutissa, eivät kemialliset aseet joita Israel kehittää. Sen sijaan voisimme saada turvallisuutemme inspiroituneesta aloitteesta joukkotuhoaseista vapaan Lähi-Idän luomiseksi.

Israel on osapuoli, joka aloitti kilpajuoksun ja kantaa myös vastuun suunnan muuttamisesta. Pyydän Israelin hallitusta avaamaan kaikki ovet ja ikkunat ja paljastamaan tietonsa. Marraskuussa 1999 tapahtui jonkinlainen muutos oikeaan suuntaan, kun osia Mordechai Vanunun oikeudenkäyntiasiakirjoista julkistettiin. Tämä ei tietenkään riitä. Dimonan reaktori tulee avata kansainväliselle tarkastukselle; tulee julistaa pidättäytyminen kaikkien joukkotuhoaseiden – ydinaseiden, biologisten ja kemiallisten aseiden - tuottamisesta; kaikki informaatio Israelin hallussa olevien atomipommien määrästä tulee julkistaa. Israelin tulee ilmoittaa luottamusta herättävänä toimena halukkuutensa yksipuoliseen ydinaseriisuntaan, joka viedään päätökseen yleisen Lähi-Idän sopimuksen puitteissa.

Itse asiassa ydinaseita ei tarvita. Paul Nitze, joka oli USA:n pääedustaja aserajoitusneuvotteluissa Reaganin hallituksen puolesta, eikä siis varsinaisesti vaarallinen vasemmistolainen, kirjoitti New York Timesissa: “Totuus on, etten näe mitään syytä, miksemme voisi yksipuolisesti hävittää kaikkia omistamiamme ydinaseita. Niiden säilyttäminen on kallista, eikä se lisää turvallisuuttamme. En voi kuvitella mitään tilannetta, jossa USA:n olisi järkevää käyttää ydinaseita, ei edes kostona jos joku käyttäisi sellaisia aseita meitä vastaan. Mitkä olisivat ydinhyökkäyksen maalit sellaisessa tilanteessa? On mahdotonta kuvitella maalia johon voisi iskeä ilman, että isku johtaa viattomien ihmisten joukkotappamiseen... Ydinaseiden olemassaolo vaarantaa meidän olemassaolomme.” (Ha’aretz -lehti, 1.11.99).

Meidän tulee ojentaa kätemme Egyptille sen yrittäessä saada kaikki Lähi-Idän maat mukaan ydinaseiden leviämisen vastaisen sopimuksen. Meidän tulee reagoida Syyrian vaatimukseen, että rauhanneuvotteluihin sisältyy joukkotuhoaseiden riisuminen. Dimonan reaktorista on tehtävä hautapaikka, ja tämän hautapaikan tulisi muistuttaa tulevia sukupolvia toisaalta ihmiskunnan hulluudesta, mutta toisaalta myös siitä, että se tunnusti tämän hulluuden ennen kuin oli liian myöhäistä.

Mordechai Vanunu, joka kidnapattiin Italiassa Israelin valtion toteuttamana terroritekona ja joka tuomittiin myöhemmin salaisessa ja epäoikeudenmukaisessa oikeudenkäynnissä, on mielipidevanki, joka uhrasi itsensä ydinaseettoman maailman puolesta käytävälle kamppailulle. Henkilö, joka luovuttaa vapaalle lehdistölle tietoa hallituksensa laiminlyönneistä ja rikoksista, kuten Mordechai Vanunu teki paljastaessaan tiedon siitä, mitä tapahtuu Dimonan reaktorin seinien sisäpuolella, ei ollut petturi eikä vakooja. Sen sijaan hän toteutti “totuuden torven” tehtävää ja demokratiaan kuuluvaa periaatetta ihmisten oikeudesta tietää. Ei ole sattumaa, että Mordechai Vanunu on saanut Right Livelihood -palkinnon ja Tanskan rauhanpalkinnon, ja että hän on joka vuosi ehdolla Nobelin rauhanpalkinnon saajaksi. Maailma arvostaa ihmisiä, jotka toimivat pelastaakseen ihmiskunnan ydintuholta.

Tältä puhujakorokkeelta pyydän Israelin hallitusta ja presidenttiä kuuntelemaan maailman kaikilta kulmilta tulevia ääniä, poliitikkoja, tiedemiehiä, Nobelin rauhanpalkinnon vastaanottajia, taiteilijoita ja kirjailijoita: vapauttamaan Mordechai Vanunu 13 vankilavuoden jälkeen, joista yli 11 hän vietti julmassa eristyksessä. Jopa presidentti Clinton on hiljattain vedonnut Vanunun vapauttamiseksi. Hän on suorittanut kaksi kolmasosaa tuomiostaan ja hän on oikeutettu armahdukseen. On aika luopua kostonhimosta

Luvallanne, Knessetin jäsenet, haluan vedota tältä puhujakorokkeelta alueellisen yhteistyön minis-teriin Shimon Peresiin. Historia, näin uskon, tuomitsee teidät ankarasti kahden asian takia: tärkeästä osallisuudestanne Dimonan reaktorin pystyt-tämisessä, ja määräyksestä, jonka annoitte pääministerinä toimiessani, toteuttaa terroriteko sieppaamalla Mordechai Vanunu Lontoosta Italian kautta syyskuussa 1986.

Epäilenpä, olisiko teille myönnetty Nobelin rauhanpalkintoa, jos Nobel-komitean jäsenet olisivat olleet tietoisia suunnattomasta osuudestanne Israelin ydin-, biologisten ja kemiallisten joukkotuhoaseiden tuotantoon. Nyt kun olette lähestymässä poliittisen uranne viimeistä etappia, pyydän teitä oikaisemaan molemmat vääryydet: aloittamaan prosessin Israelin ydin-, biologisten ja kemiallisten aseiden riisumiseksi osana alueemme vapauttamista joukkotuhon aseista, ja vapauttamaan Mordechai Vanunun.

Haagin kansainvälinen tuomioistuin on julistanut ydinaseet laittomiksi. Ehdotan, että Israelin hallitus ja Knesset yrittävät tosissaan, vaikka se olisikin vaikeaa, liittyä valistuneen kansainvälisen yhteisön riveihin.

Yhteenvetona haluaisin taas lainata Albert Einsteinin ja Bertrand Russellin manifestia, jossa he vetosivat ydinaseiden hävittämisen puolesta: “Me vetoamme ihmisinä ihmisiin: muistakaa ihmisyytenne ja unohtakaa muu. Jos kykenette tekemään niin, edessämme aukeaa tie uuteen paratiisiin; jos ette kykene, edessämme on joukkotuhon uhka.”

Auschwitzista eloonjäänyt kirjailija Yehiel Dinur, joka julkaisi kirjansa nimellä Ka. Tzetnik, kutsui ydinaseiden käyttämisen seurausta ydin-Ausch-witziksi. Muutamia päiviä sitten, 27. tammikuuta, vietettiin puna-armeijan tekemän Auschwitzin vapauttamisen vuosipäivää. Huomatkaa historian ironia ja järjettömyys: Israelista on tullut uuden holocaustin, ydin-Auschwitzin, luojien turvasatama. Mordechai Vanunu oppi holocaustin tärkeimmän läksyn, mutta Israelin valtio ei ole vielä oppinut.

Jos Albert Einstein eläisi tänään, hän pitäisi Mordechai Vanunua miehenä, joka toimii peri-aatteidensa mukaisesti, kulttuurisankarina, rohkeana omantunnon miehenä, jolla on humanistinen näkemys; miehenä, joka uhrasi vapautensa ydinaseiden poistamisen ja ydin-Auschwitzin estämisen jalon ihanteen puoleesta. Hän olisi varmasti liittynyt niiden joukkoon, jotka osoittavat mieltään Vanunun sieppausta vastaan ja vaativat hänen vapauttamistaan.

  • lisätietoja Vanunun tapauksesta löydät internetistä: http://www.nonviolence.org/vanunu
  • Voit vedota Vanunun vapauttamisen puolesta Israelin presidentille suunnatuilla postikorteilla, joita voit tilata Aseistakieltäytyjäliitosta