Sotilassaaren valtaajille sakkoja

Heinäkuun alussa sotilassaarelle luvatta nousseet Muurinmurtajat –ryhmän aktivistit haastettiin Helsingin käräjäoikeuteen 2. 12. 1999. ”Saarenvaltaajia” syytettiin ”virallisen kiellon noudattamatta jättämisestä ” ja syyttäjä vaati heille sakkorangaistusta.

Antimilitaristisen kansalaistottelemattomuus-performanssiryhmä Muurinmurtajien 10. heinäkuuta järjestämällä ”sotilassaaret ihmisille” –tempauksella vaadittiin Helsingin edustalla sijaitsevia puolustusvoimien saaria yleiseen virkistyskäyttöön ( katso tarkemmin: Sivari & totaali 3/ 99 ). Ryhmän jäsenet Hans Hellén, Otso Kivekäs, Elviira Heikkilä ja allekirjoittanut soutivat Lauttasaaren edustalla sijaitsevaan Melkin saareen ja nousivat siellä luvatta maihin. Saari on määritelty sotilasalueeksi ja siellä on maihinnousukielto.

Saarenvaltaajia oikeudessa avustanut Joonia Streng vaati syytteen hylkäämistä. Streng vetosi siihen, että Melkin pitämiseksi sotilasalueena ei ole lainmukaisia perusteita. Melkissä ei ole lainkaan sotilaallista toimintaa, jos sotilaalliseksi toiminnaksi ei lasketa kantahenkilökunnan lomailua saaren lukuisilla kesämökeillä.

Streng esitti oikeudelle todisteina osia Helsingin kaupunginvaltuuston pöytäkirjasta sekä kartan koskien Helsingin saariston ja merialueen osayleiskaavaa. Kaavassa Melkki on muista puolustusvoimien saarista poiketen merkitty yleiseksi virkistysalueeksi.

Puolustuksen todistajana oikeudessa esiintyi vapaa toimittaja Mikko Niskasaari, joka oli vieraillut Melkissä lokakuussa 1995 tehdessään Helsingin edustan saarista juttua Seura –lehdelle. Hän oli vierailullaan päässyt tutkimaan saarta perinpohjin ilman vartiointia. Niskasaaren mukaan sotilasalueesta saarella muistuttavat ainoastaa maihinnousun kieltävät kyltit. Saarelle aiempina vuosikymmeninä varastoksi tehty luola ei ole tällä hetkellä käytössä.

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Kivekkäälle, Hellénille sekä Oinaalalle kahdeksan ja Heikkilälle (nuorena henkilönä) kuusi päiväsakkoa. Oikeuden mukaan Melkki on vuonna 1929 (!) annetulla asetuksella määritelty kuuluvaksi Suomenlinnan linnoitukseen. ”Sillä, mitä Helsingin kaupunki suunnittelee kaavoituksella tulevista virkistysalueista ja mitä Niskasaari on kertonut käynnistään Melkissä, ei ole tässä asiassa merkitystä,” toteaa Helsingin käräjäoikeus tuomion perusteluissa.

Kaikki tuomitut valittivat tuomiostaan hovioikeuteen.

Kuntalaisaloite poiki valtuustoaloitteen

Saarenvaltaajat tekivät elokuussa kuntalais-aloitteen puolustusvoimien hallinnassa olevien saarten saattamiseksi kaupunkilaisten käyttöön. Aloitteessa kyseenalaistettiin nykyisten merilinnoitusten merkitys nykyaikaisessa sodankäynnissä ja kiinnitettiin huomiota siihen, ettei kaikilla Helsingin edustan saarilla edes ole sotilastoimintaa. Kuntalaisaloitteessa ehdotettiin myös julkisen vesiliikenteen kehittämistä, jotta puolustusvoimien luovuttamat saaret olisivat helpommin kaikkien kaupunkilaisten tavoi-tettavissa.

Kuntalaisaloite poiki syyskuussa valtuus-toaloitteen, jonka allekirjoitti 43 kaupunginvaltuutettua. ”On käsittämätöntä, että kaupungin upeimmat saaret ja hulppeimmat rannat ovat kaupunkilaisilta kiellettyä kaupunkia,” todetaan valtuustoaloitteessa. Aloitteessa kritisoidaan myös kovapanos-ammuntoja, joita armeija suorittaa Helsingin merialueella. Valtuustoaloitteen allekirjoittajat patistelevat kaupunkia aloittamaan maanvaihto- ja –ostoneuvottelut puolustus-voimien saarten saamiseksi virkistyskäyttöön.

Myös kaupunkisuunnittelulautakunta asettui marraskuussa antamassaan lausunnossa sotilassaarten demilitarisoinnin kannalle. ”Sotilaallisen toiminnan kasvun politiikka loppui Euroopassa 1990-luvun alussa, jonka jälkeen sotilasalueita on ripeässä tahdissa siirretty siviilikäyttöön,” lautakunta toteaa. Kaupunki-suunnittelulautakunnan mukaan kiinteiden tukikohtien merkitys on vähentynyt nykyisen helposti liikuteltavan aseistuksen aikana.

Kaupunkisuunnittelulautakunnan mukaan helsinki on suomalaisittain ja kansainvälisestikin poikkeus sotilasalueiden siviilikäyttöön siirtämisprosessissa. Muualla puolustusvoimat on suosiolla luopunut tarpeettomiksi tulleista kiinteistöistä ja maa-alueista, mutta Helsingissä se pitää sitkeästi hallussaan kaikkia alueitaan.

Projetipäällikkö Matti Visanti Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastosta vahvistaa, että sotilassaarten siviilikäyttöön siirtäminen on Helsingissä hyvin hidasta. ”Kaupunginhallituksella ei ole innostusta asian edistämiseen, koska armeijan kanssa on vaikea neuvotella,” Visanti toteaa. Visannin mukaan Muurinmurtajien viime kesänä valtaamalle Melkin saarelle on kaavailtu ekologisten kokeilu-projektien aluetta, jonne rakennettaisiin mm. tuulivoimaloita. Armeijan vastustus on kaatanut hankkeen.

Matti Visanti kertoo, että armeijan vallankäyttö ulottuu Helsingissä jopa kaupungin omistamille saarille. Armeija on pyrkinyt estämään erään kaupungin saaren virkistyskäyttösuunnitelmat vedoten sotilassaaren läheisyyteen. Armeijan mukaan kaupungin saareen ei saa suunnitelle virkistyskäyttöä, koska viereisessä saaressa on ammusvarasto ja koeammunta-asema.

Helsingin kaupunginkanslia arvelee, että kuntalais- ja valtuustoaloite sotilassaarten siirtämiseksi siviilikäyttöön esitellään kaupunginhallitukselle kevään aikana.

Militarisoitu saaristo

Jos suuria asutettuja saaria (esim. Lauttasaari ja Laajasalo) ei oteta huomioon, omistaa puolustusvoimat helsingin saariston pinta-alasta n. 60%. Näille saarille ei siviileillä ole menemistä. Armeijan yliotetta saaristossa kuvastaa se, että puolustusvoimien saarilla on parisataa huvilaa. Yksityisten, yhteisöjen ja kaupungin saarilla huviloita on vain vähän enemmän; 260.

Kaupunkisuunnitteluviraston mukaan saarten linnoittamisen historia juontaa juurensa Helsingin perustamisen ajoilta. Valtiollisten kriisien yhteydessä saariston militarisointia on laajennettu, mutta kriisien jälkeen saaria ei ole palautettu siviilikäyttöön. Nykyiset sotilasalueet ja linnoitukset perustuvat ensimmäisen maailmansodan strategioihin ja teknologiaan.

Varsinaista sotilaallista merkitystä on vain muutamalla saarella. Kaupunginvaltuuston hyväksymässä yleiskaavassa nykyisistä 25:stä sotilassaaresta vain 6 on jätetty sotilaskäyttöön. Mitään ei kuitenkaan käytännössä ole tapahtunut kaavan toteuttamiseksi. Armeijan kanta-henkilökunta saa edelleen lomailla mökeillään siviileiltä suljetuilla saarilla.

Saarten lisäksi puolustusvoimat hallinnoi Helsingin edustan merialuetta, jolla se suorittaa ajoittain kovapanosammuntoja. Ammuntojen aikana veneily on saaristossa kielletty. Ammuntojen melu haittaa erityisesti eteläisiä kaupunginosia, mutta kuuluu selkeästi pitkälle sisämaahan. Kaupunginvaltuutetutkin kyseen-alaistavat valtuustoaloitteessaan kovapanosam-muntojen tarpeellisuuden ”liki miljoonan asuk-kaan metropolin sydämessä”.

Yleinen mielipide on Helsingissä voimakkaasti sotilasalueiden vähentämisen kannalla ja jossain vaiheessa puolustusvoimienkin on pakko taipua. Toistaiseksi ”Itämeren tytär Helsinki joutuu kuitenkin olemaan kuin huutolaistyttö,” kuten kaupunginvaltuutetut asian aloitteessaan ilmaisevat.

Aika näyttää, voimmeko jo ensi kesänä lähteä Melkkiin piknikille ilman sotilaspoliisien seuraa.