Bellamyn utopiassa ei tarvita armeijaa

Edward Bellamy: Vuonna 2000. Suom. Tero Valkonen. Desura 1999. 190 sivua.

Edward Bellamy hahmottelee vuonna 1888 ilmestyneessä kirjassaan ”Vuonna 2000” varsin mielenkiintoisen utopian siitä, miltä Yhdysvallat näyttää vuonna 2000. Vuonna 2000 on ilmestynyt aikaisemmin suomeksi vuonna 1902.

Vuonna 2000 on utopia-kirjallisuuden klassikko, johon myös aseistakieltäytyjien ja rauhanliikkeen aktivistien kannattaa tutustua. Bellamyn hahmo-ttelemassa utopiassa ei ole armeijaa eikä pakollista asevelvollisuutta. Myös joukko-työttömyys ja laajamittainen köyhyys sekä niiden aiheuttama tyytymättömyys ja katkeruus ovat kadonneet.

Edward Bellamy (1850-1898) oli yhdysvaltalainen lakimies, toi-mittaja ja kirjalilija. Vuonna 2000 -kirjan ohella hänen toinen pää-teoksensa on vuonna 1897 ilmes-tynyt Equality (Tasa-arvo).

Vuonna 2000, jonka alkuperäinen nimi oli Looking Backward 2000-1887, herätti heti ilmestyttyään Yhdysvalloissa paljon keskustelua. Eri puolille Yhdysvaltoja pe-rustettiin jopa useita utopis-tisiirtokuntia, joiden jäsenet pyrkivät elämään kirjassa kuvatulla tavalla.

Rakenteellinen väkivalta kadonnut

Yhdysvalloissa ilmestyi 1890-luvulla kymmeniä utopiakirjoja, joista useimmissa jäljiteltiin enemmän tai vähemmän Vuonna 2000 –teosta.

Bellamyn hahmottelema utopia edustaa tavallaan varsin demokraattista itsehallinto-sosialismia tai osittain anarkismia. Rakenteellisen väkivallan syyt ovat vähentyneet yhteiskunnassa ja yhteiskunta on kehittynyt tasa-arvoisemmaksi kaikissa suhteissa verrattuna vuoden 1887 Yhdysvaltoihin, jonka ankeaa todellisuutta Bellamy myös kuvaa armottoman tarkkanäköisesti.

Bellamyn utopiassa jokaisen työhön kykenevän on osallistuttava yhteiskunnan kannalta tuottavaan ja hyödylliseen työhön 21-45 –vuotiaana. Työvelvollisuus suoritetaan hyvin organisoidussa ja tehokkassa ”teollisessa armeijassa”. Raskaissa ja kuluttavissa töissä, kuten kaivoksissa, työpäivä on varsin lyhyt. Mielenkiintoisissa ja paljon erilaisia haasteita tarjoavissa ammateissa työpäivä on sen sijaan huomattavasti pitempi.

Kaikki teollisen armeijan työntekijät saavat samansuuruista palkkaa. Jokaisen vuoden alussa jokainen työntekijä saa tililleen ”luoton”, joka vastaa hänen osuuttaan vuoden aikana kertyvästä yhteisestä varallisuudesta. Teollisen armeijan jäsenten lisäksi kaikkien muidenkin yhteiskunnan jäsenten toimeentulo on turvattu samalla tavoin.

Ei enää rahaa eikä vankiloita

Yhteiskunta omistaa ne tuotanto- ja palvelulaitokset, joissa työ-velvollisuus suoritetaan. Rahasta on luovuttu, koska sitä ei tarvita. Siksi ei tarvita myöskään pankkeja.

Bellamyn utopiassa ei ole myöskään ministeriöitä eikä veroja ja veronkantajia. Kirjoitettuja lakeja on varsin vähän. Rikoksia tapahtuu varsin vähän, koska rikosten tärkein syy eli rahan tavoittelu on menettänyt merkityksensä. Sitä harvalukuista joukkoa, joka on syyllistynyt väkivaltarikoksiin, hoidetaan sairaalassa eikä heitä laiteta vankilaan.

Bellamyn utopiassa ihmisen tärkein ja eniten tyydytystä ja mielihyvää tuottava elämänvaihe alkaa vasta pakollisen työvelvollisuuden päätyttyä, koska ihmiset voivat silloin paneutua harrastamaan niitä asioita, joista he ovat eniten kiinnostuneita. Keski-ikä on korkea, 86-90 vuotta. Vanhuksista huolehditaan hyvin, kuten myös vammaisista ja sairaista ja muista sellaisista ihmisistä, jotka eivät pysty suorittamaan pakollista työvelvollisuutta.

Palvelujen ja tavaroiden myyminen rahasta on kiellettyä, mutta niitä voi luovuttaa ilmaiseksi ystävyyden-osoituksena.

Tavaroiden jakelu tapahtuu yhteiskunnan omistamissa jakelu-pisteissä. Niissä kaikissa on saatavilla kaikki sillä hetkel-läYhdysvalloissa saatavilla olevat tavarat. Mainonnasta on luovuttu kokonaan nykyisessä merkityk-sessä. Maaseudun asukkailla on tarjolla sama tavaravalikoima kuin kaupungin asukkailla.

Elämäntapaerot eivät katoa

Vaikka kaikkien ihmisten käytettävissä on periaattessa sama summa yhteistä varallisuutta, jonka he saavat ikäänkuin perustulona tai kansalaispalkkana yhteiskunnalta, elämäntapa- ja kulutuseroja ilmenee ihmisten välillä mm. sillä perusteella, mihin he haluavat käyttää yhteiskunnalta saamansa ”luoton”.

Bellamyn utopiassa myös naisten asema on parantunut huomattavasti mm. siksi, että he eivät enää ole taloudellisesti riippuvaisia miehistä. Myös naiset voivat paneutua itsensä kouluttamiseen ja kehittämseen paljon paremmin kuin aikaisemmin myös siksi, että kotitaloustöihin ja kodin hoitamiseen heiltä kuluu paljon vähemmän aikaa kuin ennen.

Ateriat valmistetaan paljolti yhteiskunnan toimesta ja ne nautitaan viihtyisissä ravintoloissa. Myös vaatteet valmistetaan ja korjataan pääasiassa yhteiskunnan omistamissa laitoksissa.

Kaikilla alle 30-vuotiailla on oikeus pyrkiä opiskelemaan maksutta haluamaansa ammattiin, mikäli kykyjä on riittävästi. Koultuksen taso on varsin korkea. Pitkää erikoiskoulutusta ei kuitenkaan anneta yli 30-vuotiaille mm. siksi, ettei heillä ole enää riittävästi aikaa hyödyntää koulutustaan suorit-taessaan työvelvollisuuttaan.

Ihmisillä on Bellamyn utopiassa myös mahdollisuus ryhtyä kirjailijoiksi ja perustaa sanoma- ja muita lehtiä. Mikäli kykyjä on riittävästi, ihminen voi ryhtyä myös päätoimiseksi kirjailijaksi tai taiteilijaksi tietyksi ajaksi ja saada näin vapautuksen työvelvol-lisuuden suorittamisesta.

Niiden ihmisten, jotka haluavat julkaista kirjan, on kuitenkin maksettava ensimmäisen painoksen kustannukset yhteiskunnalta saamastaan ”luotosta”. Jos ryhmä ihmisiä päättää perustaa lehden, he voivat palkata sille päätoimittajan luovuttamalla omasta luotostaan summa, joka vastaa päätoimittajan yhteiskunnalta saamaa luottoa. Päätoimittaja valitaan aina määräajaksi ja hänet lehden osakkaat voivat milloin tahansa erottaa. Sensuuria ei kuitenkaan harjoiteta.

Kannustus on positiivista

Bellamyn hahmottelemaan uto-piaan liittyy mm. se ongelma, että ”teollinen armeija”, jossa pakollinen työpalvelus suoritetaan, on varsin hierarkkisesti ja autoritaarisisti järjestetty. Teollinen armeija on jopa jaettu eri ”kasteihin”, joista vain ylimmän jäseniä voidaan nimittää korkeimpiin johtotehtäviin. Kuitenkin myös valvotaan sitä, että teollisen armeijan alimman kastin lukumäärä ei saa koskaan ylittää tiettyä rajaa.

Teollisen armeijan jäseniä yhteiskunta pyrkii kannustamaan ja palkitsemaan aineettomasti niin että myös raskaisiin ja yksitoikkoisiin tehtäviin hakeutuu riittävästi ihmisiä. Työttömyys on Bellamyn utopiassa kadonnut lähes kokonaan. Myös vajaakuntoisia ihmisiä kannustetaan työs-kentelemään voimiensa mukaan yhteiskunnan parhaaksi.

Bellamy pohtii myös sitä, miten hänen utopiansa mukainen Yhdysvallat pitää yhteyttä ja käy kauppaa sellaisten maiden kanssa, joissa on erilainen talous- ja yhteiskuntajärjestelmä. Myös siirtolaisuus maasta toiseen on mahdollista.

Bellamyn utopiassa myös kulttuuri kukoistaa monimuotoisena. Ihmiset voivat halutessaan esimerkiksi kuunnella 24 tuntia vuorokaudessa puhelimen avulla musiikkia, jota huippumuusikot esittävät.

Ihmiset voivat myös vapaasti perustaa seurakuntia, joiden pariaatteiden on oltava yhteis-kunnan tavoitteiden mukaisia, tai ryhtyä papeiksi. Jotkut papit ovat jopa tavoittaneet puhelimen avulla suuria kuulijajoukkoja. Kirjaan sisältyvä erään tällaisen puhelimen välityksellä suuria joukkoja tavoittavan papin puhe on yksi Vuonna 2000 –kirjan rajuimmista jaksoista.

Kirjan päätösluvussa sen päähenkilö, 30-vuotias aikai-semmassa elämässään yläluokkaan kuulunut 30-vuotias herrasmies Julian West herää yhtäkkiä 113 vuotta kestäneestä hypnoosi-unestaan ja palaa vuoden 1887 Bostoniin. Siellä hän kohtaa Yhdysvaltojen yhteiskunnan todellisuuden, jossa ilmenee lukuisia vaikeita yhteiskunnallisia ongelmia. Kontrasti vuonna 2000 vallitsevaan utopiaan verrattuna on armoton.