Sotilassaaret ihmisille!

Helsingin edustalla on useita kaupunkilaisten virkistyskäyttöön soveltuvia saaria, joille heillä ei kuitenkaan ole menemistä: ne kun ovat armeijan hallin­nassa. Antimilitaristinen kan­sa­lais­tot­telemattomuusryhmä Muurinmurtajat järjesti lau­an­tai­na 10.7 näyttävän mie­lenil­mauksen tätä asi­ain­tilaa vas­taan suo­rit­ta­malla lait­to­man mai­hin­nousun eräälle näis­tä kiel­le­tyis­tä saa­ris­ta.

Tempauksen perustelut selviävät Muurinmurtajien paria päivää aikaisemmin julkiselle sa­nalle lähettämästä kannanotosta:

“Puolustusvoimat on tavallisesti perustellut saarten hallussapitoa sillä, että ne muodost­a­vat Helsingin meripuolustuksen perustan. Lienee kuitenkin syytä kysyä, kuinka realistisia ovat uh­ka­kuvat, joihin on varustauduttava pi­tämällä Helsingin edustan saaria armeijan hal­linnas­sa ja mi­kä oli­si näiden merilinnoitusten todellinen merkitys nykyaikaisessa sodan­käyn­nissä. Sitä paitsi kaikilla armeijan hallitsemilla saarilla ei tosiasiassa edes ole mitään sotilaallista toimintaa.

On myös vedottu siihen, että armeijan hallinnassa saarten luonto säilyy pa­remmin kuin vi­r­kistyskäytössä. On to­ki tot­ta, et­tä kaik­ki Hel­sin­gin edus­tan saa­ret ei­vät luon­nonar­vo­jen­sa puo­les­ta ole vir­kis­tys­käyt­töön so­veltu­via, mut­ta ne­kin säi­lyisi­vät ny­kyti­las­saan pa­rem­min, jos ne saatettaisiin siviilialu­eiksi luon­non­suojelu­alu­ei­na. Jo tällä hetkellä virkistyskäytössä oleviin saariin kohdistuva rasitus taas todennäköisesti vähenisi, mikäli saaria olisi tarjolla enem­män. Al­ku­pe­räi­sen luon­non säi­lyt­tä­mi­nen on luon­nol­li­ses­ti otet­ta­va huo­mi­oon kai­kes­sa saar­ten vir­kis­tys­käy­tös­sä.

Helsingin edustan saarten virkistyskäyttöä on luonnollisesti kehitettävä niin, että mahdol­li­simman monilla meren ympäröimän kaupungin asukkailla on mahdollisuus nauttia me­riympäristöstä. Täl­löin etu­si­jal­la on oltava saarten saattaminen yleiseen käyttöön esim. loma-asun­to­jen ra­ken­ta­mi­sen si­jaan. Tä­mä edel­lyt­tää myös saa­ril­le suun­tau­tu­van jul­ki­sen ve­si­lii­ken­teen ke­hit­tä­mis­tä osana pääkaupunkiseudun julkista liikennettä.”

Määränpäänä Melkki

Kohteeksi valikoitui Lauttasaaren edustalla noin kilometrin päässä sijaitseva Melkki, joka on monessakin suhteessa hyvä esimerkki mainiosti ihmisten käyttöön sopivasta sotilassaa­res­ta: se si­jaitsee lähellä Helsingin keskustaa, se on selvästi suurempi kuin vieressä olevat Pih­la­jasaaret eikä siel­lä ei ole kuin pai­koit­tain merkittäviä luonnonarvoja, joita virkistys­käyttö saattaisi vaarantaa. Ar­gu­men­tit Hel­sin­gin me­ri­puolus­tuk­ses­ta kuulostavat Melkin kohdalla vieläkin epäuskottavammilta kuin muiden saarten, sillä sotavoimien läsnäoloa edus­ta­vat vain vieri vie­res­sä rantaviivaa ko­ris­ta­vat ka­pi­ais­ten ke­sä­mö­kit. Varsinaista soti­laal­lis­ta toi­min­taa siellä ei ole ol­lut ai­koi­hin.

Oman mausteensa tapahtumaan toi käytettävissä ollut maihinnousukalusto. Seitsen­hen­ki­nen maihinnousuryhmä pakkautui Vattuniemen rannassa Kuusiluodon komerosta löy­ty­neeseen pu­hal­let­ta­vaan ku­mi­kanoot­tiin sekä kahteen pieneen jollaan. Vuotava kanootti ja il­mastoin­titeipillä pohjastaan paikkailtu puolimätä jolla selviytyivät merimatkasta ilman koh­tuut­to­mia on­gel­mia ja niiden miehistö suoritti suunnitelmien mukaisen maihinnousun. Sen si­jaan kol­mas alus jou­tui vai­keuk­siin jo pur­jeh­duk­sen alus­sa na­rulla pai­kat­tu­jen han­kai­mi­en rikkou­duttua. Ur­hea­kaan ai­roil­la me­lo­mi­nen ei riittänyt viemään venettä määränpäähän ja kaksi­tuntinen odyssei­a Laut­tasaarenselän koko ajan yltyvässä tuulessa päättyi lopulta lähtösata­maan.

Operaatio herätti tiedotusvälineiden huomiota jo etukäteen, joten ei ole ihme että maihin­nousijoita oli vastassa sotilaspoliisipartio, vaikkei saari normaalioloissa ilmeisesti olekaan va­rti­oi­tu. Suun­ni­teltua piknikkiä Melkin pohjoiskärjen hiekkarannalla ei näin ollen pystytty to­teut­ta­maan. Jol­laryhmä.onnistui kuitenkin levittämään mukaan tuomansa “Sotilassaaret ih­mi­sil­le!” -ban­de­rol­lin ta­pah­tu­mien kulkua ve­si­tak­seis­ta seu­ran­neiden journalistien silmien ja kameroiden eteen en­nen kuin so­ti­laspo­liisit sen pi­kaisesti takavarikoivat. Oli­si­ko ar­ka asia? Mai­hin­nousun teh­neet nel­jä an­ti­mi­li­ta­ris­tiak­tii­via kuljetettiin poliisisaattueessa pikkuroban polii­siasemalle, jos­ta hei­dät va­pautettiin kuulus­telu­jen jälkeen samana iltana. Samaan aikaan me­riseikkailustaan sel­vinnyt epä­onninen partio toteutti antimilitaristista eväsretkeä Vat­tuniemessä rannalle alun al­ka­en­kin jää­nei­den tu­ki­joukkojen kans­sa.

Tapahtumaan osallistuneet jättivät muutamaa viikkoa myöhemmin Helsingin kau­pun­gin­val­tuustolle kuntalaisaloitteen, jossa vaaditaan asianomaista Helsingin kaupungin elintä ryh­tymään toimenpiteisiin kaupungin edustalla olevien sotilassaarten saattamiseksi julkiseen käyttöön.