NATO:n psykologinen projektio

“Uskon että lännen tapaan toimia Kosovossa vaikutti kollektiivisen psykologian, syvien kult­tuuristen koodien ja läntisten ekspansionististen/missionaaristen arvojen kaltaisia ylen­kat­sot­tu­ja tai huo­miot­ta jä­tet­ty­jä ulot­tu­vuuk­sia, ja us­kon että teemme viisaasti jos keskus­te­lemme niistä. Kätkeytyykö esimerkiksi USA:n johtaman lännen taakse piilevä, sy­vään juurtunut au­to­ritaarinen ideologia, joka ta­voitte­lee maa­il­manher­ruut­ta tees­ken­nel­les­sään luo­van­sa maail­manlaajuista demokratiaa, kump­panuutta ja moni­kult­tuuri­suut­ta Ja käyttääkö se omalla tavallaan hyväkseen muiden kriisejä ‑ ku­ten Mi­losevic ja Hit­ler te­ke­vät omil­la ta­voillaan - vaikka teeskentelee auttavansa heitä?

On mielenkiintoista nähdä, kuinka nopeasti julkinen, poliittis-diplomaattinen keskustelu ja tiedo­tus­vä­li­neet ovat onnistuneet siirtämään tämän kriisin, tämän nykyhistorian käänne­koh­dan men­nei­syy­teen. Mutta se mitä ta­pahtui lännessä, ja lännelle, Balkanin so­tien ja eri­tyi­ses­ti Kosovon sodan aikana an­sait­see vä­hän tutkiskelua ‑ emme­kä vält­tä­mättä pidä siitä mitä näem­me jos yri­tämme,” sa­noo TFF:n joh­ta­ja Jan Öberg.

“Norjalais‑ruotsalainen filosofi Harald Öfstad analysoi 30 vuotta sitten natsismin ideologi­aa. Hän väittää­, että natsismi perustuu länsimaisille arvoille ja on äärimmäinen versio niis­tä, versio län­ti­ses­tä maailmankuvasta (‘Wel­tan­schau­ung.’) Sen tärkein ominaispiirre on ‘hal­veksun­tam­me hei­kompaa kohtaan’ ja voiman, vallan ja sankaruuden ylistämi­nen. Vah­va TU­LEE hal­lit­se­maan hei­kom­paa. Hy­väl­lä/vahvemmalla on oikeus, tai jumalan anta­ma auk­tori­teetti hal­lita tai hä­vit­tää pa­ha/heikompi, joka ansaitsee vain halveksuntamme. Vahvempi ot­taa kantaak­seen si­vilisaation taakan, uhrautuu ja toimii sankarillisesti korkeam­man pe­ri­aat­teen tai “lain”, Ju­ma­lan, nimissä. Niin­pä hän­tä ei kos­kaan saate­ta vas­tuu­seen te­ois­taan; hä­nellä on korkeampi valtuutus ja hän on oikeuden ylä­puolel­la. Ne jotka to­teutta­vat johta­jan käs­kyt on myös va­pautettu kantamasta vastuuta teoistaan­ riip­pumat­ta siitä, kuinka rikol­lisia ne saat­ta­vat ol­la ‑ sillä myös heidän päämää­ränsä on kar­kot­taa paha ja nos­taa Hy­vä (uudel­leen) pai­kal­leen. An­tisemi­tis­mi ei ole olen­nais­ta natsi­maail­mankuvan autori­taa­risuudelle, pi­kemmin­kin se on sii­hen kuu­luva halkeama, kierou­tunut ele­mentti.

Ihailemme voittajaa ja vahvatahtoista ja halveksimme harhailevaa, epäröivää, häviäjää. Olennainen osa natsi-ideologiaa on TEESKENNELLÄ taistelevansa idealis­ti­sesti yle­vi­en moraalisten päämäärien puolesta pahaa vastaan, vaikka todellisuudessa toteuttaa omia al­haisia tarkoitusperiään. Maailma on mustavalkoinen. Ku­rinalai­suus ja kuu­liai­suus pal­ki­taan; kyseenalaistamisesta rangaistaan. Na­tionalis­mi ja univormujen, kun­niamerkkien ja lip­pu­jen kaltaiset symbolit ovat tärkeitä. Johta­ja ja johtava kansa­kunta nä­ke­vät itsensä ai­nut­laa­tuisena, Jumalan valittuna kansana, jonka tarkoi­tus on luoda (uudel­leen) pa­ratii­si maan pääl­le. Hen­kilökohtainen vastuu ei tarkoita sen ky­seenalais­tamis­ta mi­kä ­on oi­kein ja vää­rin, vaan tehtävän säntillistä toteuttamista. Kieltä tulee käyttää har­haanjohta­vas­ti, sen tu­lee olla täyn­nä ana­lo­gioita, kliseitä, kau­niste­lua ‑ ja nat­sis­mi on pe­rus­ta­van­laa­tui­ses­ti epä-älyllistä, yk­sin­kertaistavaa, valetie­teel­listä.

Erityisen tärkeää on, että aggressio ja idealismi sulautuvat yhteen: ‘Teem­me sen min­kä teem­me ihmiskun­nan hyväksi, älä arvostele MEITÄ niin kuin arvoste­let HEI­TÄ, mei­dän mo­tii­vimme ovat yleviä, heidän ovat pahoja’ ‑ mikä sallii rikollisen näyttäytyä sankarina. Kon­flik­teihin liittyy usein projektion elementtejä. Projektio tarkoittaa itsestämme löytämiemme ja kammoksumiemme ‘pi­meiden puolien’ siirtämistä muihin. Voi­si­ko ol­la niin, et­tä kut­sues­saan Mi­losevi­cia Hit­leriksi lännen joh­ta­jat ja tiedo­tus­vä­lineet pal­jas­ti­vat pelkon­sa tai epämu­ka­van tietoi­suu­tensa siitä, että hei­dän oma pro­jek­tinsa voitai­siin näh­dä ‘hitle­ristisenä,’ ts. että he tiesivät aina­kin joidenkin autori­taris­min ele­ment­tien toimivan hei­dän omassa politii­kas­saan? Voi­siko olla että he tarvit­si­vat ana­lo­gi­an juuta­lai­siin sijoittamalla kaik­ki al­baanit viat­tomien uh­rien roo­liin sen si­jaan että hei­dät olisi nähty po­liittis-soti­laalli­sen kon­fliktin osa­puolena ‑ pre­si­dentti Clin­tonin usein toistami­en sa­nojen mu­kaan he jou­tuivat ‘et­ni­sen puh­distuksen koh­teiksi ei sen takia, mitä he oli­vat teh­neet vaan yk­sin­omaan sen takia kei­tä he ovat’?

NATO hyökkäsi toiseen maahan, toteutti aggression ja rikkoi kansainvälistä lakia. Se käyt­ti aseita siviilejä vastaan. Se halusi painaa ‘pahan’ kansakunnan polvilleen. Länsi syytti Ju­gos­la­vi­aa sen te­ke­mi­sestä mitä se itse teki, ts. viatto­mien si­viili­en tap­pa­mi­ses­ta, ag­gres­si­on to­teuttamisesta, et­ni­sesti puhtaiden (puhtaampien) yksiköiden luomisesta, demokratian si­vuut­tamisesta, epä­suhtaisen ja ylivoimaisen soti­laallisen voiman käyttämisestä, ‘pahojen’ suunnitelmien laati­misesta (CIA hankkiu­tumassa eroon tottelemattomista johtajista), me­di­an tiukasta kontrol­loimisesta jne.

Vähäinenkin historiallinen tietoisuus riittää kertomaan, ettei et­ni­siä puh­dis­tuk­sia ole kek­sit­ty Balkanilla, vaan ne ovat olennainen osa länsi­maista käyt­täyty­mis­tä muita kult­tuu­reja koh­taan lä­pi his­torian, ei vä­hi­ten inti­aanivä­estöä kohtaan USA:ssa. Eikä olekin ai­ka sel­vää, että esim. USA on kansallinen toimija, jolla on ‘kan­sallisia etuja’ kaik­kial­la maa­il­mas­sa? Kos­ka olet nähnyt USA:n ulkoministeriön tiedotustilaisuuden tai presidentti Clintonin ilman täh­tilippua taustalla, kuinka usein Amerikan johtajat jättävät ylistämättä omaa maataan, de­mokratiaa, vapautta, rauhaa, voimaa ja kunniaa sillä tavalla kuin he tulkitsevat sen: poik­keuksellisena, Va­lit­tu­na Kansana? Miksi me teemme vääriä his­tori­allisia analo­gioita Ser­bias­ta Hit­lerin Saksana?

TFF:n neuvonantaja tri Johan Galtung TRANSCENDista kirjoitti hiljattain lännen toimin­nas­ta Kosovossa seuraavaa:

“Solzhenitsynin mainitsema, helposti mieleen tuleva paralleeli on Hit­le­rin ta­pa käyt­tää su­deettien/saksalaisten ja tshekkien kansallista kon­fliktia, Tshekko­slo­vaki­an pai­nos­tami­nen (Englannin tuella). Japanin hyökkäys Mantshuriaan 1931-45 ja Ita­lian hyök­käys Etiopi­aan 1935-41 olivat myös Kellogg‑­Briandin sopimuksen vastai­sia (Briand sai No­be­lin rau­hanpal­kin­non 1926, Kel­logg vuonna 1929): 62 val­tiota, nii­den jou­kossa kaikki suur­val­lat, suos­tuivat hylkäämään sodan politii­kan vä­lineenä ja sovittele­maan kaik­ki kansainvä­liset kiis­tat rau­hanomaisin kei­noin. Poikkeuksia olivat puo­lus­tusso­dat ja liiton sopimuksen sotilaalliset velvoitteet, Mon­roen oppi ja liittolaisvelvoitteet ‑ hy­vin sa­man­lai­sia kuin YK:n perus­kirjan ar­tik­la 2(4), poikkeuksineen.

Kolme diktatuuria olivat oikeuden ja Kansainliiton yläpuolella, ne sivuuttivat kevyesti kaik­ki pää­tös­lauselmat, niitä elähdyttivät vi­siot Uudesta Järjestyksestä. Niiden pro­pa­gan­da oli yh­tä mas­sii­vis­ta kuin NATO:n propaganda loukkaavine ‘anteeksipyyntöineen’ ‘epäsuoris­ta va­hin­goista’, joi­ta vallanpitäjät niin ilmiselvästi tarkoittivat tehdä alun alkaenkin. No, maa­il­mas­sa ei ol­lut in­ternetiä tuohon ai­kaan, se aut­taa. Mutta valta oli näiden ‘lain yläpuolella’ olevi­en puolella, sillä kriteeri oli heidän itse valitsemansa (sen takana mitä nämä dikta­tuurit te­ki­vät oli­ luul­ta­vasti enemmän kansan tahtoa kuin ‘de­mok­rati­oi­den’ rauk­ka­maisen toimin­nan ta­ka­na). Dik­ta­tuurit saat­toi­vat pää­tök­seen sen minkä oli­vat aloit­taneet: toi­nen maa­il­man­so­ta. NA­TO:a/AMPO:a/­TIAP:ia käyt­tä­väl­lä USA:lla on luulta­vasti kiu­saus teh­dä sa­ma, aloit­taa Poh­jois-Koreasta ja Ko­lumbiasta (?), to­teuttaa Uusi Maail­man­jär­jestys. Ai­ka es­tää kol­mas maa­il­man­so­ta: nyt. Paik­ka? Kaik­kial­la.”

“Projektio pätee tietysti myös Serbiaan/Jugoslaviaan itseensä,” Jan Öberg jat­kaa. “Muis­tan kuinka vuonna 1991 kaikissa yhteiskunnallisissa asemissa olevat serbit kertoivat TFF:n kon­flik­tin­lievi­tysryh­män jä­senil­le, kuin­ka he olivat Ustashan/fasismin uhreja, että he ovat aina jou­tu­neet kär­si­mään ja tais­tele­vat nyt Hy­vän puolesta: demokra­ti­an, rau­han, mo­niet­ni­syy­den, vä­hemmistö­oi­keuksi­en ja ‑ eloon­jää­misen - puolesta. He näkivät ja nä­ke­vät it­sensä Suu­ren USA:n/län­nen/EU:n/NATO:n impe­rialistisen salaliiton uhreina (taas yksi mainio sa­lai­nen suunnitelma, joka toimii kuten ‘Ope­raatio hevosenkenkä’ toimii lännelle). Kroaatit taas kertoisivat serbifasismis­ta/Suur-Serbiasta ja yhtä salaisesta tiedeakatemian suun­ni­tel­mas­ta Suur-Ser­bian luomiseksi. Ser­bit ja al­baanit ovat projisoi­neet toi­siin­sa joukoittain eri­tyis­piir­teitä, ste­re­oty­yp­pejä, en­nak­koluu­loja ja his­toriallisia synkkiä ominai­suuksia. Ryhmäni jä­senet ja minä itse olem­me koh­dan­neet puh­das­ta ra­sismia mo­lemmilla puo­lil­la ‑ ja ihmisiä jotka ovat yrittä­neet va­kuuttaa meitä yle­vien pää­määriensä ja historialli­sen kohta­lonsa (ja kär­si­mysten­sä) to­tuu­denmukaisuudesta ‑ ja jotka ker­to­vat meil­le uu­delleen ja uu­delleen, että jo­ta­kin paljon pa­hempaa ta­pah­tui­si jos he ei­vät ot­taisi asioita omiin käsiinsä tai saisi apua ul­ko­mail­ta.

Kun NATO toteutti aggression, serbit tunsivat olleensa oikeassa uskoessaan, että heitä vas­taan oli Suunnitelma. Ja tehdessään hirmutekoja viime keväänä serbit auttoivat suuresti länt­tä ‑ po­lii­tikkoja ja tiedotusvälineitä ‑ oikeuttamaan oman lakien‑ ja ihmisoikeuksien rikko­mi­sensa, oikeuttamaan epäsuhtaisen väkivallan. Niinpä ne lukitsivat toisensa noidankehään ‑ jonka tu­los oli­vat mie­let­tö­mät in­hi­mil­li­set kär­si­mykset Jugoslaviassa, muttei tie­ten­kään tek­no­lo­gi­ses­ti yli­voi­mai­sen NA­TO:n kohdal­la.

Natsi-ideologia kannattaa taistelua niitä vastaan, jotka ovat yhtä vah­voja tai uhkaavat tulla sellaisiksi ja it­seä hei­kom­pi­en alistamista tai tuhoamista. Kosovo ei ol­lut vain tais­te­lu Ser­bi­aa, eh­dotto­mas­ti hei­kom­paa, vastaan. Se oli myös taistelua potentiaa­li­sesti vah­vo­ja toi­mi­joi­ta vas­taan: a) nöy­ryyt­tämällä Venäjää vielä vähän enemmän taas uu­della NA­TO:n laa­jene­mi­sella; b) luo­malla vas­tak­kainasettelua Kiinan kanssa (lisäämällä suurlähetystön pommittami­seen va­koo­ja’­skan­daa­lit’, pois­sul­keminen WTO:s­ta, ih­misoi­keu­det ja oppitunnit demokratias­ta, Tai­wan, Tii­bet, ydin­asekysymykset jne. löytyy enem­män kuin tarpeeksi ainesta konflik­tiin); c) kai­vamalla maa­ta YK:n alta maa­il­man­jär­jes­tö­nä ja rau­hanturvaajana, ja d) hävittää perin poh­jin yh­teiskunnallistaloudelliset jär­jestelmät, jotka uhkaavat olla sortumatta ‘glo­ba­lisaa­ti­on’ pai­nei­den alla tai muu­ten kiel­täy­ty­vät alis­tumasta vahvem­man tah­toon. Itä­blo­kin ro­mahduk­sen jäl­keen ei odo­teta ilmaantuvan mitään elinkelpoista kilpailevaa järjestelmää län­tiselle maa­il­manjärjestykselle ja maa­il­man­laa­jui­sel­le ka­pi­ta­lis­ti­sel­le in­teg­raa­ti­ol­le.

NATO:lla oli ylivoimaisesti kaikki valtit käsissään: sotilaallinen voima, raha, rajoit­tama­ton pää­sy maa­il­man tiedotusvälineisiin, jotka ovat kaikki lännen kontrolloi­mia sekä kul­t­tuu­ri­nen val­ta: myy­dä de­mokra­tian, ihmisoikeuksien, hu­manitaarisuuden viestiä. NA­TO saattoi is­keä min­ne vain Ju­gosla­viassa, jolla puolestaan ei ollut ka­pasiteettia iskeä lännessä ja jo­ka ei ol­lut to­teuttanut ag­gressioita mitään muuta valtiota vas­taan.

Tämä tendenssimäinen maailmanherruus on paljon maailmanlaajuisempaa, hienos­tuneempaa ja mo­ni­ta­hoi­sempaa kuin na­tsismi, mutta se myydään sellaisilla tavoilla, että mo­net länsi­maiden kansalaiset allekirjoittavat tai jopa omaksuvat sen ‑ ku­ten mo­net ta­val­li­set kansa­lai­set omaksuivat Hitle­rin messi­aani­sen vision maa­il­masta ilman Pa­haa, maail­masta jota jo­h­taa va­listu­nut, yli­voi­mai­nen, kulttuu­ri­sesti yli­ver­tai­nen Saksa.

Siis projektio? Mitä ilmeisimmin kyllä!” sanoo Öberg. “Kansakunnat näyttävät tais­televan itsessään olevia pimeitä puolia vastaan, jotka ne ovat projisoi­neet muihin ‑ jois­ta tulee sit­ten kam­mot­ta­va ‘Toi­nen’, joka täytyy pysäyttää. Tämä tapahtui kyl­män sodan kah­den pää­kil­pai­li­jan vä­lillä ja se toistuu nyt uusissa konflik-timuodostumissa: Ser­bia/Ju­goslavian liit­to­tasavalta on ase­tet­tu ‘pa­han’ Neu­vos­to­lii­ton roo­liin, muut tasavallat ja kansat esittävät län­sisuuntautu­neen, rau­haara­kasta­van, demokraatti­sen, moraalisesti oikeassa olevan roolia ‑ kau­an sit­ten vanhentuneen kyl­män so­dan paradigman mukaan, ainoan joka oli ole­mas­sa vuon­na 1991. Il­man pro­jisoimista ‑ ja autoritarianismia, stereotyypittämistä jne. ‑ Koso­vo ja NA­TO Ko­so­vos­sa oli­si­vat mah­dot­tomia. Länsi on niin suunniltaan Serbian takia, koska niil­lä on niin paljon yh­teis­tä - muun muassa valtavasti liioiteltu käsitys omasta tehtävästään ja merki­tyk­ses­tään maa­il­massa sekä käsitys siitä, että ne ovat Valittuja Kansakuntia joilla on Suuria Tehtäviä,­ ol­koon ne sit­ten alu­eelli­sia tai maail­manlaajuisia. Vain sellainen jo­ka ei ole kos­kaan tut­ki­nut kon­flik­te­ja ja vä­ki­valtaa ken­täl­lä voi ol­la yl­lättynyt siitä, että ame­rik­ka­lais­ten/brit­tien/NA­TO:n toi­saalta ja ser­bien ja ve­nä­läis­ten toi­saal­ta vä­lillä on ENEM­MÄN yhtä­läisyyk­siä kuin eroja ‑ syvästi länsi­maisia kun ovat kaikki, laa­jenemishaluisia ja pelkäävät kostoa kaikilta niiltä joita ovat loukanneet.”

Jan Öberg vetää yhteen: “Jotkut meistä ovat olleet tekemisissä entisen Ju­gos­la­vian kanssa lii­an pit­kän aja­n us­ko­akseen että demokratiat ovat luonnostaan rauhanomaisia tai moraali­sia. Kat­so tätä vuosisataa ja sitä miten se loppuu! Meillä on enemmän koulutusta, enemmän in­for­maa­tiota, enemmän sotilaallista voimaa, enemmän väkivaltaa ‑ ja enem­män de­mo­kra­ti­aa ja vä­hemmän viisautta. Po­li­tiikka ja etiik­ka, samoin kuin tek­no­lo­gia ja kult­tuuri OVAT erkaantuneet. Olen va­kuuttunut sii­tä, ettei Koso­vo ollut pieni ta­pah­tu­ma ny­ky­his­to­rias­sa, että se on varsin luul­tavasti käännekohta kohti tulossa ole­via pahempia asioi­ta ‑ to­dis­te sii­tä et­tem­me ole op­pi­neet mi­tään tästä vuosi­sadasta.

Siihen saakka kunnes haastamme väkivallan oikeutuksen ja sota-instituution it­sensä, maa­ilmanjärjestys, sivistynyt valtiovalta, humanismi, säädylliset tavat, reilu peli ja de­mo­kraa­tti­nen hal­linto tulevat ‑ pel­käänpä ‑ rappeutumaan lisää. NA­TO ja KFOR ovat suu­ria aske­lei­ta vää­rään suun­taan ja en­nus­tavat pahaa.

Ihmiskunnan arvoinen projekti seuraavalla vuosisadalla on luvata oppia 1900-lu­vusta ja lo­pet­taa tä­mä hul­luus, lopettaa tämä väkivalta, lopettaa tämä röyhkeys ja inhimil­linen hul­luus, lo­pet­taa NA­TO/KFOR‑tyyppinen petollinen ‘rauhan’turvaaminen ja käyt­tää kaik­ki in­hi­milli­set ja kult­tuuriset taitomme, taloudelliset ja teknologiset voi­ma­va­ram­me ‑ ly­hy­es­ti, ih­misyy­tem­me ‑ oppiaksemme toimimaan paremmin ja käsitte­lemään ja ratkai­se­maan konfliktimme vähi­ten vä­ki­val­tai­sil­la ta­voilla. Ja älkäämme juhliko ennen kuin tie­dämme kuin­ka ‘puh­dis­taa’ vä­ki­val­lan aja­tuksistamme, sanoistamme ja teois­tam­me ‑ ja näin tulla kykenevik­si kuvittele­maan rau­hanomaisemman maailman.”

(TFF:n PressInfo no. 75, 7.8.1999; teksti on julkaistu myös lokakuussa ilmenstyneessä pamfletissa ”Propagandan takaa”).