Aseistakieltäytyjäliiton lausunto eduskunnan työasiainvaliokunnalle 13.11.1998

Laki asevelvollisuuslain muuttamisesta, joka astui voimaan 1.7.1998 merkitsi varusmiesten keskimääräisen palvelusajan ja yleisimmän palvelusajan lyhenemistä. Hallitus ei kuitenkaan esitä siviilipalvelusajan lyhentämistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että siviilipalvelus kansainvälisten standardien mukaan on rangaistuksenomaisen pitkä verrattuna varusmiespalvelukseen.

Vuonna 1992 voimaan astunut siviilipalveluslaki oli Aseistakieltäytyjäliiton mukaan selvä edistysaskel sitä edeltäneeseen, vuosina 1987-91 voimassa olleeseen väliaikaiseen siviilipalveluslakiin. Nyt ollaan kuitenkin palaamassa väliaikaislain tilanteeseen. Tämä tulee tarkoittamaan totaalikieltäytyjien lisääntymistä. Ihmisoikeusjärjestö Amnesty International on jo ilmoittanut aikovansa adoptoida suomalaisia totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina. Lisäksi on mahdollista, että ihmisoikeustuomioistuimet pitävät ylipitkää palvelusaikaa syrjintänä.

Väliaikaislain aikana oli joka vuosi 20-40 totaalikieltäytyjää. Lain aiheuttamaa umpikujaa kuvasi myös useat totaalikieltäytyjien nälkälakot sekä siviilipalvelusmiesten lakot. Aseistakieltäytyjäliitto toivoo, että eduskunta välttäisi samantapaisen tilanteen syntymistä, ja lyhentäisi siviilipalvelusaikaa. Samalla tulisi korjata muita nykyisen lainsäädännön puutteita. Näistä tärkeimmät ovat Aseistakieltäytyjäliitto ry:n mukaan palveluspaikkapula, aseistakieltäytymisoikeuden rajaaminen pelkästään rauhan aikaan sekä vankeustuomioiden kohtuuton käytäntö.

1. Palvelusaika

1.7.1998 voimaan astunut laki asevelvollisuuslain muuttamisesta merkitsi varusmiesten keskimääräisen palvelusajan lyhenemistä noin kuukaudella ja yleisimmän palvelusajan lyhenemistä kahdella kuukaudella. Tämä on merkinnyt palvelusaikojen keston suhteessa käytännössä paluuta väliaikaislain tilanteeseen. Verrattuna varusmiesten yleisimpään palvelusaikaan, siviilipalvelus on kestoltaan jopa vielä epäsuhtaisempi kuin väliaikaislain aikana: tuolloin se oli siihen nähden kaksinkertainen (240/480 vrk), nyt se on yli kaksinkertainen (180/395 vrk).

Jotta ennen varusmiesten palvelusaikojen muutosta vallinnut suhde yleisimmän varusmiespalvelusajan ja siviilipalvelusajan välillä säilyisi, siviilipalveluksen keston pitäisi olla 300 vrk. Palvelusaikoja verrattaessa olennaista on juuri yleisin palvelusaika, sillä palveluksen jatkaminen 270 tai 362 vrk:n asti on useimmille varusmiehille jatkossakin oma-aloitteisuuteen ja vapaaehtoisuuteen perustuva asia.

On kuitenkin lisäksi huomioitava, että siviilipalvelusaika oli jo ennen varusmiesten palvelusaikauudistusta huomattavan pitkä suhteessa varusmiespalvelusaikaan. Aseistakieltäytyjäliiton mukaan siviilipalvelusajan ei tule olla pidempi kuin keskimääräisen varusmiespalvelusajan. Kokonaispalvelusaika määrittää ajan, jonka asevelvollinen on poissa normaalielämästään ja on näin ollen ainoa objektiivinen rasitusmittari.

Puolustusvaliokunta toteaa työasiainvaliokunnalle 6.11.1998 antamassaan lausunnossa, että "varusmiespalveluksen pituuden vertaaminen siviilipalvelusaikaan yksinkertaisen selkeällä tavalla on kuitenkin ongelmallista. Kokonaispalvelusajan sijasta parempana kriteerinä voidaan pitää nettopalvelusaikaa ja palveluspäivien lukumäärän sijasta palvelukseen käytettyjä tunteja" ja myöhemmin: "palvelusaikakysymystä on pohdittava kokonaisvaltaisesti ottaen huomioon kaikki palvelusmuotojen väliset eroavaisuudet".

Kuitenkin, kuten lausuntoon jätetyssä eriävässä mielipiteessä todetaan, valiokunnan olisi tullut "ainakin aloittaa palvelusmuotojen sisäisten eroavuuksien tutkiminen, ennen kuin palvelusmuotojen välisiin eroavuuksiin otetaan kantaa". Edes varusmiesten koulutusuudistuksen toteutumista nettopalvelusajan ja palvelustuntien osalta ei ole riittävästi selvitetty.

Pitempää siviilipalvelusaikaa perustellaan varusmiespalveluksen rasittavuudella. Tässä yhteydessä on esitetty selvästi virheellisiä ja harhaanjohtavia laskelmia. Pääesikunnan siviilipalvelusasiain neuvottelukunnalle esittämän laskelman mukaan varusmies palvelisi maastoharjoituksissa n. 26 tuntia vuorokaudessa! Laskelmissa oletetaan lisäksi, että varusmiehen nukkumiseen, syömiseen, peseytymiseen ja liikuntaan käytetty aika on palvelusta, kun taas siviilipalvelusmiehelle nämä ovat vapaa-aikaa. Lisäksi siviilipalvelusmiehen osalta kahden tunnin päivystäminen lasketaan vain yhdeksi työtunniksi.

Objektiiviset rasittavuuslaskelmat tekee mahdottomiksi suuret erot eri palvelusmuotojen sisällä. Tarkoituksena ei näytä olevan yhdenvertaisuuden saavuttaminen, vaan varmistaminen, ettei yksikään siviilipalvelusmies pääse "helpommalla" kuin yksikään varusmies. Käytännössä tämä johtaa kaikkien siviilipalvelusmiesten rankaisemiseen. Asevelvollisuusjärjestelmän tarkoitus ei tiettävästi kuitenkaan ole rasituksen aiheuttaminen asevelvollisille. Hedelmällisempi tarkastelutapa olisi yhteiskunnallisen hyödyn eikä järjestelmän rangaistavuuden maksimoiminen.

Siviilipalvelusajan suhteen merkityksellisiä ovat syrjintäkiellon sisältävät kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joihin eduskunnan ulkoasiainvaliokunta viittaa työasiainvaliokunnalle 6.11.1998 antamassaan lausunnossa. Apulaisprofessori Martin Scheininin lainvalmisteluvaiheessa työministeriölle antaman lausunnon (3.4.1998) mukaan YK:n ihmisoikeuskomitea saattaisi pitää siviilipalvelusaikaa syrjivänä, mikäli siviilipalvelua ei lyhennetä. Lisäksi hän toteaa, että HM:n 16a §:n 1 mom."ilmentää ajatusta, jonka mukaan lainsäätäjän ja muiden julkisen vallan käyttäjien velvollisuutena ei ole ainoastaan pidättyä loukkaamasta perusja ihmisoikeuksia vaan myös edistää oikeuksien täysmääräistä toteutumista" ja päätyy tämän perusteella tukemaan sivilipalvelusajan lyhentämistä. Myös prof. Lars D. Eriksson on lausunnossaan siviilipalvelusasiain neuvottelukunnalle (12.2.1998) katsonut, että siviilipalvelusaikaa tulisi lyhentää.

Kansainvälisissä järjestöissä (YK:n ihmisoikeustoimikunta, Euroopan neuvoston ministeritoimikunnat sekä Euroopan unionin elimet) on hyväksytty useita siviilipalvelusta koskevia suosituksia, joille on yhteistä periaate, jonka mukaan siviilipalveluksen tulee olla kestoltaan kohtuullisessa suhteessa varusmiespalvelukseen. Tämä periaate tulee esiin mm. YK:n ihmisoikeustoimikunnan 22.4.1998 hyväksymässä siviilipalvelusta koskevassa päätöslauselmassa. Euroopan parlamentin hyväksymän julkilausuman ("Macciocchin julkilausuma", 7.2.1983) mukaan siviilipalveluksen ei pitäisi olla lainkaan asepalvelusta pidempi.

Sama periaate tulee esille myös nykyisen, vuonna 1992 voimaan astuneen siviilipalveluslain perusteluissa: "siviilipalvelusajan tulisi olla kestoltaan kohtuullisessa suhteessa varusmiespalvelukseen ja muun muassa kansainvälisistä sopimuksista johtuen sitä huomattavasti pidempää siviilipalvelusaikaa saatetaan pitää rangaistuksenomaisena". Vuonna 1997 hyväksytyn valtioneuvoston turvallisuuspoliittisen selonteon mukaan taas "siviilipalveluksen kehittä- misessä on tärkeää huolehtia siitä, että palvelusolosuhteet ja palvelusaika kehittyvät vertailukelpoisesti varusmiespalvelukseen nähden".

Ulkoasiainministeriö toteaa työministeriölle 20.4.1998 antamassaan lausunnossa edellä mainittuihin ihmisoikeussopimusten määräyksiin, suosituksiin ja päätöslauselmiin sekä Suomen aseistakieltäytymiseen liittyvään toimintaan kansainvälisissä elimissä viitaten, että "olisi hyödyllistä harkita uudelleen siviilipalvelusmiesten palvelusaikakysymystä". Ulkoasiainvaliokunta taas toteaa lausunnossaan työasiainvaliokunnalle 6.11.1998 pitävänsä tarpeellisena, että kysymys siviilipalvelusajan pituudesta selvitetään myös kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sekä yleisemmin Suomen ihmisoikeuspolitiikan kansainvälisen kuvan kannalta.

Vuosien 1987-91 väliaikaislain aikana Amnesty International piti siviilipalveluksen kestoa rangaistuksenomaisena ja adoptoi siten suomalaisia totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina. Mikäli siviilipalvelusaikaa ei lyhennetä tulee Amnesty taas adoptoimaan varusmiesten palvelusaikauudistuksen jälkeen kieltäytyneitä totaalikieltäytyjiä mielipidevankeina. Tämän kannan Amnesty on ilmoittanut sekä Suomen viranomaisille (työministerille sekä ulkoasiainministeriölle) että Aseistakieltäytyjäliitolle.

2) Palveluspaikkatilanne

Tällä hetkellä vallitseva pula siviilipalveluspaikoista on seurausta siviilipalvelusmiesten määrän voimakkaasta kasvusta 1990-luvulla. Vaikka myös siviilipalveluslaitosten määrä on kasvanut, ei tämä kasvu ole riittänyt tyydyttymään kasvanutta palveluspaikkojen tarvetta.

Vuodesta 1992 alkaen siviilipalvelukseen on joka vuonna hakeutunut suurempi määrä asevelvollisia kuin sen suorittamisen on aloittanut. Vuoden 1997 loppuun mennessä yhteenlaskettu erotus oli kasvanut jo useisiin tuhansiin miehiin. Tämän seurauksena useimmat siviilipalvelusmiehet joutuvat odottamaan palveluksen alkua jopa vuosia. Palveluspaikkapula näkyy myös nk. palveluspaikattomien siviilipalvelusmiesten ongelmana. Siviilipalveluskes- kuksessa on pahimmillaan ollut useita kymmeniä siviilipalvelusmiehiä, joille ei ole löytynyt palveluspaikkaa koulutusjakson päättyessä.

Aseistakieltäytyjäliiton mukaan yksinkertaisin tapa saada parannusta palveluspaikkatilanteeseen olisi yksityisoikeudellisten yhteisöjen kiinnostuksen tehokkaampi hyödyntäminen. Voimassa olevan siviilipalveluslain 15§:n mukaan yleishyödylliset yksityisoikeudelliset yhteisöt voivat toimia siviilipalveluslaitoksina, mutta ne täytyy kaikki hyväksyä erikseen siviilipalvelusasetuksessa. Tämä on osoittautunut käytännössä erittäin toimimattomaksi menettelyksi. Siviilipalveluslain voimaan astumisen jälkeen uusia yksityisoikeudellisia palveluspaikkoja on hyväksytty vain kolme kertaa - ja vain pieni osa asiaa valmistelevan Siviilipalvelusasiain neuvottelukunnan puoltamista tarjokkaista.

Liitto pitääkin välttämättömänä, että siviilipalveluslakia muutettaessa myös yksityisoikeudellisten siviilipalveluslaitosten hyväksyminen siirretään työministeriön päätettäväksi, kuten asia on jo julkisoikeudellisten siviilipalveluslaitoksen kohdalla. Myös työministeriö on aikaisemmin tunnustanut tällaisen muutoksen tarpeellisuuden. Vastauksessaan kansanedustaja Satu Hassin kirjalliseen kysymykseen 18.11.1997 työministeri Liisa Jaakonsaari toteaa: "Toinen tehokas keino mainittujen yhteisöjen kiinnostuksen hyödyntämiseksi olisi siviilipalveluslain 15 §:n muuttaminen siten, että yksityisoikeudellisten yhteisöjen ja säätiöiden hyväksyminen siviilipalveluslaitokseksi tapahtuisi työministeriön hyväksymisellä vastaavasti kuin julkisoikeudellisten laitostenkin osalta, jolloin asetusmuutoksia ei jatkossa tarvittaisi. Työministeriö ottaa siviilipalveluslain 15 §:n muutosehdotuksen esiin todennäköisesti samassa yhteydessä kuin siviilipalveluslakiin seuraavan kerran esitetään tehtäväksi muitakin tarkistuksia."

Aseistakieltäytyjäliitto ry:n mielestä tulisi myös vakavasti harkita mallia, jossa siviilipalvelusmiehen ylläpitokustannukset siirrettäisiin joko kokonaan tai osittain palveluspaikoilta valtion maksettaviksi, esim. työministeriön määrärahoista. Paitsi että tämä muutos mitä ilmeisimmin lisäisi palveluspaikkojen määrää, se myös vähentäisi siviilipalvelusmiesten laissa ja asetuksessa säädettyihin oikeuksiin palveluspaikoissa kohdistuvia loukkauksia. Tämä ratkaisu olisi perusteltavissa myös yhteiskunnalliselta kannalta: siviilipalvelusmiehet ovat suorittamassa valtion heille asevelvollisuusjärjestelmän osana määräämää velvollisuutta, joten valtion tulisi myös vastata heidän ylläpidostaan palveluksen aikana.

3) Aseistakieltäytymisoikeuden rajaaminen vain rauhan aikaan

Voimassa olevan siviilipalveluslain mukaan siviilipalvelusmiehet on vapautettu asevelvollisuuslaissa säädetyn palvelun suorittamisesta vain rauhan aikana. Heidän asemastaan sodan aikana ei ole minkäänlaisia erillisiä säädöksiä. Siviilipalvelusmiesten määrääminen aseellisiin tehtäviin olisi paitsi ihmisoikeusnäkökulmasta tuomittavaa, myös sotilaallisesti perusteetonta. Mm. Amnesty International on kiinnittänyt huomiota tähän epäkohtaan.

Aseistakieltäytyjäliitto ry:n mielestä aseistakieltäytymisoikeuden rajaaminen rauhan aikaan tulee ehdottomasti poistaa siviilipalveluslakia muutettaessa. Tällöin siviilipalvelusmiesten velvollisuudet mahdollisen kriisin aikana tulisivat määritellyiksi valmius-, väestönsuojeluja puolustustilalakien kautta.

4) Muut parannustarpeet

a) ulkomaanpalveluksen mahdollistaminen

Siviilipalveluslain perusteluissa todetaan, että siviilipalveluksen tavoitteena on mm. kansainvälisyys-, rauhan- ja ympäristökysymyksiä kosketteleva kansalaiskasvatus. Tämä huomioon ottaen olisi hyvin luonnollista, jos palveluksen voisi suorittaa myös ulkomailla esim. kehitysyhteistyötehtävissä..

Edustaja Satu Hassin ym. 1.10.1998 jättämässä lakialoitteessa esitetään siviilipalveluslain muuttamista siten, että palveluksen voisi suorittaa joko kokonaan tai osittain kehitysyhteistyötä tekevien kansalaisjärjestöjen tai kirkon kehityisyhteistyöhankkeissa ulkomailla. Aseistakieltäytyjäliitto kannattaa tämän esityksen hyväksymistä.

Hallituksen esitykseen siviilipalveluslain muuttamisesta on yhdistetty myös kansanedustaja Janina Anderssonin ym. 10.10.1995 jättämä lakialoite "laiksi siviilipalveluksen korvaamisesta humanitaarisella työllä". Aloitteen mukaan humanitaarista vapaaehtoispalvelua kotimaassa tai ulkomailla suorittanut henkilö voitaisiin vapauttaa siviilipalvelusvelvollisuudesta joko kokonaan tai osittain. Liiton mukaan aloitteen hyväksyminen merkitsisi pitkää edistysaskelta edellä mainittujen siviilipalveluksen tavoitteiden toteutumisen kannalta. Vastaavankaltainen on mahdollista eräissä Euroopan maissa, esim. Saksassa.

Myös ulkoasiainvaliokunta on työasiainvaliokunnalle 6.11.1998 antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomiota tarpeeseen selvittää, voidaanko siviilipalvelusjärjestelmää käyttää hyväksi suomalaisten siviilivalmiuksen kehittämisessä.

b) rangaistusjärjestelmän uudistaminen

Siviilipalveluslain säädökset "siviilipalveluslain rikkomisesta" ovat joissakin suhteissa kohtuuttoman ankaria. Totaalikieltäytyjien rankaisemiseen ajatuksellisesti tarkoitetun siviilipalveluslain 26§:n perusteella on pitkiin ehdottomiin vankeusrangaistuksiin tuomittu henkilöitä, jotka eivät ole kieltäytyneet siviilipalveluksesta vakaumuksellisista syistä, vaan laimin- lyöneet palvelusvelvollisuuttaan esim. erilaisten henkilökohtaisten ongelmien johdosta. Äärimmäisenä esimerkkinä voidaan mainita Savonlinnan käräjäoikeudessa 9.11.1998 174 päivän ehdottomaan vankeusrangaistukseen siviilipalvelusrikoksesta tuomittu siviilipalvelusmies, joka oli viitenä päivänä myöhästynyt palveluksesta aamu-unisuutensa johdosta. Liiton mielestä olisikin pikaisesti selvitettävä, tulisiko varusmiesten ja siviilipalvelusmiesten yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi tehdä siviilipalveluslain rangaistussäädöksiin muutoksia tältä osin..

Siviilipalveluslain 29§:n mukaan "siviilipalvelusrikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta suorittava voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, jos hän ilmoittaa haluavansa ja voi suorittaa hänelle osoitetussa palveluspaikassa asianmukaisesti loppuun jäljellä olevan siviilipalveluksen". Tällaista mahdollisuutta ei kuitenkaan ole henkilöillä, jotka suorittavat siviilipal- velusrikoksesta langetettua vankeustuomiota sen vuoden päätyttyä, jona ovat täyttäneet 30 vuotta. Ei voine pitää kenenkään etujen mukaisena, että siviilipalvelukseen halukasta henkilöä pidetään vankeudessa, joten myös yli 30-vuotiaille olisi annettava mahdollisuus hakea ehdonalaiseen vapauteen.

c) sotilasviranomaisten tiedotusvelvollisuuden tarkentaminen

Siviilipalvelusasetuksen 37§ velvoittaa mm. sotilasläänien esikunnat antamaan "jokaiselle kutsunnanalaiselle tarpeelliset tiedot mahdollisuudesta hakeutua siviilipalvelukseen ja siviilipalveluksen sisällöstä". Käytännön kokemukset kuitenkin osoittavat, että tiedotuksessa on suuria puutteita nimenomaan sotilasläänien esikuntien kohdalla. Liiton mielestä olisikin vakavasti harkittava tiedotusvelvollisuuden tarkentamista myös siviilipalveluslaissa.

* * *

Edellä mainittujen keskeisten puutteiden kokonaan korjaamatta jättäminen tulisi Aseistakieltäytyjäliitto ry:n käsityksen mukaan johtamaan siviilipalveluslain sisältöä vastaan protestoivien totaalikieltäytyjien määrän voimakkaaseen lisääntymisen. Liitolle tulleiden totaalikieltäytymistä koskevien tiedustelujen ja totaalikieltäytymisilmoitusten määrä on jo kasvanut voimakkaasti hallituksen jätettyä lakiesityksensä eduskunnalle. Liitto pitää myös varsin todennäköisenä, että 5. marraskuuta nähdyn siviilipalvelusmiesten päivän mittaisen työnseisauksen kaltaiset joukkomittaiset tyytymättömyyden ilmaukset tulevat tässä tapauksessa jatkumaan.

5) Hallituksen esitys ja rinnakkaiset aloitteet

Hallituksen esityksessä ei puututa voimassa olevan siviilipalveluslain merkittävimpiin epäkohtiin millään tavalla. Liitto pitää toki välttämättömänä siviilipalvelusmiesten henkilökohtaisia lomia koskevan pykälän yhdenmukaistamista varusmiesten lomamääräysten kanssa.

Sen sijaan liitto pitää siviilipalveluslain 37§:n 2. momentin mukaista täydennyspalvelusvelvollisuutta täysin tarpeettomana ja ehdottaa muuttamisen sijaan sen kumoamista, jolloin viranomaiset voivat järjestää täydennyspalvelusta harkintansa mukaan. Momentissa mainitun velvollisuuden määrätä täydennyspalvelukseen tosiasiallinen tarkoitus ei ole hyödyttää yhteiskuntaa vaan rangaista reservinkieltäytyjiä - tavalla, joka aiheuttaa yhteiskunnalle tarpeettomia kuluja. Muut hallituksen lakiin esittämät muutokset ovat varsin teknisiä, eikä liitolla ole niiden suhteen huomauttamista.

Eduskunnassa on jätetty kolme hallituksen esitykselle rinnakkaista lakialoitetta, joissa esitetään korjauksia nykyisen lain epäkohtiin. Näitä aloitteita ovat kansanedustaja Jaakko Laakson ym. 15.6 jättämä aloite, kansanedustaja Satu Hassin ym 1.10 jättämä aloite sekä kansanedustaja Marjaana Koskisen ym 9.11 jättämä aloite. Näistä lähinnä liiton vaatimuksia on edustaja Laakson ym. aloite, mutta jokainen mainituista kolmesta tarjoaa paremman pohjan siviilipalveluslain muuttamiselle kuin hallituksen esitys. Lisäksi liitto puoltaa hallituksen esitykseen yhdistetyn edustaja Janina Anderssonin ym. 10.10.1995 jättämän aloitteen laista "siviilipalveluksen korvaamisesta humanitaarisella työllä" hyväksymistä.

6) Aseistakieltäytyjäliiton muutosesitykset

Aseistakieltäytyjäliitto esittää, että eduskunta muuttaisi siviilipalveluslakia seuraavasti:

1§ Siviilipalvelusvelvollisuus. "Asevelvollinen, joka vakuuttaa uskonnolliseen tai eettiseen vakaumukseen perustuvien vakavien omantunnonsyiden estävän häntä suorittamasta asevelvollisuuslaissa (452/1950) säädettyä palvelusta, vapautetaan se suorittamisesta ja määrätään suorittamaan siviilipalvelusta niin kuin tässä laissa säädetään."

3§ Siviilipalvelusaika. "Siviilipalvelusaika on 240 päivää."

15§ Palveluspaikat. "Siviilipalvelus suoritetaan ... 4) suomalaisen yleishyödyllistä toimintaa harjoittavan yksityisoikeudellisen yhteisön tai säätiön palveluksessa."

16§ Siviilipalveluksen järjestäminen: "... Siviilipalvelus voidaan suorittaa myös Suomen ulkopuolella. Lisäksi Suomessa suoritettavaan siviilipalvelukseen voi liittyä lyhyehköjä komennusmatkoja ulkomaille."

29§ Ehdonalainen vapaus: "Siviilipalvelusrikoksesta tuomittua vankeusrangaistusta suorittava voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen, jos hän ilmoittaa haluavansa suorittaa hänelle osoitetussa paikassa asianmukaisesti loppuun jäljellä olevan siviilipalveluksen. Tällöin jäljellä oleva palvelusaika voidaan suorittaa myös sen vuoden päätyttyä, jolloin hän on täyttänyt 30 vuotta."

37§ Täydennyspalvelusvelvollisuus: Toinen momentti poistetaan