Sivarin vapaudet: valvo, ole syömättä!

Innokkaimmat vertailijat ovat laskeskelleet sivarien ja varusmiesten päivittäisiä työmääriä vähintäänkin yhtä kiihkeästi kuin USA ja Neuvostoliitto vertailevat aseistuksensa määriä. Vertaus aselaskentaan on osuva sikäli, että kysymys on yhtä moniselitteisestä asiasta; yhteismitattomia asioita vertailtaessa oikeita vastauksia ei ole olemassa.

Sivarien ja varusmiesten työmäärien vertailu sujuu muutenkin asevertailujen tyyliin. Laskennassa käytetään kaikki mahdolliset keinot, jotta tilanne saataisiin näyttämään oman mielen mukaiselta.

Varusmiehen työntäytteisen päivän rasittavaksi osaksi, palvelusvelvollisuudeksi, lasketaan luonnollisesti myös syöminen ja nukkuminen. Hyväosaisilla sivareilla ei ole näin raskaita velvotteita. Tiettävästi sivarit voivat aivan vapaasti jättää syömättä ja/tai nukkumatta. Tätä voi kenenkään estämättä jatkaa jopa viikkokausia. Eikö tämä ole vapautta, jos mikä!

Ja sivarilla on toki muitakin mahdollisuuksia. Kympin päivärahallaan sivari voi palveluspäivänsä jälkeen vaikkapa käydä Savoyssa päivällisellä, lennähtää iltakoneella Rovaniemelle, piipahtaa Ounasvaaralla laskettelemassa, pämpätä illan ja nukkua yön Pohjanhovissa ja taas aamusella lennähtää takaisin palveluspaikalleen. Ja tämän voi tehdä vaikka joka päivä! Kyllä tällaista vapautta jo sopii kenen tahansa kadehtia...