Laki ja oikeus

"Amnestyn listoille meidät uhkaa passittaa muuan perustuslaillisen demokratiamme keskeinen periaate. Periaate, jonka mukaan lain rikkomisesta seuraa rangaistus. Sillä lain rikkomisesta on kysymys, kun Suomen mies kieltäytyy täyttämästä asevelvollisuuttaan säädetyssä järjestyksessä..."

Näin hurskastelee Turun Sanomien kolumnisti Juhani Heimonen, ja samanlaisia lauluja laulelevat monet muut.

Sen jälkeen, kun lakeina ruvettiin pitämään Mooseksen lakitaulujen sijasta maallisten päättäjien laatimia säännöksiä, ei lakeja ole pidetty taivaalliseen ilmoitukseen perustuvina, vaan samalla tavoin suhteellisina kuin muutkin erehtyväisten ihmisten päätökset.

Lakien ehdottoman kunnioittamisen rinnalle on erityisesti ns. demokratioissa nostettu kansalaisten oikeusturvan puolustaminen mielivaltaista laintulkintaa vastaan.

Heimosta sen paremmin tuntematta on vaikea sanoa, suhtautuuko hän yhtä kunnioittavasti kaikenlaisten diktatuurimaiden pikaoikeuksiin, joissa sumeilematta jyräytetään tuomioita niille, joiden mielipiteet eivät valtaapitäviä - yleensä armeijaa - miellytä.

Sillä Asevelvollisten tutkijalautakunta ei toimi periaatteessa tippaakaan vakaammalla pohjalla kuin nuo kuolemantuomioistuimet. Varttitunnissa muodostetaan mielikuva ennestään täysin tuntemattoman ihmisen vakaumuksesta, sen syvyydestä, sisällöstä ja aitoudesta.

Jos Heimonen ja kumppanit vähääkään kantaisivat huolta perustuslaillisesta demokratiasta, he olisivat vakavasti huolissaan tällaisen arpajaisoikeuden uhrien oikeusturvasta.

Kuinkahan moni näistä heimosista hyväksyisi sen, että heidän omasta elämästään ja tulevaisuudestaan tehtäisiin ratkaisuja vastaavanlaisissa pikatuomioistuimissa?