Naisaseistakieltäytyjät Kolumbiassa

Naisten julkinen vastustus pakollista asepalvelusta kohtaan Kolumbiassa sai alkunsa vuonna 1924. Ammattiyhdistysjohtaja Carlota Rua käynnisti ensimmäisessä työläisten kongressissa keskustelun pakollisesta asepalveluksesta väittäen, ettei nuoria työläisiä ja talonpoikia tulisi viedä mailtaan ja työpaikoiltaan, joissa he auttavat maata työllään, tuhoamaan sitä armeijan osana. Sama aloite kannusti toisen naisryhmän vastustamaan poikiensa ja miestensä värväämistä Perun vastaisen sodan aikana. Heidän vastustuksensa nousi esille julkisuudessa ja sai aikaan keskustelua maan sisällä.[1]

Vuosien kuluessa naiset ovat jatkaneet aloitteiden organisoimista maan sisällä käytävää sotaa vastaan ja etsineet rauhaa ja sovitteluun perustuvaa ratkaisua aseelliseen konfliktiin. On aihetta mainita ”Naiset ja aseelliset konfliktit” -työryhmän toiminta, joka tuo yhteen eri ryhmiä ja yksilöitä tutkimaan ja pohtimaan naisiin, nuoriin naisiin ja tyttöihin kohdistuvia moninaisia väkivallan muotoja Kolumbian aseellisen konfliktin kontekstissa. Tämä työ on äärimmäisen relevanttia, koska sukupuolinen väkivalta oli näkymätöntä huolimatta eri aseellisten ryhmien naissukupuoleen kohdistaman väkivallan ankaruudesta [2].

Yhtä tärkeää on “Kolumbian naisten rauhanaloitteet” -yhteistyöverkoston työ, joka myös tuo eri ryhmiä yhteen YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 (hyväksytty 31.10.2000) perustalta. Päätöslauselma kehottaa naisten ryhmiä osallistumaan aseellisia konflikteja koskeviin neuvotteluihin ja vuoropuheluun ja haluaa niiden merkityksen tunnustamista sovitteluprosessissa ja aseellisten konfliktien naisiin aiheuttaman vaikutuksen vähentämisessä [3]. Nämä järjestöt ovat tehneet tärkeätä työtä ja osallistuneet yhtä hyvin poliittiseen keskusteluun kun yhteiskunnalliseen työhön ja julkisiin mielenosoituksiin.

Vaikkakin aseistakieltäytyjäliikkeen sisällä itsessään sukupuoliperspektiivi ei ole niin selkeä, koska aktiivisen väkivallattomuuden periaatteet vaikuttavat naisiin samalla lailla kuin miehiinkin, naisilla on olennainen merkitys liikkeessä. Antimilitarismi toimii kattavana näkemyksenä sodan rakenteellisista syistä ja sodan ilmapiiristä yhteiskunnassa sekä ratkaisujen ja vaihtoehtojen edistämisen lähtökohtana erilaisista näkökulmista. Maassamme, jossa vain miehet on velvoitettu sotilaspalvelukseen, naisten asema työssä ja aloitteissa oikeudenmukaisemman, maan ongelmia ruokkivista jyrkistä sosiaalisista epäoikeudenmukaisuuksista vapaan Kolumbian rakentamiksi maan opetellessa käsittelemään konfliktejaan turvautumatta väkivaltaan on paljon syvempi kuin vain solidaarisuus ystäviä, kumppaneita ja poikia kohtaan. Tästä näkökulmasta työ aseistakieltäytymisoikeuden hyväksi on levinnyt erityisesti vaihtoehtoisen pedagogiikan kautta, joka tavoittaa kaikista sosiaalisista ja kulttuurisista traditioista tulevia lapsia, nuoria ja aikuisia edistäessään väkivallattomuutta. Samaan aikaan se on laajentanut näkökulmaansa käsittämään julkisten palvelujen kohtuuttomien hintojen epäoikeudenmukaisuuden, reilun kaupan tärkeyden (oikeudenmukaisen, tietoisen ja solidaarisen kaupan) ja suoran toiminnan luovuuden kaltaisia teemoja. Näillä työkentillä naiset ovat olleet mukana voimallisesti.

On myös aiheellista huomata, että valtion asevelvollisuusjärjestelmän lisäksi lain ulkopuolella toimivat ryhmät – sissit ja puolisotilaalliset ryhmät – värväävät sekä pakolla että vapaaehtoisuuden pohjalta miehiä ja naisia sukupuolien tasa-arvon nimissä. Tämän takia on ollut tärkeää, että naisia on julistautunut aseistakieltäytyjiksi, kieltäytynyt osallistumasta minkään armeijan toimintaan tai osallistumasta ylipäätään millään tavalla machistisen, patriarkaalisen ja militaristisen kulttuurin ylläpitämiseen, joka luo raakaa väkivaltaa josta Kolumbia kärsii.

Tällä tavoin Kolumbian aseistakieltäytyjäliikkeessä mukana olevat naiset tehneet mahdolliseksi sekä tarttua ongelmaan että ehdotettuihin vaihtoehtoihin sodalle laajasta perspektiivistä, ymmärtää kolumbialaisen todellisuuden kompleksisuutta ja tarvetta syviin ja rakenteellisiin muutoksiin. On koskettavaa, että meillä on kaikkein eniten voimaa kutsua ihmisiä julkisiin tekoihin ja että miehet, sen lisäksi että tuntevat tukemme päätökselleen kieltäytyä sotilaspalveluksesta, tunnustavat meidät yhtä tärkeiksi liikkeessä tietäen, että kaikkien tulee omistaa sielunsa, sydämensä ja kätensä jokapäiväisen elämän ja sotaa tukevan politiikan muuttamiseen.

Andrea Ochoa
Objetora de Conciencia, Bogotá, Colombia.

 

Alaviitteet:

[1] Giraldo, Jhon. “La Objeción de Conciencia en Colombia: una historia en movimiento”, julkaistu osoitteessa http://www.nodo50.org/moc-carabanchel/campa%F1as/objecion/
15m04_colombia_agresion.htm

[2] Mesa de Mujer y Conflicto Armado en Colombia, www-sivusto http://www.mujeryconflictoarmado.org/lamesa.html

[3] Iniciativa Mujeres por la Paz, www-sivusto:http://www.mujeresporlapaz.org/

 

War Resisters' International,
5 Caledonian Road,
London N1 9DX, Britain
tel +44-20-7278 4040
fax+44-20-7278 0444
info@wri-irg.org
http://wri-irg.org/pubs/br74-en.htm

 

(The Broken Rifle, No.74, May 2007)

suomentanut: Kaj Raninen