Kansainvälinen aseistakieltäytyjäpäivä 15.5.

15. toukokuuta on kansainvälinen aseistakieltäytyjäpäivä. Vuonna 2007 teemana on aseistakieltäytyminen Kolumbiassa. Lisätietoja on suomeksi alla ja muutamilla muilla kielillä WRI:n sivuilla.


 

Tue Kolumbian aseistakieltäytyjiä

Vain harvoissa maissa on pidempi aseellisen konfliktin historia kuin Kolumbiassa – tällä hetkellä se on kestänyt yli 50 vuotta. Valtion asevoimien, puolisotilaallisten joukkojen ja erilaisten sissiarmeijoiden vuosikymmeniä jatkunut sota ja väkivalta on johtanut koko kolumbialaisen yhteiskunnan militarisoitumiseen. Useiden epäonnistuneiden rauhanprosessien jälkeen "sota terrorismia vastaan" ja sen kolumbialainen vastine, "Plan Colombia" ja "Plan Patriota" johtivat aseellisen konfliktin eskaloitumiseen.

Tässä sodassa kaikki osapuolet syyllistyvät hirmutekoihin ja ihmisoikeusloukkauksiin. Kaikkien osapuolten taistelukentällä toteuttamat käytännöt ovat keskenään samanlaisia – olkoon kyseessä hallituksen joukot, puolisotilaalliset joukot tai sissit.

Aseistakieltäytyminen

Mutta Kolumbian nuoret ovat saaneet tarpeekseen. Tarpeekseen sodasta ja väkivallasta. Tarpeekseen siitä, että armeijaa jahtaa nuoria kaduilla ja värvää ihmisillä pakolla. Tarpeekseen "libreta militarin", sotilaspassin, perässä juoksemisesta, jota ilman ei voi valmistua yliopistosta saada ajokorttia tai ulkomaanpassia – elää tavallista elämää.

Viralliset tilastot osoittavat ettei suuri nuorista noudata armeijan ”kutsua aseisiin” sissejä vastaan. Vaikka suurin osa heistä vain jättää rekisteröitymättä sotilaspalvelukseen ja viettää epäsäännöllistä elämää ilman sotilaspassia ottaen pakkovärvätyksi tulemisen riskin jokaisella tarkastusasemalle tai armeijan sattumanvaraisissa värväysiskuissa, kasvava joukko nuoria on nyt valmis avoimesti uhmaamaan valtiota julistautumalla aseistakieltäytyjäksi. Vaikka Kolumbian laki ei tunnusta aseistakieltäytymistä, aseistakieltäytyjät toteavat että heidän oikeutensa on turvattu kansainvälisissä säännöksissä, jotka Kolumbian perustuslain mukaan ovat automaattisesti osa Kolumbian lainsäädäntöä. Samoin ne on turvattu perustuslain takaamissa perusoikeuksia, jotka valtio myös jättää huomiotta.

Viime vuonna eri alueiden aseistakieltäytyjäryhmät kokoontuivat yhteen ja tällä hetkellä 13 ryhmää kaikkialta maasta on mukana Aseistakieltäytyjien kansalliskokouksessa.

Suojelua ja solidaarisuutta

Tähän uuteen voimaan perustuen Aseistakieltäytyjien kansalliskokous käynnisti prosessin kansallisen ja kansainvälisen Kolumbian aseistakieltäytyjien tukiverkoston luomiseksi. Kansainvälinen aseistakieltäytyjäpäivä 15.5.2007 on osa tätä prosessia. Mutta vaikka tämä yksittäinen tapahtuma Medellinissä on tärkeä, koska se tuo näkyvyyttä Kolumbian aseistakieltäytyjäliikkeelle, tärkeämpää on jatkuva tuki. Parhaillaan War Resisters' International on kokoamassa tietokantaa Kolumbian aseistakieltäytyjistä yhteistyössä kansalliskokouksen kanssa (pian internetissä osoitteessa https://lists.wri-irg.org/codb) sekä luomassa kansainvälistä solidaarisuusverkostoa. 15. toukokuuta julkistetaan myös WRI:n ”libreta objetor/a de conciencia” aseistakieltäytymispassi, joka on näkyvä symboli aseistakieltäytymiselle kansainvälisesti tunnustettuna ihmisoikeutena.

Tavallaan ”libreta objetor/a de conciencia” on eräänlaista "virtuaalista läsnäoloa", tarkoitukseltaan samankaltaista kuin Peace Brigades Internationalin fyysinen läsnäolo, jolla se pyrkii tarjoamaan suojaa joillekin uhatuille ihmisoikeusaktiiveille Kolumbiassa (ja muualla). Kuitenkin tämä voi toimia vain vahvan solidaarisuusverkoston puitteissa, joka reagoi nopeasti yrityksiin värvätä tai pidättää aseistakieltäytyjiä. Kansallinen aseistakieltäytyjäkokous ja WRI pyrkivät levittämään informaatiota mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman laajalle aina kun aseistakieltäytyjä on vaarassa, mutta tämän informaation pohjalta tarvitaan myös nopeaa ja laajaa toimintaa, jotta sillä on vaikutusta Kolumbian viranomaisiin. Ota yhteyttä WRI:n toimistoon, jos haluat olla osa Kolumbian kieltäytyjien "suojakilpeä".

Andreas Speck


 

Värvääminen ja aseistakieltäytyminen

Sekä ajatuksenvapaus että pakollinen sotilaspalvelus säädetään Kolumbian perustuslaissa. Aseistakieltäytymisen lailliset puitteet määrittyvät kahden vuoden 1991 perustuslain artiklan välisen ristiriidan perustalta. Perusoikeuksia käsittelevän luvun 18. artikla turvaa omantunnonvapauden: “ketään ei saa pakottaa toimimaan vastoin omatuntoaan”. Kuitenkin asevoimia koskevan luvun 216. artiklassa todetaan, että “kaikki kolumbialaiset ovat velvollisia tarttumaan aseisiin kun siihen on yleinen tarve kansallisen itsenäisyyden ja yhteiskunnallisten laitosten puolustamiseksi. Laissa määritellään edellytykset, joiden perusteella yksilö kaikissa tapauksissa on oikeutettu vapautukseen sotilaspalveluksesta ja erivapauksiin palveluksessa.”

Kun aseistakieltäytymistapauksia on tuotu oikeuslaitoksen käsiteltäväksi, perustuslakituomioistuin on – sen sijasta että olisi etsinyt keskitietä kahden pykälän välillä – päättänyt asettaa perustuslaillisen velvollisuuden tarttua aseisiin omantunnonvapauden edelle. Sen argumentti on kuulunut, että yleiset edut nousevat yksityisten yläpuolelle, että aseistakieltäytymistä ei ole eksplisiittisesti tunnustettu perustuslaissa, että aseistakieltäytymisoikeus ei sisälly omantunnonvapauteen, ja että asepalvelus katsotaan kansalaiskasvatuksen muodoksi. Kaikesta huolimatta nykyisessä lainsäädännössä on tunnustettu joitakin muita aseistakieltäytymisen muotoja – esimerkiksi lääkintähenkilökunnan osalta tai sellaisten parlamentin jäsenten, jotka eivät hyväksy puolueidensa päätöksiä.

Kolumbialaisten aseistakieltäytyjäryhmien keskuudessa vallitsee yksimielisyys siitä, etteivät ne vaadi uutta säännöstöä aseistakieltäytymisoikeuden ja perustuslain 18. artiklan toteuttamisesta [ts. ne eivät vaadi siviilipalveluslain säätämistä – KR]. Tämä tie johtaisi siihen, että Kolumbian valtio asettaisi rajoituksia ja ehtoja aseistakieltäytyjille. Sen sijasta heidän argumentissa perustuu kansainvälisten normien noudattamiseen, jotka on asetettu parlamentin ratifioimissa kansainvälisissä sopimuksissa [1].

 

Pakollinen asepalvelus ja kieltäytyjät

Kolumbian pakollisen asepalveluksen rakennetta luonnehtivat suuri palvelukseen kutsuttavien määrä, korkea palveluksesta vapautettavien osuus ja suhteellisen pieni asepalveluksen todella suorittavien määrä.

Vuodesta 2003 alkaen on ollut suuntaus lisätä palvelukseen kutsuttavien ja vähentää vapautettavien määrää, jolloin sotilaspalvelukseen velvoitettavien lukumäärä kasvaa. Tämä on huolestuttava suuntaus; erityisesti kun otetaan huomioon se, että useimmat palvelukseen kutsuttavat tulevat matalan tulotason perheistä, jolloin heillä ei ole varaa ostaa itseään ulos sotilaspalveluksesta (maksamalla sotilaspalvelukortista) tai lahjomalla viranomaisia.

Koska aseistakieltäytymisoikeutta sotilaspalveluksesta ei ole tunnustettu laillisesti, meidän tulee käyttää armeijan käsitteistöä arvioidaksemme asevelvollisuuspalveluksesta kieltäytymisen ja pakkovärväyksen laajuutta Kolumbiassa. Viralliset tilastot tarjoavat tietoa kolmesta eri kategoriasta nuoria, jotka ovat sanoneet ei yhteistyölle värväysjärjestelmän ja asevelvollisuuden toteuttamistavan kanssa. Nämä kolme kategoriaa ovat: ”remisos” (ilmoittautumatta jättävät), karkurit ja ”desobedientes” (tottelemattomat). Remisojen katsotaan rikkoneen värväytymistä koskevaa lakia, mikä teoriassa johtaa sakkoihin muttei vapaudenmenetykseen. Karkuruus ja tottelemattomuus katsotaan kuitenkin sotilasrikoslain rikkomuksiksi ja niistä voidaan rangaista vapauden menetyksellä. Käytännössä remisoja on tuotu oikeuteen karkuruusrikoksista. [2].

Remisojen määrä (diagrammi 1) on ollut varsin korkea verrattuna sotilaspalvelukseen velvoitettujen määrään. Keskimääräinen osuus vuosina 19952003 on ollut noin 26 %. Vaikka yleinen suuntaus on ollut alaspäin, vuonna 2003 tapahtui dramaattinen lisäys: tuolloin 48,5 % sotilaspalvelukseen velvoitetuista jätti ilmoittautumatta.

Kuten huomaamme taulukosta nro 1, karkuruus- ja tottelemattomuustapaukset armeijassa ovat huomattavasti yleisempiä kuin poliisissa. Vuosittainen keskiarvo armeijassa on 230 tottelemattomuustapausta ja 1847 karkuria. Näin ollen voidaan todeta, että jostakin syystä asevelvollisuudesta kieltäytyneiden ja remisoiksi luokiteltujen suuren joukon nuoria lisäksi on myös huomattava joukko ihmisiä, jotka kieltäytyvät pysymästä valtion sotavoimien riveissä tai noudattamasta käskyjä armeijaan jouduttuaan.

Sotilaspassi ja aseistakieltäytyminen

Yksi asepalveluksesta kieltäytyvien vaihtoehto on yrittää hankkia vapautus tai lykkäys laillisin perustein, jolloin heillä on mahdollisuus maksaa armeijalle määrätty "kompensaatio" ja saada sotilaspassi värvätyksi tulemisen sijasta.

Jokainen joka kieltäytyy maksamasta tätä kompensaatiota (koska sodan rahoittaminen on vastoin heidän eettistä tai poliittista vakaumustaan) on erityisessä tilanteessa. Laillisesti heillä ei enää ole pakkoa suorittaa asepalvelusta. Kuitenkaan ilman sotilaspassia heillä ei ole mahdollisuutta valmistua korkeamman asteen opinnoista tai solmia työsopimuksia.

Lisäksi hallitus on yrittänyt muuttaa lakia niin, että sotilaspassia vaaditaan ulkomaanpassia haettaessa, yliopistoon rekisteröityessä tai ammattiin valmistuessa, ajokorttia hankittaessa tai julkiseen tai yksityiseen toimeen hakeuduttaessa. Samaan aikaan jotkut aseistakieltäytyjäryhmät yrittävät puuttua tähän tilanteeseen nostamalla oikeusjuttuja syrjinnästä ja perusoikeuksien loukkaamisesta, vaikkakin tämä toiminta on vasta alkuasteellaan.

Valtion värväys: epäsäännöllistä ja laitonta

Vaikka sotilaiden värväystä koskevat menettelytavat on säädetty laissa, monissa tapauksessa lakia ei noudateta ja sen tarkoitettu puolueettomuus katoaa mielivaltaisuuteen ja korruptioon.

Batidas (värväysiskut) ovat pakkovärväyskäytäntö, jota harjoitetaan julkisilla paikoilla, yleisimmin köyhillä asuinalueilla ja maaseudulla. Ne, joilla ei ole sotilaspassia, kaapataan välittömästi, nostetaan kuorma-auton lavalle ja otetaan armeijaan. Värväyslakien mukaan tällainen on laitonta: ketään ei pitäisi pakottaa liittymään välittömästi, korkeintaan heidät voitaisiin pakottaa rekisteröitymään värväysprosessin aloittamiseksi (tai ratkaisemaan tilanteen jollain muulla tavalla). Armeija ei huomioi tai kunnioita edes laillisia vapautus- ja lykkäysperusteita. Alkuperäisväestöön kuuluvia ihmisiä, isiä, pakolaisia, fyysisesti vammautuneita ja yliopisto-opiskelijoita otetaan riveihin huolimatta säännöistä, jotka antavat heille vapautuksen tai lykkäystä sotilaspalveluksesta.

Lasten värvääminen laittomiin aseellisiin järjestöihin

The Coalition to Stop the Use of Child Soldiersin maailmanlaajuinen raportti vuodelta 2004 arvioi, että neljäsosa Kolumbian laittomien aseellisten ryhmien sotilaista on alle 18-vuotiaita. Nämä lapset osallistuvat taisteluihin ja huoltokuljetuksiin, toimivat lähetteinä ja vartioina ja asettavat räjähteitä ja miinoja. Jotkut heistä ovat liittyneet paetakseen köyhyyttä, työttömyyttä tai huonoa kohtelua kotona, kun toiset haluavat kostaa perheenjäsenen tai ystävän kuoleman. Monilta estetään yhteydet perheisiinsä. Tyttöjä pakotetaan sukupuolisuhteisiin miespuolisten sotilaskomentajien kanssa.

Uuden lapsuutta ja nuoruutta koskevan lain mukaan 15-vuotta täyttäneitä laittomien aseellisten ryhmien toimintaan osallistuvia lapsia ei kohdella enää konfliktin uhreina vaan heitä voidaan rangaista, mikä on vastoin Lasten oikeuksien kansainvälisen komitean viimeisimmässä raportissaan esittämiä suosituksia.

Taulukko 1: tottelemattomuus ja karkuruus armeijassa ja poliisissa 1995-2003

Tottelemattomuus armeijassa

Tottelemattomuus poliisivoimissa

Karkuruus armeijasta

Karkuruus poliisivoimissa

2001-2003

1995-2003

2001-2003

1995-2003

690 henkeä

118 henkeä

5541 henkeä

13 henkeä

 

Diagrammi 1: remisojen osuus sotilaspalveluun määrättyjen joukossa 1995-2003

Percentage of remisos among persons obliged to do military service 1995-2003

 

Alaviitteet:

[1] Aseistakieltäytymisoikeus on implisiittisesti tunnustettu Ihmisoikeuksien julistuksen 18. artiklassa ja Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen 18. artiklassa, jonka Kolumbia on hyväksynyt lailla 74 vuonna 1968, sekä Amerikan ihmisoikeussopimuksen artiklassa 12, jonka Kolumbia on hyväksynyt lailla 16 vuonna 1972. Nämä sopimukset säätävät ajatuksen- omantunnon- ja uskonnonvapauden (MADRID MALO, 2006,3). Eksplisiittisesti aseistakieltäytymisoikeus on tunnistettu YK:n yleiskokouksen päätöslauselmassa 33/165 vuonna 1978 ja ihmisoikeuskomission päätöslauselmassa 5.3.1987 sekä päätöslauselmassa 2002/45.

[2] Laki 522 vuodelta 1999 määrittelee tottelemattomuuden seuraavasti: jättää noudattamatta komentavan sotilaan laillisten menettelytapojen puitteissa antamaa oikeutettua käskyä, mistä voi seurata 1-3 vuoden vankeusrangaistus (artikla 115). Sotilaskarkuri voi saada 6 kk:n-2 v:n tuomion. Tuomion suoritettuaan syytetty on velvollinen suorittamaan sotilaspalveluksen, mukaan luettuna ajan jonka hän on ollut poissa tai vapautensa menettäneenä (artikla 128).


 

Aseistakieltäytymisen alkuvaiheet Kolumbiassa

Kolumbiasta aseistakieltäytymisestä tuli julkinen kysymys vuonna 1988, kun joukko ihmisiä (yliopistoihmisiä, filosofeja, oikeusoppineita, älymystöä ja kirkkojen jäseniä) kyseenalaisti pakollisen sotilaspalveluksen.

Hyödyntäen perustuslain muutosprosessia vuonna 1991 Aseistakieltäytyjäkollektiivi ja mennoniitikirkon Kieltäytyjät rauhan puolesta -ohjelma käynnistivät kampanjan, jonka tarkoitus oli saada aseistakieltäytymiskysymys mukaan perustuslaista käytävään keskusteluun. Tuona vuonna järjestettiin julkista toimintaa: marsseja, lehdistöhaastatteluja, kouluissa mobilisointia ja 6000 ihmisen allekirjoittaman julistuksen luovuttaminen kansalliselle perustuslakikokoukselle. Tämän työn ansiosta asiasta keskusteltiin ja omantunnonvapauden kolumbialaisille turvaava 18. artikla lisättiin perustuslakiin.

Samaan aikaan syntyi Medellíniin Red Juvenil -järjestö, yhteisöön perustuva organisaatio, joka vaikuttaa nuorten oikeuksien, kuten aseistakieltäytymisoikeuden, toteutumisen puolesta väkivallattomuuden ja kansalaistottelemattomuuden lähtökohdista.

Vuonna 1994 tapahtui merkittävä asia: esittäessään julkista aseistakieltäytymisjulistustaan Luis Gabriel Caldas vietiin vankilaan ja myöhemmin joutui elämään maan alla kunnes Amnesty International, joka oli adoptoinut hänet mielipidevangiksi, sai painostettua tilanteeseen ratkaisun.

Samana vuonna Kolumbia osallistui ensimmäiseen latinalaisamerikkalaiseen aseistakieltäytymistapaamiseen Paraguayssa ja toimi yhdeksännen kansainvälisen aseistakieltäytymistapaamisen isäntämaana, mikä herätti julkista mielenkiintoa.

Vuonna 2000 Bogotassa perustettiin Acción Colectiva por la Objeción de Conciencia en Colombia -järjestö aseistakieltäytymisoikeuden puolesta Kolumbiassa tehtävän työn voimistamisesta kiinnostuneiden järjestöjen lähentämiseksi.

Vuosina 2002-04 useat nuorisoryhmät eri puolilla Kolumbiaa toteuttivat ‘Juventudes desde la Noviolencia Activa Resistiendo a la Guerra’ -nimistä kampanjaa. Se oli yksi ensimmäisistä askeleista kohti kansallisen aseistakieltäytyjäverkoston luomista, mikä toteutui syyskuussa 2005 Kansallisen aseistakieltäytyjäkokouksen muodossa.

Sen jälkeen on järjestetty neljä kansallista tapaamista sekä työpajoja aseistakieltäytymisen juridisista mahdollisuuksista. Heinäkuussa 2006 Kolumbiassa järjestettiin kansainvälinen tapaaminen kansainvälisestä solidaarisuudesta Kolumbian aseistakieltäytyjille useiden kansainvälisten sodanvastustaja- ja aseistakieltäytyjädelegaatioiden läsnä ollessa. Samalla syntyi idea kansainvälisen tukiverkoston luomisesta Kolumbian aseistakieltäytyjille.

Koska Kolumbian tilanne on erilainen kuin muissa maissa ja aseistakieltäytyminen on kehittynyt keskellä valtion, sissien ja puolisotilaallisten joukkojen aseellista konfliktia, johon vaikuttavat lukuisat erilaiset syyt ja toimijat, oikeus aseistakieltäytymiseen ei tarkoita vain oikeutta kieltäytyä virallisesta sotilaspalvelusta, vaan myös oikeutta kieltäytyä palvelemasta pakosta mitään konfliktiin osallistuvaa aseellista ryhmää ja oikeutta kieltäytyä kaikista militarismin ilmaisuista jokapäiväisessä elämässä (kuten autoritarismista) sekä uusliberalistisen talousmallin kaltaisista militarismia ylläpitävistä järjestelmistä.



Andrea Ochoa: Naisaseistakieltäytyjät Kolumbiassa






War Resisters' International,
5 Caledonian Road,
London N1 9DX, Britain
tel +44-20-7278 4040
fax+44-20-7278 0444
info@wri-irg.org
http://wri-irg.org/pubs/br74-en.htm

 

(The Broken Rifle, No.74, May 2007)

suomentanut: Kaj Raninen