Kansainvälinen aseistakieltäytyjäpäivä 15.5.2004

Kansainvälisen aseistakieltäytyjäpäivän teema on vuonna 2004 Chile ja latinalainen Amerikka.

Chile: Militarismin pitkä varjo

War Resisters' International, Broken Rifle, no 61, May 2004

Militarismin suhteeton vaikutus Chilessä ei ole yksinomaan seurausta Pinochetin sotilasdiktatuurista (1973–90), vaan se on pitkän ajan kuluessa syntynyt historiallinen konstruktio, joka on antanut ominaispiirteet ja muodon chileläiselle kansallisvaltiolle.

Jopa ennen portaliano-hallitusta (vuodesta 1830 eteenpäin), armeija ja sotilaallinen kulttuuri julkitoivat itsensä näkyi voimakkaasti hierarkkisessa yhteiskunnassa, jota kontrolloi valtio, joka otti haltuunsa sosiaaliset tehtävät yhteisöiltä ja kansalaisyhteiskunnalta sekä kaupungeissa että maaseudulla. Toteutettiin kansallista politiikkaa, joka oli sekä laajentumishaluista että keskittävää. Laajentuminen kohdistui pohjoiseen Bolivian ja Perun rannikoille, etelään mapuchien ja patagonialaisten asuttamille rannikoille sekä länteen kohti Polynesiaa. Tämän etenemisen yhteydessä armeija levittäytyi yhteiskuntaan kansalliskaartin ja hankittujen alueiden kolonisaation muodossa. Armeija esitettiin chileläisyyden ("chilenidad") huipentumana.

Tällainen ajattelu mahdollisti minkä tahansa pasifistisen tai antimilitaristisen sosiaalisen tai poliittisen opposition leimaamisen "epächileläiseksi". Tähän kategoriaan sysättiin syndikalistit, anarkistit, sosialistit ja kommunistit, joita 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta lähtien vainottiin, marginalisoitiin ja eliminoitiin, kunnes tehtiin sosiaalisen konsensukseen tähdännyt kompromissi, joka salli näiden ryhmien tulla institutionalisoituun politiikkaan. Ideologisesti kompromissin ulkopuolelle jäi kuitenkin osia preussilaistyyppisestä armeijasta, jonka siviilihallitukset halusivat silloin - erityisesti toisen maailmansodan jälkeen - saattaa USA:n sotilaallisten- ja turvallisuusdoktriinien vaikutuksen piiriin. Tämä vaikutus voimistui ja johti lopulta - yhdistyneenä Chilen armeijan helmoissa eläneen fasistis-korporatiivisen ideologian pohjalta kotoperäisesti kasvaneeseen nationalistiseen ajatteluun - siihen, että armeijasta tuli Allenden vastaisen reaktionäärisen liikkeen etujoukko, joka toimi itse asiassa jo ennen kansanrintamahallituksen valtaannousua 1970.

Kukistettuaan kansanrintaman ja murhattuaan valtionpäämiehen armeija ja sen edustama militarismi antautui maan jälleenrakennustehtävälle, jonka sisältö oli ensisijassa taloudellinen ja kulttuurillinen. Osana tätä asevoimille annettiin maan moraalisen ja poliittisen hallinnoijan tehtävä. Tämä pyrkimys sai konkreettisen muotonsa vuoden 1980 perustuslaissa, joka oli suunnattu kaikkea poliittista oppositiota vastaan. Se oli militaristinen ja autoritaarinen perustuslaki, joka yhä tänään hallitsee Chilessä asuvia. Se antaa asevoimille ratkaisevan vallan senaatissa (joka on kaksikamarisen kongressin vahvempi osa): sillä on oikeus nimittää senaattoreja. Armeija hallitsee itse omia talousasioitaan (kuten viralta vetäytymistä ja eläkkeitä), kontrolloi useita koulutus- ja kulttuurilaitoksia ja sekaantuu monille siviilielämän aloille. Demokraattiset hallituksen eivät ole tehneet paljoakaan tämän vaikutusvallan eliminoimiseksi. Osoitus tästä on aseistakieltäytyjien tilanne Chilessä.

Aseistakieltäytyminen ilmaantui Chilessä esille puolikäännöksen kohti demokratiaa myötä 1990-luvulla, mutta vasta aseistakieltäytyjien MOC-yhdistyksen ja NCNU-järjestön ("Ni Casco Ni Uniforme, ei kypärää eikä uniformua") perustamisen myötä 1996 sillä alkoi olla merkittävää yhteiskunnallista vaikutusta. Aseistakieltäytymisestä on tullut aihe, josta puhutaan kansallisella tasolla ja liike, joka on juurtunut sekä "tavallisten nuorten" että marginalisoitujen ryhmien nuorten keskuuteen, sillä viimeksi mainituilla on vähiten keinoja kamppailla omalla kohdallaan asevelvollisuutta vastaan, joka käytännössä koskee pakollisena vain alempia yhteiskuntaluokkia.

Vuosi vuodelta yhä useampi nuori päättää vastustaa asevelvollisuutta ja asettaa samalla itsensä laillisesti kestämättömään tilanteeseen, sillä Chilen hallitus on taipunut armeijan paineen edessä, eikä aseistakieltäytymisoikeutta ole laillistettu, vaikka Chile on tunnustanut sen allekirjoittaessaan lukuisia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia. Hallitus on antautunut asevarustelun lisäämiselle, mikä luo säröjä suhteisiin naapurimaihin ja samaan aikaan maansisäisesti johtaa mapuchien liikkeen ja kansan organisaatioiden sortoon. Tämän taas puolustus pystyy selittämään vain Pentagonin diktaateilla, joka kohtelee Chileä yhtenä sotilaallisena alustalaisenaan, jota tarvitaan alueen sotilaalliseen kontrolloimiseen.

MOC:n ja NCNU:n tehtävä on puhua aseistakieltäytymisen ja antimilitarismin puolesta ja perustuslain merkitsemää laillista epäoikeudenmukaisuutta vastaan Chilessä kansalaistottelemattomuuden ja väkivallattoman suoran toiminnan keinoin. Tämä merkitsee yhteiskunnallista, poliittista ja juridista vastarintaa asevelvollisuutta vastaan. Aseistakieltäytyjäksi julistautuminen Chilessä merkitsee sitä, ettei rekisteröidy kutsuntoja varten, mikä on jo lainrikkomus, joten kaikki aseistakieltäytyjät ovat konfliktissa lain kanssa. Teemme myös koulutus- ja tutkimustyötä, kehittämme ihmisten tietoisuutta kurssien, työpajojen, seminaarien sekä kansallisten ja kansainvälisten tapaamisten muodossa.

P. Carvallo & Javier Gárate
Ni Casco Ni Uniforme
Email info@objecion.cl
Movimiento de Objeción de Conciencia - Chile