Hölmön ansa

Uri Avnery

21.7.2007

KLASSISESSA amerikkalaisessa lännenelokuvassa ero on yhtä häikäisevä kuin keskipäivän aurinko Coloradossa: on Hyviä poikia ja Pahoja poikia. Hyviä ovat uudisasukkaat, jotka saavat preerian kukoistamaan. Pahoja ovat intiaanit, verenhimoiset villit. Ylin sankari on cowboy, kova, humaani, revolverilla varustautunut, aina valmis puolustamaan itseään.

George Bush, joka kasvoi tähän myyttiin, takertuu siihen edelleen ollessaan maailman ainoan supervallan johtaja. Tällä viikolla hän esitteli maailmalle päivitetyn westernin.

Tässä westernissä – tai paremminkin middle easternissa – on myös Hyviä poikia ja Pahoja poikia. Hyviä ovat "maltilliset", jotka ovat USA:n liittolaisia Lähi-idässä – Israel, Mahmoud Abbas ja amerikkalaismieliset arabihallitukset. Pahoja ovat Hamas, Hizbollah, Iran, Syyria ja al-Qaida.

Tämä on yksinkertainen käsikirjoitus. Itse asiassa niin yksinkertainen, että kahdeksanvuotias kykenee ymmärtämään sen. Myös johtopäätökset ovat yksinkertaisia: hyviä poikia pitää tukea, pahat saavat niellä tomua. Lopulta sankari – George itse – ratsastaa auringonlaskuun ylväällä ratsullaan musiikin noustessa crescendoon.

KLASSISET lännenelokuvat eivät tietenkään näytä sankarillisia pioneereja varastamassa intiaanien maata. Tai Yhdysvaltain ratsuväkeä hyökkäämässä intiaanien leireihin polttaen teltat ja tappaen niiden asukkaat, miehet, naiset ja lapset. Tai kuinka USA:n hallitus solmittuaan ensin muodollisia sopimuksia intiaanikansakuntien kanssa rikkoo ne yksi toisensa jälkeen. Tai kuinka se karkottaa jäljelle jääneet karuille alueille kauan ennen kuin käsitettä "etninen puhdistus" käytettiin ensimmäisen kerran.

Kieltäminen on klassisten lännenelokuvien punainen lanka, samoin se on Bushin puheen. Tämä saa tärkeimmän ilmauksensa yksinkertaisessa tosiasiassa: miehitystä mainitaan tuskin lainkaan. Palestiinalaisyhteiskunnassa, esimerkiksi, käydään taistelua "maltillisten" ja "ekstremistien" välillä. Ekstremistit ovat tappajia. Miksi he ovat tappajia? Ei kysytä miksi. He ovat tappajia koska he ovat tappajia. Se on heidän luonnossaan. He vain syntyivät sellaiseksi. Maltilliset ovat maltillisia koska he ovat maltillisia. Jotkut ovat vain syntyneet hyviksi.

Siis koko ongelma on palestiinalaisten ongelma. Heidän täytyy päättää. Heidän täytyy valita maltillisten ja ekstremistien välillä. Jos he valitsevat maltilliset, he saavat kaiken mitä voivat kuvitella: värikkäitä lasihelyjä ja gallonakaupalla viskiä. Jos he valitsevat ekstremistit, heidän loppunsa on katkera.

Israelin juutalaisten ei tarvitse valita hyvän ja pahan välillä. Miksi? Yksinkertaisesti siksi, että heidän joukossaan ei ole Pahoja. He ovat vain hyviä. Heidän täytyy auttaa hyviä palestiinalaisia. "Vapauttaa" palestiinalaisten verorajat ja antaa ne "pääministeri (Salem) Fayadille". Ei Palestiinan hallitukselle vaan yhdelle nimetylle henkilölle, Bushin lemmikille.

Mitä muuta israelilaisilta vaaditaan? Heidän tulee ymmärtää, että heidän "tulevaisuutensa on Negevin ja Galilean kaltaisten alueiden kehittämisessä – ei Länsirannan miehityksen jatkamisessa." (Ainoa kerta, kun miehitys ylipäätään mainitaan.) Heidän tulisi poistaa laittomat vartioasemat ja lopettaa siirtokuntien laajentaminen. Lisäksi he saattavat "löytää muita käytännöllisiä tapoja supistaa läsnäoloaan (länsirannalla) vaarantamatta turvallisuuttaan". Tarkoittaen: miehitys voi jatkua, mutta olisi kiva jos sen voisi muuttaa vähän vähemmän näkyväksi.

Kauan sitten Yhdysvallat piti kaikkia siirtokuntia laittomina. Kun Israelin hallitus jatkoi niiden laajentamista, James Baker, isä-Bushin ulkoministeri, asetti Israelia vastaan taloudellisia pakotteita. Poika-Bush vaati aluksi, että kaikki tammikuun 2001 jälkeen perustetut siirtokunnat pitäisi purkaa. Myöhemmin hän luopui kaikesta vastustuksesta siirtokuntablokkeja ("väestökeskittymiä") kohtaan. "Tiekartassa" hän määräsi, että Israelin tulee välittömästi jäädyttää siirtokuntien laajentaminen. Nyt hän on tyytyväinen hurskaaseen vaatimukseen "poistaa laittomat vartioasemat (remove unauthorized outposts)" (ilman artikkelia) – mikä tarkoittaa: osan niistä, jotka on pystytetty ilman Israelin hallituksen itsensä virallista valtuutusta. Kaikki tämä ilman että sanottaisiin "tai muuten" tai mainittaisiin mitään sanktioita.

Muutaman viimeisen vuoden aikana vain yksi tällainen vartioasema, Amona, on purettu, ja tällä viikolla Ehud Olmert päätti armahtaa kaikki fanaatikot, joita syytettiin poliisin kimppuun hyökkäämisestä tapahtuman aikana. Israelin hallitus tietää, että Bush puhuu vain kauniita sanoja eikä ota häntä vakavasti.

MONISSA klassisissa lännenelokuvissa esiintyy huijari, joka kaupittelee patenttilääkettä, joka parantaa kaikki sairaudet: päänsäryt ja peräpukamat, tuberkuloosin ja syfiliksen. George Bushilla on oma patenttilääkkeensä, joka esiintyy hänen puheissaan kerta toisensa jälkeen. Se parantaa kaikki sairaudet ja varmistaa Valkeuden voimien lopullisen voiton Pimeyden voimista.

Pullon etiketissä lukee: "Rakennetaan palestiinalaisia yhteiskunnallisia laitoksia".

Miten ihmeessä tulimme ajatelleeksi tätä vasta nyt? Miksi olemme juosseet kaikenlaisten ratkaisujen perässä löytämättä tätä yhtä, näin yksinkertaista, lojumassa edessämme kaikkien nähtävillä?

Kyseessä on Kolumbuksen muna, jossa on leyhähdys Gordionin solmua leikkaavaa Aleksanteri Suuren miekkaa. Palestiinalaisilla ei ole yhteiskunnallisia laitoksia. Kaiksi hyvää ihmistä, "presidentti Abbas ja pääministeri Minister Fayad...kamppailevat modernin demokratian instituutioiden rakentamiseksi." Tämä tarkoittaa: "turvallisuuspalveluita...ministeriöitä, jotka tarjoavat palveluja ilman korruptiota...toimenpiteitä, jotka päästävät valloilleen palestiinalaiskansan luonnollisen yritteliäisyyden...lakiin perustuvaa yhteiskuntaa..."

Kaikki tämä miehityksen alla, tiesulkujen, muurien ja aitojen takana, kun päätiet on suljettu palestiinalaisilta, kun Länsiranta on pilkottu palasiin ja suljettu muusta maailmasta. Sivumennen sanoen tässä kysymyksessä Bushilla on toinen patenttilääke: kaikki palestiinalaiset vientituotteet kulkevat jatkossa Jordanian ja Egyptin läpi, eivät Israelin.

Toteuttaakseen vision "palestiinalaisten yhteiskunnallisten laitosten rakentamisesta" Bush on lähettämässä paikalle puudelinsa. Bushin mukaan Tony Blairin tehtävä on todellakin tämä: "koordinoida kansainvälisiä pyrkimyksiä, joiden tarkoitus on auttaa palestiinalaisia luomaan vahvan ja kestävän vapaan yhteiskunnan instituutioita" (Mikä esimerkin mukaisesti? Egyptin? Saudi-Arabian? Jordanian? Pakistanin? Marokon? Vaiko peräti Irakin?)

Toivokaamme, ettei kukaan ole tarpeeksi tahditon mainitakseen tosiasiaa, että ei kovinkaan kauan sitten palestiinalaiset järjestivät demokraattiset parlamenttivaalit USA:n entisen presidentin Jimmy Carterin tiukassa valvonnassa. Niin kauan kuin Bushista puhutaan tätä ei tapahtunut, koska ihmisten enemmistö äänesti Hamasia. Näin ollen Bush mainitsee vain sitä ennen järjestetyt vaalit, joissa Mahmoud Abbas valittiin presidentiksi käytännössä ilman oppositiota. Kaikki muut oli pyyhitty pois ehdokaslistalta.

Siis tämä on päivitetty visio: "demokraattiset palestiinalaiset instituutiot" ovat olemassa ja toimivat ilman korruptioita (kuten USA:ssa ja Israelissa), ja "kyvykkäät turvallisuusjoukot" ovat toiminnassa, ja Hamas eliminoidaan, ja aseelliset ryhmät riisutaan, ja kaikki hyökkäykset Israelia vastaan lopetetaan, ja Israelin turvallisuus varmistetaan, ja kiihottaminen Israelia vastaan lopetetaan, ja kaikki tunnustavat Israelin oikeuden olemassaoloon "juutalaisena valtiona ja juutalaiskansan kotimaana", ja kaikki menneisyydessä allekirjoitetut sopimukset hyväksytään – sitten "me voimme pian aloittaa vakavat neuvottelut, joiden tarkoitus on Palestiinan valtion luominen." Loistavaa!

Mikä ihana lause! "Pian" – ilman aikataulua. "Vakavia neuvotteluja" – asettamatta päivämäärää niiden loppuunsaattamiselle. "Palestiinalaisvaltio (a Palestinian state)" (jälleen ilman määräistä artikkelia, jota Bush näyttää inhoavan) – ilman määrättyjä rajoja. Vihje kuitenkin annetaan: "molemminpuolisesti hyväksytyt rajat, jotka heijastavat aikaisempia rajalinjoja ja tämänhetkisiä tosiasioita sekä molemminpuolisesti hyväksyttyjä järjestelyjä." Tämä tarkoittaa: Israel anastaa siirtokuntablokit ja paljon muuta.

NÄYTTÄÄ siltä kuin tuotteen valmistumisen jälkeen se huomattiin surkuteltavan sisällöttömäksi. Ei mitään uutta, ei mitään minkä takia itseään kunnioittava sanomalehti tekisi siitä otsikon. Voin kuvitella lehdistöneuvonantajan sanovan: "Herra presidentti, meidän on lisättävä jotakin joka näyttää uudelta." Näin syntyi "kansainvälinen tapaaminen".

"Näin ollen kutsun tänä syksynä koolle kansainvälisen tapaamisen, johon kutsutaan edustajia valtioista, jotka tukevat kahden valtion ratkaisua, hylkäävät väkivallan, tunnustavat Israelin oikeuden olemassaoloon ja sitoutuvat kaikkiin osapuolten välisiin aikaisempiin sopimuksiin. Tärkeimmät tapaamisen osallistujat ovat Israel, palestiinalaiset ja heidän naapurinsa alueella. Ulkoministeri Rice tulee toimimaan puheenjohtajana."

Loistavaa. Tapaaminen, jolle ei ole vielä määrätty päivämäärää, vain vuodenaika. Ja jonka tapahtumispaikkaa ei ole päätetty. Eikä osallistujalistaa. Eikä valmisteltua loppulauselmaa, vain yleinen julistus: "Hän (Condoleezza Rice) ja hänen kollegansa arvioivat edistystä, jota on saavutettu palestiinalaisten yhteiskunnallisten laitosten luomiseksi. He etsivät innovatiivisia ja tehokkaita tapoja lisäuudistusten tukemiseksi. Ja he antavat diplomaattista tukea osapuolille keskinäisissä keskusteluissaan ja neuvotteluissaan, jotta voimme edetä menestyksekkäästi kohti palestiinalaisvaltion perustamista." Tapaaminen ei arvioi edistystä jota on saavutettu vartioasemien poistamiseksi, esimerkkinä mainittuna.

Ei ole sattumaa, että Bush jätti mainitsematta hallitukset, jotka aikoo kutsua. Selkeästi hän aikoo yrittää täyttää yhden Olmertin hartaimmin hellimistä ajatuksista: tavata julkisesti korkea Saudi-Arabian edustaja. Olmertille tämä olisi suunnaton saavutus: tapaaminen tärkeimmän niistä arabimaista kanssa, jolla ei ole rauhansopimusta Israelin kanssa. Tapaamisen, josta hänen ei tarvitse maksaa mitään hintaa. Ilmaisen lounaan.

On epävarmaa, toteutuuko tämä toive. Saudit ovat hyvin varovaisia. He eivät halua riidellä minkään alueella vaikuttavan osapuolen kanssa – eivät Syyrian (jota ei kutsuta, vaikka se on Israelin ja palestiinalaisten naapuri) eivätkä Hamasin kanssa. Toisin kuin Egyptiä, Jordaniaa tai palestiinalaishallintoa, Saudi-Arabiaa ei voi lahjoa rahalla. Sillä on tarpeeksi itsellään.

LOPULLINEN tavoite on "palestiinalaisvaltio", "kahden valtion ratkaisu". Tämä on hyvin hyvin kaukainen tavoite. Se ei löydy siitä, mitä kutsutaan "poliittiseksi horisontiksi", sillä horisontti, kuten hyvin tiedetään, pakenee kaukaisuuteen aina, kun sitä yrittää tavoittaa.

Runossaan "If" Rudyard Kipling kuvaa koettelemuksia, jotka englantilaisen on läpäistävä, jotta häntä voidaan pitää "miehenä". Yksi niistä kuuluu:

If you can bear to hear the truth you've spoken
Twisted by knaves to make a trap for fools...

(osapuilleen: jos kestät kuulla sen, kun kertomasi totuuden/huijarit ansaksi hölmöille vääntää)

Meidän, pienen joukon israelilaisia jotka nostivat "kahden valtion ratkaisun" esiin yli 50 vuotta sitten, täytyy nyt katsella kun George Bush tekee siitä rievun jolla peittelee alastomuuttaan. Hänen suussaan se on tyhjä, vilpillinen ja valheellinen iskulause. Vain hölmö lankeaa tähän ansaan.

Kuten Chaim Weizmann, kuuluisa sionistijohtaja ja Israelin ensimmäisen presidentti kerran sanoi: "Yhtään valtiota ei ole annettu millekään kansalle hopealautasella." Myöskään palestiinalaiset eivät saa valtiotaan ilman taistelua, eivät almuna Bushilta eivätkä '"eleenä" Olmertilta. Kansakunnat saavuttavat vapautensa poliittisen tai sotilaallisen taistelun avulla. Jokaisessa taistelussa, sekä väkivaltaisissa että väkivallattomissa, on kysymys voimasta.

Ja voima tarkoittaa ennen kaikkea: yksimielisyyttä.