Avnery: Sir Winston Peres

Uri Avnery, 02.05.09

Ensimmäiseksi haluan pyytää anteeksi kaikilta hyviltä naisilta, jotka ansaitsevat elantonsa maailman vanhimmassa ammatissa.

Kuvailin hiljattain Shimon Peresiä poliittiseksi prostituoiduksi. Yksi naislukijoistani on protestoinut pontevasti. Hän huomautti, että prostituoidut ansaitsevat rahansa rehellisesti. He tarjoavat mitä lupaavat.

Meidän presidenttimme taas kertoo totuuden vain sattumalta. Hän on poliittinen petkuttaja ja poliittinen huijari. Myös häneen pätevät Winston Churchillin entisestä pääministeristä lausumat sanat: "Kunnianarvoisa herrasmies lankeaa silloin tällöin kertomaan totuuden, mutta selviää siitä aina kuin mitään ei olisi tapahtunut." Tai kuten entinen ministeri Amnon Rubinstein sanoi Ariel Sharonista: "Hän punastuu kertoessaan totuuden."

Tällä hetkellä Peres kaupustelee Binyamin Netanyahu -nimistä kauppatavaraa kuin väärennettyä tuotetta esittelevä kulkukauppias. Hän esittelee maailmalle Netanyahua, jota emme ole koskaan tunteneet: rauhantekijää, totuudenmukaisuuden ruumiillistumaa, miestä, jonka ainoa tavoite on päästä historiaan Palestiinan valtion perustajana. Oikeamielisenä juutalaisena, joka jättää varjoonsa kaikki oikeamieliset pakanat.

NÄMÄ VALHEET eivät kuitenkaan ole mitään verrattuna holocaustin vähättelyyn. Joissakin maissa se on rikos, josta voidaan rangaista vankeudella. Tämä vähätteleminen saattaa tapahtua monissa valepuvuissa. Esimerkiksi väitteenä, ettei kaasukammioita koskaan ollutkaan. Tai väitteenä, että juutalaisia ei tapettu kuutta miljoonaa, vaan vain 600 000. Mutta kaikkein vaarallisen sen minimoimisen muoto on sen vertaaminen ohimeneviin tapahtumiin ja muuttaminen "historian yksityiskohdaksi", kuten Jean-Marie Le Penin surullisenkuuluisa muotoilu kuuluu.

Tällä viikolla Shimon Peres syyllistyi nimenomaan tähän rikokseen.

Kuin kuninkaan edellä kulkeva lakeija, joka sirottelee tielle kukkia, Peres lensi USA:an valmistelemaan maaperää Netanyahun tulevalle vierailulle. Hän tyrkytti itsensä vastahakoiselle  Barack Obamalle, jolla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa hänet vastaan.

Esiintyen uutena Winston Churchillinä, miehenä, joka varoitti maailmaa natsi-Saksan noususta, hän kertoi Obamalle juhlallisen mahtipontisesti: "juutalaisina emme voi olla vertaamatta Irania natsi-Saksaan."

Tästä lauseesta on sanottava ainakin kolma asiaa: (a) se ei pidä paikkaansa, (b) se vähättelee holocaustia ja (c) se kuvastaa katastrofaalista politiikkaa.

MUISTUTTAAKO IRAN todellakin natsi-Saksaa?

En pidä sikäläisestä järjestelmästä. Sitoutuneena ateistina, joka vaatii valtion ja uskonnon täydellistä erottamista, vastustan kaikkia uskontoon perustuvia hallitusjärjestelmiä – Iranissa, Israelissa tai missä tahansa muussa maassa.

En myöskään pidä Mahmoud Ahmadinejadin kaltaisista poliitikoista. Olen allerginen johtajille, jotka seisovat parvekkeella ja saarnaavat alla seisoville massoille. Inhoan demagogeja, jotka vetoavat pelon ja vihan kaltaisiin perusvaistoihin.

Valitettavasti Ahmadinejad ei ole kuitenkaan ainoa tuon tyyppinen johtaja. Itse asiassa maailma on täynnä sellaisia, ja jotkut heistä kuuluvat Israelin hallituksen uskollisimpiin tukijoihin. Myöskään meillä Israelissa sellaisista ei ole puutetta.

Iran ei kuitenkaan ole fasistinen valtio. Todisteiden mukaan siellä on melko paljon vapautta, mukaan lukien ilmaisunvapautta. Ahmadinejad ei ole ainoa ehdokas parhaillaan käynnissä olevassa presidentinvaalikampanjassa. On myös useita muita, joista jotkut ovat enemmän jotkut taas vähemmän radikaaleja.

Iran ei myöskään ole antisemitistinen valtio. Juutalainen yhteisö, jonka jäsenet kieltäytyvät lähtemästä maasta, elää siellä melko mukavasti. Se nauttii uskonnonvapautta ja on edustettuna parlamentissa. Ja vaikka ottaisimme tällaiset raportit hyppysellisellä suolaa, on selvää ettei Iranin juutalaisia vainota samalla tavalla kuin natsi-Saksan juutalaisia vainottiin.

Ja kaikkein tärkeintä on, että Iran ei ole aggressiivinen maa. Se ei ole hyökännyt naapureitaan vastaan vuosisatoihin. Pitkän ja verisen Irakin ja Iranin sodan aloitti Saddam Hussein. Saatetaan muistaa, että tuohon aikaan Israel (toisin kuin USA) tuki Irania ja toimitti sille aseita (yksi toimituksista tuli sattumalta esiin Irangate-jutun yhteydessä). Ennen Khomeinin vallankumousta Iran oli tärkein liittolaisemme alueella.

Ahmadinejad vihaa Israelia. On kuitenkin kiistetty, että hän on uhannut tuhota Israelin. Näyttää siltä, että hänen kuuluisan puheensa avainlause käännettiin väärin: hän ei julistanut päättäväisyyttään pyyhkiä Israel pois kartalta, vaan ilmaisi mielipiteensä, että Israel katoaa kartalta.

Suoraan sanottuna en usko, että kahden version välillä on suurtakaan eroa. Huolestun, kun ison maan johtaja ennustaa, että valtioni katoaa. Kun kyseinen maa näyttää tekevänsä kaikkensa ydinaseen tuottamiseksi, huolestun vielä enemmän. Teen johtopäätöksiä, mutta siitä myöhemmin.

Lisäksi, Ahmadinejad – toisin kuin Hitler – ei ole maansa ylivertainen johtaja. Hän on maan todellisen, papistosta koostuvan johtajiston alamainen. Kaikki merkit viittaavat siihen, että he eivät ole ryhmä seikkailijoita. He ovat päinvastoin hyvin tasapainoisia, kokeneita ja harkitsevaisia. Tällä hetkellä he tunnustelevat varovaisesti mahdollisuuksia dialogiin USA:n kanssa pyrkimyksenään saada sopimus uhraamatta alueellisia tavoitteitaan, mikä on aika tavallista.

Lyhyesti sanottuna yhden demogogisen johtajan puheet eivät muuta maata natsi-Saksaksi. Iran ei ole hullu maa. Sillä ei ole todellisia intressejä Israel/Palestiinassa. Sen intressit keskittyvät Persianlahden alueelle ja se haluaa kasvattaa vaikutusvaltaansa arabi- ja muslimimaailmassa. Sen suhteet Syyriaan, Hizbollahiin ja Hamasiin palvelevat ensisijassa tätä päämäärää, ja sama on myös Ahmadinejadin Israelin vastaisen kiihotuksen tarkoitus.

Lyhyesti sanottuna Iranin vertaamisesta natsi-Saksaan puuttuu tosiasiaperusta.

JUUTALAISESTA näkökulmasta on vielä enemmän syitä vastustaa vertausta.

Holocaust oli ainutlaatuinen rikos. Toki 1900-luvulla tapahtui muita hirvittäviä kansanmurhia, mutta ne eivät muistuta shoaa. Ottomaani-imperiumissa toteutettiin armenialaisiin kohdistunut hirvittävä joukkomurha, joka saavutti kansanmurhan mittasuhteet. Hitler mainitsi sen itse sanoen, että juutalaisten tuhoaminen unohdettaisiin samalla tavalla. Stalin tappoi miljoonia neuvostokansalaisia humanistisena uskona alkunsa saaneen hirviömäisen ideologian nimissä. Samoin teki Pol Pot, joka tappoi miljoonia muuttaakseen yhteiskunnan paremmaksi. Ruandassa yhden heimon jäsenet teurastivat toisen jäseniä. Ja ikävä kyllä lista jatkuu.

Mutta natsi-Saksa oli ainutlaatuinen käyttäessään modernin teollisuusyhteiskunnan välineitä puolustuskyvyttömien vähemmistöjen eliminoimiseen (älkäämme unohtako romaneja, vammaisia ja homoseksuaaleja) pitkitetyssä, suunnitellussa ja erittäin organisoidussa prosessissa, jonka toteuttamiseen osallistuivat kaikki valtion elimet.  Mikäli natsijärjestelmä ei olisi kaatunut sodassa, Hitler olisi jatkanut tuhoamalla vielä miljoonia puolalaisia, ukrainalaisia ja venäläisiä.

Mitään tällaista ei voi järkevästi olettaa tapahtuvan Iranissa. Ei ideologia, ei hallituksen koostumus eikä mikään mukaan indikaattori viittaa tähän suuntaan. Ja kun puhe on kasvavasta ydinkapasiteetista – Israelin pelotevoima estää sellaisten ajatusten nousemista. (Älkäämme unohtako, että ainoa maa, joka on koskaan käyttänyt ydinasetta sodassa oli ystävämme USA).

Mikään nykymaailmassa tapahtuva ei muistuta shoaa, jossa kuusi miljoonaa juutalaista pyyhkäistiin maan päältä. Palestiinalaiset eivät tappaneet kuutta miljoonaa israelilaista, emmekä me kuutta miljoonaa palestiinalaista. Arabien vertaaminen natseihin on yhtä vastenmielistä kuin israelilaisten vertaaminen natseihin. Nimissämme on tehty ja tehdään monia hirvittäviä asioita – mutta ne ovat yhtä kaukana natsien teoista kuin maa on kaukaisista galakseista.

Kaikki tällaiset vertailut jonkun katoavan propagandahyödyn saavuttamiseksi vähättelevät holocaustia ja sen toteuttajia. Jos natsit eivät olleet pahempia kuin ajatollat, shoakaan ei lopulta ollut niin hirveä.

Kaikissa yhteyksissäni palestiinalaisjohtajiin, mukaanlukien Jasser Arafatiin, olen aina neuvonut heitä välttämään tätä järkyttävää rinnastusta. Tämä olisi ollut hyvä neuvo myös omille johtajillemme.

PALVELEEKO Iranin vertaaminen natsi-Saksaan Israelin intressejä?

Iran tulee pysymään. Se oli liittolaisemme menneisyydessä ja saattaa olla liittolaisemme myös tulevaisuudessa. Johtajia tulee ja menee, mutta geopolittiiset intressit ovat enemmän tai vähemmän pysyviä. Ahmadinejadin saattaa korvata johtaja, joka näkee Iranin intressit eri tavalla.

Israeliin kohdistuva ydinaseuhka ei katoa – ei Peresin (huonon) puheen tai Netanyahun (hyvän puheen jälkeen. Ydinlaitoksia kohoaa kaikkialle alueelle. Tätä prosessia ei voi pysäyttää. Tarvitsemme kaikki atomienergiaa muuttaaksemme merivettä käyttövedeksi ja tuottaaksemme sähköä tuhoamatta ympäristöä. Kuten eräs aikaisemmin Dimonan ydinreaktorilla työskennellyt isralilainen professori sanoi tällä viikolla, meidän tulee arvioida uudelleen ydinpolitiikkaamme. Saattaisi olla hyvinkin etujemme mukaista hyväksyä amerikkalaisen puheenjohtajan vaatimus, että Israelin (samoin kuin Intian ja Pakistanin) tulee liittyä ydinsulkusopimukseen ja alistua tiukkaan tarkastusmenettelyyn.

Presidentti Barack Obama sanoo nyt Israelille: lopettakaa Israelin ja Palestiinan konflikti. Se on edellytys Israeliin kohdistuvan uhkan eliminoimiselle. Kun palestiinalaiset ja koko arabimaailma tekevät rauhan Israelin kanssa, Iran ei kykene hyödyntämään konfliktia omien intressiensä edistämiksi. Sanoimme tämän muuten jo monia vuosia sitten.

Netanyahu-Lieberman-Barakin kieltäytyminen tämän hyväksymistä osoittaa heidän Irania koskevian argumenttiensa vilpillisyyden. Jos he todella uskoisivat, että Iran muodostaa uhkan olemassaololle, he kiirehtisivät purkamaan siirtokunnat, hävittämään tarkastusasemat ja tekemään rauhan. Tämä olisi loppujen lopuksi pieni hinta olemassaoloa uhkaavan vaaran eliminoimisesta. Heidän kieltäytymisensä osoittaa, että tarina olemassaoloon kohdistuvasta uhkasta on bluffia.

Ja puhuttaessa Iranin vertaamisesta natsi-Saksaan – se on yhtä vakuuttavaa kuin olisi verrata Shimon Peresiä Sir Winstoniin.