Muhammedin pilakuvat - alistamisen vapautta

Jan Oberg

TFF:n johtaja

Jyllands-Postenin piirrokset ovat tarkoitushakuisia pilakuvia. Ne yhdistävät profeetan terrorismiin, rikollisuuteen ja naisten alistamiseen. Mikään niistä ei voisi palvella vuoropuhelua, keskinäistä yhteisymmärrystä tai kipeästi tarvittavaa tanskalaisten ja kaikkialla asuvien muslimien välistä julkista kasvatusta. Ne ovat pahantahtoisia.

Kielteisen reaktion voimakkuus saattaa olla yllättävää. Mutta kun asiaa katsotaan nykyisen, globalisoituvan maailman viitekehyksen kautta, kuvien julkaiseminen oli sekä ajattelematonta että tarkoituksetonta. Ne paljastavat pelottavia puutteita yleisen sivistyksen ja hyvien (journalististen) tapojen osalta.

Tanskan hallitus on menettänyt otteensa

Vieläkin pahempaa on, että Tanskan hallitus ei ymmärtänyt itse tapahtumaa eikä tarvetta varhaisille toimenpiteille vahinkojen minimoimiseksi. Pääministeri Fogh Rasmussen torjui vetoomukset vuoropuhelun puolesta seuraten menettelytapaa, joka on vakiintunut myös Tanskan Irakin-politiikassa ja maahanmuuttopolitiikassa: määritelmällisesti me emme tee virheitä eikä meillä ole mitään opittavaa keneltäkään.

Jos hallitus olisi ymmärtänyt maailmaa ja aikoja, joita elämme, se olisi saattanut korostaa Jyllands-Postenin oikeutta julkaista pilapiirrokset, mutta käyttänyt samalla tilaisuutta hyväkseen irtisanoutumalla jyrkästi tällaisesta vain kielteisiä seurauksia aiheuttavasta, loukkaavasta toiminnasta.

Pääministerin ja ulkoministerin lehdistötilaisuus iltapäivällä 7. helmikuuta ei ollut juuri muuta kuin uusi kierros itsekehua ilman minkäänlaisia merkkejä katumuksesta, anteeksipyynnöstä tai sovittelusta. Pääministerin painotus, että hänellä on George W. Bushin täysi tuki - jonka tämä oli julkilausunut islamilaiselle maailmalle suunnatussa puheessa - paljastaa, että hän on ymmärtänyt surullisen vähän tästä maailmasta.

Miksi tämä on alistamisen vapautta, ei ilmaisun vapautta

Tulee olla ilahtunut siitä, että Jyllands-Postenin päätoimittaja on pyytänyt anteeksi sitä, että lehti on provosoinut ja loukannut niin monia ihmisiä; hän sanoi ettei se ollut tarkoitus (30.1.2006). Hän väitti, että pilakuvat julkaistiin osana "käynnissä olevaa keskustelua ilmaisunvapaudesta, jota me haluamme loukkaamattomana vaalia." Ihan hienoa - mutta kuinka täydellisen sokeaa kulttuurisesti!

Sananvapaus-argumentti on tekaistu. Vapaan lehdistön olemassaolo ylipäätään on parhaimmillaankin totta vai tiettyyn rajaan asti. Tapa, jolla läntiset valtavirran tiedotusvälineet käsittelevät monia ajankohtaisia asioita, kuten hallitustensa osallisuutta sotiin, on vain yksi monista esimerkeistä itsesensuurista ja propagandasta, joka palvelee pikemminkin valtaa kuin totuutta ja mielipiteenmuodostamisen vapautta. Lehdistön vapaus on aina sisältänyt vapauden jättää huomiotta ja marginalisoida - vaikkapa suuren tosiasian, kuinka ja miksi miljardit ihmiset elävät yhä köyhyydessä. Se on tarkoittanut myös systemaattista suuntautumista hallitusten politiikkaan kansalaisyhteiskunnan sijasta.

Toiseksi ilmaisunvapaus pitää sisällään vastuullisuuden. Se ei tarkoita vapautta nöyryyttää, loukata, demonisoida, häväistä tai panetella. Henkilökohtaiseen kypsyyteen ja sivistyneeseen käytökseen sisältyy myös terve arvostelukyky ja sen ymmärtäminen, mitä milloinkin on syytä sanoa ja mitä taas ei - ja miksi. Journalistit voivat yhä suhtautua kunnioittavasti, olla kohteliaita ja osoittaa myötäelämisen kykyä ollessaan tekemisissä lähimmäistensä kanssa, eivätkö voikin?

Kolmanneksi, jokainen joka on liikkunut oman kulttuurinsa ulkopuolella tietää, että sananvapaus, samoin kuin muut niin kutsutut universaalisesti hyväksytyt normit, täytyy ymmärtää ympäristössään. Yksikään kulttuuri tai yhteiskunta ei halua, että ne pakotetaan noudattamaan ulkomaalaisten tulkintoja. Yleistetty länsimaalainen - maailman opettaja, ei koskaan oppilas - kieltäytyisi jyrkästi hyväksymästä muslimien tai hindujen tulkintojen noista normeista pakottamista jokapäiväiseen elämäänsä.

Itsen ylistäminen ja institutionalisoitu rasismi

Olen Tanskan kansalainen, joka on asunut Ruotsissa 33 vuotta. Lyhyitä aikoja olen työskennellyt Somaliassa, Balkanilla, Japanissa, Burundissa ja muualla. Se, mitä on tapahtunut Tanskassa viimeisten noin kymmenen vuoden aikana hämmästyttää minua sekä tanskalaisena että tutkijana. Olen peloissani, itse asiassa kauhuissani, kun mietin mitä seurauksia on tällä ilmiöllä, jota kutsuisin läntiseksi itseä ylistäväksi sivilisationaaliseksi dominanssiksi ja institutionalisoiduksi rasismiksi. Vanhan kylmän sodan päättymisen jälkeen siitä on tullut niin läpitunkevaa ja niin "luonnollista", etteivät tanskalaiset eivätkä muut länsimaalaiset yleensä näytä huomaavan sitä. Terrorismin vastaisen sodan myötä olemme jo ajautuneet uuteen kylmään sotaan. Ainoana syynä tähän on inhimillinen typeryys, joka juontaa juurensa yhdistelmästä kulttuurista röyhkeyttä sekä itsekritiikin ja myötäelämisen puutetta.

En usko hetkeäkään, että Muhammadin pilapiirrokset tai lehdistönvapaus-argumentti olisivat mitään muuta kuin viimeinen tapaus kulttuurisesti sokeassa ei-länsimaalaisten nöyryyttämisen sarjassa. Ne perustuvat vuosisatoja jatkuneelle nöyryyttämisellä ja tunteettomuudelle "toista" kohtaan. Meistä on tullut kulttuurisesti sokeita ja projisoimme omat pimeät ominaisuutemme muihin.

Niin empatiasta tyhjäksi on tanskalainen politiikka muuttunut, että Tanskan ulkoministeri Stig Möller käyttää toistuvasti vain yhtä fraasia: Tätä ei voi hyväksyä! - mutta hän ei tarkoita sillä oman hallituksensa maahanmuuttopolitiikkaa eikä sen osallistumista Irakin kansan joukkomurhaamiseen vaan - tietysti - kaikkialla islamilaisessa maailmassa esiintyviä reaktioita. Yhä lisääntyvästi näinä tunteina ja päivinä kommentaattorit esittävät Tanskan uhrina ja muslimien reaktiot liioiteltuina ja lavastettuina.

Harvat tanskalaiset ja harvat tanskalaiset tiedotusvälineet näyttävät halukkailta nostamaan esiin laajempia asiayhteyksiin liittyviä kysymyksiä ja kysymään, saattaisiko Tanskan politiikka - Irak, maahanmuutto, islaminkammo - olla perussyy tähän kaikkeen.

He pitävät maatani roistovaltiona enkä syytä heitä

Oletetaanpa, että tanskalaisilla ja heidän poliitikoillaan olisi yhä tapoja ja inhimillistä kypsyyttä. Jos näin olisi, he ymmärtäisivät, että nyt on aika vaatimattomuudelle, itsetutkiskelulle, anteeksipyynnöille ja sovittelulle. Sivilisaatio, jolla ei ole mitään näistä, on rappeutumassa ja siinä prosessissa myös vaarallinen sekä itselleen että muille. Siitä tulee roistosivilisaatio.

Näinä aikoina pelkään, että läntiseltä kulttuurilta näyttää lisääntyvästi puuttuvan sekä myötäelämisen taitoa, avointa keskustelua että rohkeutta sanoa: olemme pahoillamme! Kotimaani on nyt roistovaltio miljoonien lähimmäisteni silmissä. Ei ole oleellista, onko tämä oikeudenmukainen arvio Tanskasta. Oleellista on, että Tanskan nykyinen politiikka on tärkein syy siihen, että miljoonilla ihmisillä on tällainen käsitys.

Saatamme hyvinkin olla todistamassa alkua ajautumiselle kohti vertaansa vailla olevaa katastrofia.

PressInfo # 232

7.2.2006

Kirjoituksen toinen osa löytyy tästä.