Ulla Appelsin kirjoittaa tänään (31.8.) Ílta-Sanomissa otsikolla "Suomi puhuu hävittäjistä, mutta unohtuiko jotain?" Ainakin häneltä itseltään tuntuu unohtuneen. Hän on huolissaan armeijan suorittavien miesten määrän putoamisesta. Laskusta huolimatta armeijan käyneitä reserviläisikäisiä taitaa olla edelleen yli 900 000. Sodan aikana armeijapalvelukseen taas on tarkoitus kutsua 280 000.
Lisäksi hän on huolissaan siitä, että "siviilipalveluksessa voi päästä kiinni unelmiensa työhön ja jatkaa opintoja." On ihan totta, että laajaan palvelustehtävien kirjoon perustuva siviilipalvelus tarjoaa nykyään monelle sivarille mahdollisuuden suorittaa palvelus itselleen mielekkäissä ja sopivissa tehtävissä. Appelsinin käsitys sen sisällöstä on kuitenkin turhan ruusuinen: suuri osa sivareista ei suorita palvelusta missään unelmatehtävissä ja pohjimmiltaan kysymys on pakkotyöstä, jota suoritetaan samoilla olemattomilla etuuksilla kuin varusmiespalvelustakin. Silloin tällöin ehdotettuun siviilipalvelukseen suorittamiseen kriisiivarautumistehtävissä taas ei selvityksistä huolimatta ole löytynyt käytännössä minkäänlaista tarvetta.
Kannattaa ehkä myös huomata, että siviilipalvelukseen hakeutuvien määrä ei ole viime vuosina noussut, vaan armeijan käyvien määrän lasku on seurausta vapautusten lisääntymisestä. Ja hyvä niin, sillä vähentäähän se nykyistä sotilaiden liikakoulutusta ainakin jonkun verran.