Helsingissä järjestettiin heinäkuun kahden viimeisen viikon aikana jo kolmantena vuonna peräkkäin kansainvälinen Ruokaa ei aseita -työleiri. Tapahtuma toteutui kolmen organisaation yhteisprojektina: Helsingin REA järjesti ruoanjaot ja muun ohjelman, Aseistakieltäytyjäliitto huolehti majoituksesta Rauhanasemalla ja vastasi kustannuksista ja Kansainvälinen vapaaehtoistyö (KVT) hoiti paikalle ulkomaalaiset vapaaehtoiset sekä suomalaisen leirinvetäjän.
Tämänkesäinen leiri oli tähänastisista selvästi kansainvälisin: kun kahdella aikaisemmalla kerralla vapaaehtoiset olivat tulleet Keski-Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, tällä kertaa paikalla oli eurooppalaisten lisäksi ihmisiä Koreaa, Mauritiusta ja Azerbaidzhania myöten. Leiri oli myös osallistujamäärältään edellisiä suurempi: aikaisemman vajaan kymmenen sijasta leiriläisiä oli lopulta peräti 14 - lisäksi paikalla pyöri suurimman osaa aikaa muita, epäsäännöllisempiä hengailijoita.
Tapahtuman ensimmäiset päivät sujuivat uuteen ympäristöön sopeutumisen, banderollien ja rintanappien askartelun sekä opinto-osuuksien merkeissä. Leiriläiset saivat kuulla Ruokaa ei aseita –kampanjasta, sosiaalisista ongelmista Helsingissä, väkivallattomuudesta, kasvissyönnistä ja ihmisoikeuksista. Ensimmäisen viikon torstaina ja perjantaina ohjelmassa olivat ensimmäiset ruoanjaot Herttoniemessä ja Malmilla. Viikonloppuna leiriläiset saivat tutustua Suomenlinnan nähtävyyksiin sekä suomalaiseen kesämökkikulttuuriin Vanhankaupungin kulttuuriekologisen klubin isännöimänä. Toisella viikolla ruokaa jaettiin vielä Myllypurossa, Kontulassa ja Hakaniemessä, minkä jälkeen olikin jo jäähyväisten aika. Valtaosa leiriläisistä lähti toki vielä jatkamaan vapaaehtoistyötä Karjaan Faces-festivaaleille.
Kuten aikaisempinakin vuosina, ruoanjaoissa käyneiden ihmisten määrä kasvoi tasaisesti leirin edetessä. Ensimmäisessä ruoanjaossa kävi syömässä noin 70-80 ihmistä, kolmessa seuraavassa jo toista sataa kussakin ja leirin päätteeksi Hakaniemessä viimevuotista Suomen ennätystä hipoen noin 300. Valtatiedotusvälineetkin noteerasivat leirin ja REA-kampanjan laajemmin kuin koskaan aikaisemmin.
Leiriorganisaatiomme kärsi paikoin tietystä epäkoherenttisuudesta, mikä oli osittain seurausta siitä, että leirin järjestäjillä ei ollut mahdollisuutta tavata yhdessä ennen tapahtumaa, osittain taas ehkä myös siitä, että Helsingin REA oli viettänyt leiriä edeltävät puolisen vuotta melko matalalla profiililla. Keskeiset asiat hoituivat kuitenkin lopulta niin kuin pitikin: ruoanjakelut onnistuivat hyvin, opinto-osuudet herättivät vilkasta keskustelua, ohjelma vietiin läpi suunnitellussa muodossaan ja leiriläiset lähtivät kahden viikon jälkeen kotimatkalleen mielissään voittopuolisesti myönteisiä ajatuksia Ruokaa ei aseita -kampanjasta ja Rauhanasemasta.
Kävimme leirin aikana jonkun verran keskusteluja siitä, kuinka hyvin REA:t sopivat työleirien sisällöksi: varsinaista työtä kun ei loppujen lopuksi ole henkeä kohden valtavasti, mikä erityisesti korostui tänä vuonna kun leiriläisiä oli noin paljon. REA-työleirin tarkoitus ei kuitenkaan ole yksinomaan – tai edes ensisijaisesti – pelkkä työnteko tai käytettävissä olevan vapaaehtoistyövoiman mahdollisimman tehokas käyttäminen, vaan enemminkin molemminpuolinen oppiminen ja uusien kokemusten ja virikkeiden saaminen. Tällaisena leiri taas toteutti tarkoituksensa oikein hyvin.
Ja työleirien ja Ruokaa ei aseita -kampanjan perusajatukset sopivat mielestäni mainiosti yhteen. KVT:n perusidea on tuoda ihmisiä eri puolilta maailmaa tekemään työtä ja elämään yhdessä leirin ajaksi, REA taas haluaa pohjimmiltaan toimia esimerkkinä vaihtoehtoisesta sosiaalisesta rakenteesta, joka perustuu vapaaehtoisuuteen, solidaarisuuteen ja tasa-arvoon. Kun nämä yhdistää, saamme Rauhikselle kahden kesäisen viikon ajaksi eri puolilta maailmaa erilaisista kulttuureista tulevista ihmisistä muodostuvan pienoisyhteisön, joka kykenee elämään, toimimaan ja auttamaan ihmisiä solidaarisuuden läsnäollessa ja rahan ja vallan kaltaisten ihmisten yhteisöjä usein määrittävien tekijöiden loistaessa poissaolollaan. Ja juuri tätähän FNB-kampanjan kansainvälinen iskulause ”Free Soup for the Revolution” nähdäkseni viime kädessä tarkoittaa.