Etsivänä nuorisotyöntekijänä työskentelevä Lauri (nimi muutettu) sai Aikalisätoiminnan ja puolustusvoimien edustajien yhteisessä kutsuntojen jälkipalaverissa helmikuussa 2024 kuulla, etteivät nuorisotyöntekijät saisi antaa nuorille tietoa siviilipalveluksesta, vaan tiedon etsimisen aiheesta tulisi tulla siitä kiinnostuneiden omalla vastuulla.
Aikalisäohjaajana kutsunnoissa jo viitenä vuotena eri paikkakunnilla toiminut Lauri kertoo tarjonneensa yleensä kutsunnoissa tietoa siviilipalveluksesta nuorille, jos nämä ovat aiheesta kysyneet. Itsekin siviilipalveluksen käynyt Lauri ei kuitenkaan ole aktiivisesti tarjonnut siviilipalvelusvaihtoehtoa tai kertonut omasta siviilipalvelustaustastaan.
“Silloin tajusin, etten pysty työskentelemään etsivän nuorisotyön arvojen mukaan Aikalisäohjaajana, vaan olen roolissani puolustusvoimien edustajana. Pahimmassa tapauksessa minun täytyy pimittää tietoa, joka olisi nuorelle hyödyllistä”, Lauri kuvaa kokemustaan palaverista armeijan edustajien kanssa.
Aikalisätoiminta on kutsunta-, asepalvelus- ja siviilipalvelusikäisille suunnattua etsivää nuorisotyötä. Aikalisäohjaajat ovat joka syksy läsnä kaikissa kutsuntatilaisuuksissa. Myös Aseistakieltäytyjäliitto on mukana Opetus- ja kulttuuriministeriön alaisessa Aikalisätoiminnan yhteistyöryhmässä ja jakanut sen kautta vuonna 2022 nuorisotyöntekijöille materiaalipaketin siviilipalveluksesta, totaalikieltäytymisestä ja asepalveluksesta vapauttamisesta. Liitto kertoo aikovansa ottaa siviilipalveluksesta tiedottamisen jälleen esiin yhteistyöryhmässä ja selvittää ohjeistuksen taustoja.
Aikalisäohjaajat eivät ole armeijan, vaan kuntien tai järjestöjen palkkalistoilla. Näin ollen armeijan edustajilla ei ole suoraan direktio-oikeutta nuorisotyöntekijöiden toimintaan. Lauri ei ole vielä ottanut aihetta keskusteluun työnantajansa kanssa, mutta pitää todennäköisenä, ettei enää tee vakaumuksellisista syistä töitä kutsunnoissa, tai mikäli tekisi, hän aikoisi toimia siellä tiedon jakamisen suhteen omien arvojensa mukaisesti.
Militarismia työpaikalla? Työtehtävistä kieltäytyminen vakaumuksen vuoksi voi olla tapauskohtaisesti mahdollista
Työtehtävistä kieltäytyminen vakaumuksellisista syistä ei ole lakeihin auki kirjoitettu itsestään selvä oikeus, mutta saattaa tapauskohtaisesti onnistua. Erityisesti työsopimukseen suoraan kirjatuista työtehtävistä kieltäytyminen on vaikeaa.
Mahdollisuuden kieltäytyä työtehtävistä voi kuitenkin johtaa perustuslain 11 §:n uskonnon ja omantunnon vapaudesta, jossa huomioidaan myös oikeus ilmaista vakaumus. Perustuslain esitöissä, eli hallituksen esityksessä perusoikeussäädösten muuttamisesta vuodelta 1993, täsmennettiin tätä vakaumuksen suojaa näin: "Säännös puoltaisi yleisesti työnjaollisia tai muita hallinnollisia järjestelyjä, joilla vältettäisiin henkilön velvoittaminen vakaumustaan loukkaaviin työtehtäviin. Esimerkiksi uskonnon tai omantunnon vapauden ja virkavelvollisuuksien väliset ristiriidat joudutaan kuitenkin ratkaisemaan tapauskohtaisesti. Siten säännöksestä ei voida johtaa yleistä oikeutta kieltäytyä virkavelvollisuuksiin kuuluvasta tehtävästä vakaumuksen perusteella."
Mikäli työnantaja pyrkii määräämään sinut tehtäviin, jotka ovat ristiriidassa rauhanomaisen vakaumuksesi kanssa, kannattaa pyrkiä neuvotellen hakemaan siirto toisiin tehtäviin. Ylläolevaa perustuslain pykälää ja sen esitöitä voi käyttää perusteena. Ongelmatilanteissa ole yhteydessä ammattiliittoosi tai Aseistakieltäytyjäliittoon.