Naton huippukokoukseen Haagiin tänään kokoontuneet jäsenmaiden johtajat ovat tehneet päätöksen sotilasmenojen korottamisesta viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2035 mennessä. Samaan aikaan kun asevarustelu kiihtyy, maailma ajautuu yhä syvemmälle militarisaation kierteeseen, mikä hankaloittaa ihmiskunnan todellisten ongelmien kuten ekokatastrofin, köyhyyden, nälän, eriarvoisuuden ja kulkutautien torjuntaa.
Tukholman rauhantutkimusinstituutti SIPRI raportoi tänä vuonna ennätyksellisistä globaaleista puolustusmenoista: 2 390 miljardia euroa vuonna 2024, kasvua jo kymmenettä vuotta peräkkäin. Nato-maat yksin kattavat 55 % kaikista maailman sotilasmenoista.
Suomelle viiden prosentin tavoite tarkoittaisi arviolta jopa 16 miljardin euron vuosittaisia sotilasmenoja – summia, jotka väistämättä revitään pois hyvinvoinnista, koulutuksesta, sosiaaliturvasta ja ilmastotoimista. Jo nykyinen noin 2,3 prosentin taso on yhdessä yleisen julkisen talouden säästölinjan kanssa johtanut rajuihin leikkauksiin julkisissa palveluissa.
Sotilasmenojen sitominen bruttokansantuotteeseen kuvittelisi olevan epäoptimaalista jopa militaristisesta näkökulmasta: Sehän merkitsee sitä, että jos talous kasvaa nopeammin, sotilasmenoja pitää kasvattaa entistäkin nopeammin. Laman iskiessä taas tämän säännön mukaan armeijat pärjäävät vähemmälläkin. Sotilasmenojen lisäys ei siis perustu johonkin todelliseen tarkasti laskettuun tarpeeseen, vaan kyse on paineesta esittää kovaa – ja ilmeisesti miellyttää Yhdysvaltain autoritaarista johtoa, joka tätä tavoitetta on näkyvästi ajanut.
Erityisen hälyttävää onkin, että koko Naton huippukokous näyttää tanssivan sotilasmenoiltaan ylivoimaisesti suurimman jäsenmaan pillin tahtiin, vaikka Yhdysvallat on juuri toteuttanut kansainvälisen oikeuden näkökulmasta täysin laittomia iskuja Iraniin. Presidentti Trumpin mukaan iskujen oli tarkoitus estää Irania hankkimasta ydinasetta – tosin Yhdysvaltain oma tiedustelupalvelu ei ole löytänyt merkkiä että Iran olisi oikeasti ollut sellaista lähiaikoina hankkimassa.
Suomen pääministeri Petteri Orpon toteamus, että sotatilanteessa kansainvälinen oikeus ajautuu usein ”ristiriitaan”, sekä Naton pääsihteerin Mark Rutten ylistyssanat – "kiitos päättäväisestä teosta Iranissa, se oli jotain, mihin kukaan muu ei uskaltanut ryhtyä" – viimeistelevät mielistelevän vaikutelman. Suomessa ei tarvitse enää ihmetellä, jos maailmasta löytyy maita jotka eivät näytä pystyvän selkeästi tuomitsemaan Venäjän laitonta hyökkäyssotaa Ukrainassa, jos tämä asia on Nato-johtajille näin epäselvä.
Suomen ja muiden Nato-maiden johtajilta tulisi vaatia loppua militarisaation kierteelle sekä rohkeutta uhmata autoritaarisia päättäjiä, tulivat nämä mistä ilmansuunnasta tahansa.